Vera Hjelt - ammattientarkastaja, kansanedustaja

Vera Hjelt teki merkittävän elämäntyön sekä veistonopetuksen uranuurtajana että ammattientarkastajana. Myös hänen toimintansa kansanedustajana 1908–1917 sekä Sosiaalimuseon perustajana ja johtajana tähtäsi työväestön ja erityisesti naisten työolojen parantamiseen.

Turkulainen laamanni Carl Wilhelm Hjelt ei pitänyt tyttöjen koulutusta tärkeänä, mutta hänen tyttärensä Veran opinhalu syttyi äidin, Augusta Charlotta von Pfalerin, ylläpitämässä yksityisessä säätyläistyttöjen koulussa, von Pfalerska skolanissa. Perheellä ei ollut varaa kouluttaa tyttöjä enempää, joten Vera toimi isänsä apuna lääninkansliassa puhtaaksikirjoittajana ja auttoi tämän laajan kirjaston järjestämisessä julkiseksi lainakirjastoksi. Tukea ja taiteellista innostusta Vera Hjelt sai litografiveljeltään Rurikilta.

Rurik Hjelt kirjoittautui 14-vuotiaana Ekmanin piirustuskouluun, mutta vuoden kuluttua säästöt loppuivat ja hänen oli palattava töihin. Vera Hjelt harrasti soittamista ja laulamista sisarustensa ja ystäviensä kanssa, mutta koska Turusta oli vaikea saada nuotteja, hän perusti musiikkikaupan ja piti sitä menestyksellisesti kaksi vuotta.

Veistonopetuksen edistäjä

Isänsä kuoltua 1876 Vera Hjelt haki ja sai Tammisaaren ruotsinkielisestä opettajaseminaarista vapaaoppilaspaikan ja aloitti opinnot 1878. Ensimmäisen opettajan paikan hän sai Hammarlandista, mistä hän siirtyi pian Turkuun. Hän suoritti 1883 Ruotsin Nääsissä veistonopettajatutkinnon toisena naisena tämän pioneerikoulun historiassa. Palattuaan Helsinkiin hän avasi yksityisen veistokoulun. Lisäksi hän opetti ruotsinkielisessä kansakoulussa sekä Suomalaisessa yhteiskoulussa. Aikansa kielikysymykseen hän ei ottanut kantaa, vaan liikkui luontevasti niin ruotsin- kuin suomenkielisissäkin piireissä.

Vera Hjelt piti veiston ja käsitöiden opettamisen edistämiseksi tuhansia esitelmiä ja puheita. Hän oli hyvä ja innostava esiintyjä ja piti puheita vapaasti. Puhetaidosta oli hyötyä hänen ajamilleen asioille, niin veistonopetukselle kuin myöhemmin ammattientarkastukselle, sekä toiminnalleen kansanedustajana. Samoin hän oli taitava ja tuottelias kirjoittaja. Vera Hjeltin suunnittelemalle kannettavalle höyläpenkille myönnettiin patentti 1886, ja se menestyi kaupallisesti Yhdysvaltoja myöten. Veistonopetuksen edistämiseksi Vera Hjelt valmisti myös eri ikäisille koululaisille kolme sarjaa veistomalleja ja julkaisi opettajille tarkoitettuja ohjeita. Kun tarvittavia mallikappaleita ei ollut saatavissa, hän perusti Helsingin Oulunkylään saha- ja veistotehtaan (Vera Hjelts Ångsågs och snickerifabrik). Saha- ja veistotehtaassa valmistettiin mallikappaleita, pulpetteja ja höyläpenkkejä. Tehdas aloitti myös huonekalutuotannon ja ensimmäisenä maailmassa tehdasmaisen puutalojen valmistamisen. Tehtaan tunnettuja töitä olivat Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin raamit sekä Kansallis-Osake-Pankin Helsingin konttorin sisustus. Tehtaan toiminta kuitenkin päättyi, kun se tuhoutui tulipalossa 1896. Tehtaanjohtajana Vera Hjelt oli virkavapaalla opettajan tehtävistään. Veistonopetus oli saatu 1900-luvun alussa hyvin toimivaksi, ja veistosta oli tullut suosittu aine kouluissa. Tuolloin aineen kehittämisestä vastasivat Vera Hjeltin oppilaat, ja hän itse saattoi suuntautua muille aloille.

Ammattientarkastaja

Naisjärjestöjen toimintaan osallistunut Vera Hjelt oli kiinnostunut enemmänkin yleisestä valistustyöstä ja sosiaalisten olojen parantamisesta kuin muusta naisten oikeuksien parantamisesta. Hän oli Martta-järjestön perustamisen aloitteentekijöitä 1899, ja hän kirjoitti myös järjestön julkaisusarjaan. Lisäksi hän oli mukana puuhaamassa Tampereelle Varalan voimistelutaloa. Hän alkoi julkaista 1888 kaupallisia joululehtiä, Julhälsning ja Joulutervehdys, joiden yhteinen levikki oli pian noin 70 000 kappaletta. Lapsille hän julkaisi Sirkka– ja Sländan-lehtiä sekä kirjoitti kansakoulun lukukirjan ja satuja. Vera Hjelt oli perustamassa myös Raajarikkoisten auttamisyhdistystä, nykyään nimeltään Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö.

Yhdistyselämä ja kirjoittaminen jäivät kuitenkin varjoon, kun hän sai 1903 uuden haasteen ammattientarkastajana. Ammattientarkastus oli aloitettu Suomessa 1889. Englannissa oli vuodesta 1893 erikseen naispuolinen ammattientarkastaja, ja tämän esikuvan mukaisesti erityisesti Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtaja Aleksandra Gripenberg ajoi naispuolisen ammattientarkastajan viran perustamista myös Suomeen. Virka perustettiinkin 1903, ja muun muassa Aleksandra Gripenberg yhdessä miespuolisten ammattientarkastajien kanssa kehotti Vera Hjeltiä hakemaan sitä. Hjelt sai viran, jota hän hoiti vuoden 1917 loppuun asti. Naispuolisen ammattientarkastajan tehtäviin kuului teollisuustyössä olevien naisten ja lasten etujen valvominen koko maassa. Vera Hjelt oli virassaan jatkuvasti liikkeessä ja teki vuosittain lähes sata matkaa, jotka kestivät yhteensä yli 180 matkapäivää. Hän teki ehdotuksia työpaikkojen ilmastoinnin ja puhtauden parantamiseksi, lämpötilan säätelemiseksi ja asunto-olojen kohottamiseksi sekä suositteli, ettei työtiloja käytettäisi asuntona. Vera Hjelt hoiti vaikean tehtävänsä kunniakkaasti ja vaikutti vastaavan viran perustamisen myös Norjaan (1908) ja Ruotsiin (1912). Hän tuli toimeen työläisnaisten kanssa ja joutui vain kerran ristiriitaan radikalisoituvan työväenliikkeen kanssa. Tämä tapahtui Voikkaan paperitehtaan lakon yhteydessä 1904. Vera Hjeltin parannusehdotukset tarkastuskäynneillä olivat käytännöllisiä ja niin hyvin perusteltuja, että työnantajat toteuttivat ne tavallisesti joko mielellään tai ainakin mukisematta.

Kansanedustaja

Vaikuttaakseen vielä tehokkaammin olojen kohentamiseen Vera Hjelt asettui Ruotsalaisen Kansanpuolueen (RKP) kansanedustajaehdokkaaksi. Hänet valittiin kansanedustajaksi kaikissa vaaleissa 1908–1917, minkä jälkeen hän luopui vapaaehtoisesti eduskuntatyöstä. Hän kuului eduskunnan sosiaalivaliokuntaan ja oli aloitteentekijänä muun muassa vankeinhoitoa, nuorten työntekijöiden oppisopimusta, äitiyshuoltoa, työnvälitystä ja työttömyysavustusta sekä avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten oikeuksia koskevissa asioissa. Hän yritti edistää myös naisten nimittämistä kunnallisiin lautakuntiin jo ennen kuin naiset saivat yhtäläisen äänioikeuden kunnallisvaaleissa 1917. Vera Hjelt paneutui eduskuntatyöhön yhtä innokkaasti ja perusteellisesti kuin muihinkin tehtäviinsä. Huomatessaan, miten vähän hän oli tiennyt yhteisten asioiden hoitamisesta ja miten siitä yleisesti tiedettiin vielä vähemmän, hän kirjoitti yleistajuisen oppikirjan, joka julkaistiin molemmilla kotimaisilla kielillä.

Sosiaalimuseo

Ammattientarkastuksen ja kansanedustajan työn ohella Vera Hjelt teki valtavan työn kerätessään tilastoja työntekijöiden toimeentulon ehdoista 1902–1909. Kun 1921 ryhdyttiin laskemaan elinkustannusindeksiä, laskelmien perustana olivat Vera Hjeltin julkaistut tutkimukset. Edistääkseen työolojen parantamista Vera Hjelt keräsi näyttelyaineistoa, mihin hän oli saanut idean Tukholman työsuojelunäyttelystä 1906. Ensimmäinen näyttelyesine oli Töölön sokeritehtaalla käytetty suojakäsine, mutta pian aineistoa oli tarpeeksi pysyvää näyttelyä varten. Näyttelyä varten saatiin ensimmäinen valtionapu 1909, ja se sai tilat Teollisuushallituksen (myöhemmin Kauppa- ja teollisuushallitus) tiloista. Siinä oli neljä osastoa: työtapaturmien ehkäisy, yleinen hygienia, ammattihygienia sekä työntekijöiden sosiaalinen hyvinvointi. Vera Hjelt johti näyttelyä, jota ryhdyttiin kutsumaan Sosiaalimuseoksi, aluksi muiden tehtäviensä ohella, mutta vuosina 1918–1931 päätoimisesti jäätyään ammattientarkastajan virastaan eläkkeelle. Sosiaalimuseo oli useille näyttelyvieraille merkittävä työturvallisuuden ja sosiaalisten uudistusten opinahjo ja aikanaan Pohjoismaiden merkittävin työsuojelunäyttely. Vera Hjelt sai ansioistaan intendentin arvonimen 1930.

Vielä eläkeläisenäkin Vera Hjelt kirjoitti kirjan työtapaturmien ja työperäisten sairauksien ehkäisemisestä. Hän oli teoksen ilmestyessä 82-vuotias. Vera Hjeltin kerrotaan olleen hauska seuraihminen sekä vieraanvarainen emäntä. Hän lauloi ja soitti pianoa ja haitaria sekä sanoitti ja jopa sävelsi lauluja ystäviensä iloksi. Hän kertoi vanhoilla päivillään sukulaisilleen, että hänellä oli ollut useita mahdollisia ja mahdottomia kosijoita mutta että ainoa häntä kiinnostava kandidaatti kuului jälkimmäiseen ryhmään. Niinpä hän eli naimattomana. Hänellä oli kuitenkin tiivis ystäväpiiri ja hän vietti vilkasta seuraelämää, jonka keskus oli ystävien Vänskapsbolag. Arjen askareet hän jakoi ystäviensä Fanny Tawaststjernan ja Anna Herzbergin kanssa. He perustivat 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Korkeavuorenkatu 29:een asunto-osakeyhtiö Neodomuksen, josta jokainen hankki oman huoneiston. Kesät Vera Hjelt vietti aluksi Mommolan kartanossa Kiskossa tätinsä Carin Rosellin luona. Myöhemmin hän hankki oman kesäpaikan Bromarvista, missä hän sitten sekä vaikutti Martta-yhdistyksessä että avasi paikallisen työsuojelunäyttelyn.