Hilja Vuola - opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja

Poliisi ja maanviljelijä Juho Tervonen, vaimo Beata ja 4 lasta muuttivat 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Suomussalmelta Pattijoelle. Muuttoajoneuvona toimi heinähäkki. Pattijoella Juho Tervonen harjoitti poliisin toimen ohella maanviljelystä. Aluksi perhe asui nykyisin kotiseutumuseona toimivassa Ojalassa ja myöhemmin Eskolan tilalla. Perheeseen syntyi yhteensä 8 lasta. Hilja-tytär syntyi 2.8.1903. Hän oli vanhempiensa 6. lapsi.

Hilja opiskeli ja harrasti

Hilja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1924. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1928 pääaineinaan saksa ja latina. Hänen monipuolinen lahjakkuutensa tuli esille jo opiskeluvuosina, jolloin hän osallistui nuorisoseuratoimintaan, lauloi kuorossa, ohjasi tyttöjen voimisteluryhmää, harrasti maalausta ja lausuntaa. Hän oli mukana Pohjois-Pohjalaisen osakunnan toiminnassa. Hilja Tervosen ensimmäinen työpaikka oli Oulaisten yhteiskoulu, jossa hän työskenteli lukuvuoden 1928–1929.

Takaisin Raaheen

Hiljan opettajan uran jatkui Raahen yhteislyseossa vuodesta 1929 vuoteen 1970 saakka. Hän solmi avioliiton kaupunginjohtaja Gösta Nordströmin (sittemmin Norio) kanssa vuonna 1930. Nuori pari asui Elomaan talossa Kauppakadun ja Sovionkadun kulmassa. Heille syntyi kaksi lasta: Reijo ja Liisa. Gösta kuoli yllättäen vuonna 1937 umpisuolen leikkauksen jälkeen. Hilja-rouva joutui elämässään aivan uuteen tilanteeseen, jossa hänen oli selvittävä työstä, kodin hoidosta ja miesten töistäkin. Hilja muutti lasten kanssa Kirkkokadulle Nordströmin taloon.

Vuonna 1941 Hilja solmi toisen avioliiton opettajatoverinsa Aimo Vuolan kanssa. (Aimo Vuola toimi Raahen yhteislyseon rehtorina vuodet 1954-71.) Pariskunnalle syntyi kaksi lasta: Hannu ja Riitta. Perhe asui Swanljungin talossa, Kirkkokatu 23. Vuonna 1954 Vuolat ostivat rintamamiestalon Teinikadulta. Hilja oli opintojensa yhteydessä auskultoinut, mutta säännösten muututtua hän joutui 1950-luvulla antamaan uuden opinnäytteen, jonka aiheeksi oli annettu Luther. Hän esitti valvovalle opettajalle, että lauletaan tunnin lopuksi saksaksi Lutherin virsi ”Jumala ompi linnamme”. Valvova opettaja epäili, ettei siitä tule mitään, jos se on poikien varassa. ”Mutta kun se ei olekaan poikien varassa”, vastasi Hilja. Laulu onnistui erinomaisesti. Siihen osallistuivat kaikki paikalla olleet. Hiljalle opetustyö oli kutsumustehtävä, johon hän pani kaiken tarmonsa ja sydämensä lämmön. Hänellä oli luokassa auktoriteetti ilman, että hänen tarvitsi ääntään korottaa. Oppilaille oli itsestään selvää, että läksyt luettiin hyvin. Hän antoi oppilaiden ymmärtää, että kesätehtävät tehtiin ”ehottomasti vapaaehtosesti”. Hänen oppilaansa menestyivät erinomaisesti ylioppilaskirjoituksissa.

Hilja perusti teinikuoron

Opetustyön ohella Hiljalla riitti tarmoa ja aikaa oppilaiden vapaiden harrastusten johtajana. Hän toimi teinikunnan kuraattorina vuodet 1929–1930 sekä 1950–1965. Hän perusti tyttökuoron vuonna 1950 ja toimi sen johtajana. Koulussa toimi jo tuolloin poikien mieskvartetti. Vuonna 1951 kuoroon otettiin rehtori Eino Heinämaan kehotuksesta myös poikia. Tästä voidaan katsoa Raahen Teinilaulajien saaneen alkunsa. Kuorossa lauloi enimmillään 120 laulajaa. Hilja toimi kuoron johtajana vuoteen 1965 saakka. Kuoro saavutti loistavia tuloksia. Se voitti valtakunnallisen kuoromestaruuden 6 kertaa vuosina 1952-­1964 lukuun ottamatta vuotta 1954, jolloin kuoro ei osallistunut kilpailuihin.

Mieskvartetti voitti sarjansa Hämeenlinnassa vuonna 1958, Lahdessa vuonna 1960 ja Oulussa vuonna. 1962. Kuoroon pääsi yleensä oppikoulun viidenneltä luokalta. ”Minulla oli palava halu päästä kuoroon jo neljännen luokan keväällä. Niinpä sitten menin kysymään Hilja Vuolalta, pääsisinkö mukaan”, Kerttu Nikula (nyk. Virtanen) muistelee oman kuorouransa alkua vuonna 1957. Mainittu ikäraja johtui siitä, että viidennen luokan oppilaista tuli syksyllä järjestetyn nahkakonventin jälkeen Suomen Teiniliiton täysivaltaisia jäseniä. ”Hilja valitsi laulajat tiukalla seulalla. Hyvä laulutaito oli ehdoton edellytys”, muistuttaa teinikuoron tenorilaulaja Tapani Virtanen, joka kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1962 eli vuotta myöhemmin kuin Kerttu, johon hän tunnustaa ihastuneensa kuorovuosinaan. Kuoro harjoitteli tiistaisin kello kuudesta kahdeksaan. ”Harjoitukset olivat tärkeitä ja niitä odotettiin aina”, Kerttu Virtanen kertoo. Laulujen sanat oli kirjoitettu luokan taululle, josta jokainen kirjoitti ne itselleen vihkoon. Myöhempinä vuosina sanat jaettiin vahasmonisteina. Laulujen sanat oli osattava ulkoa. Laulut opeteltiin korvakuulolta, nuotteja ei laulajien käytössä ollut. ”Eikä me olisi niitä osattu lukeakaan vielä silloin”, Virtaset toteavat. Lauluharjoituksissa harjoiteltiin aluksi ääniä omissa ryhmissä ja sen jälkeen laulettiin yhdessä.

Kerran kuoro ei millään tahtonut oppia laulamaan erästä valssirytmistä laulua. Silloin Hilja määräsi Paavon ja Kaisan tanssimaan valssia. ”Kuoro seurasi, miten pari tanssii. Ja siitä se lähti sujumaan”, Tapani kertoo esimerkin kuoronjohtajan kekseliäästä opetusmenetelmästä. Virtaset kehuvat Hilja Vuolaa. ”Hilja vaati, että laulajan katse ei saanut harhailla, vaan sen oli tiiviisti seurattava kuoron johtajan antamia merkkejä”, Kerttu kertoo. ”Tenoreille Hilja antoi pikkusormella nyansseja. Hän oli erinomainen kuoronjohtaja”, Tapani kiittelee ja jatkaa, että laulajalla oli oltava hyvä asento. Istualtaan ei koskaan laulettu eivätkä kädet saaneet retkottaa miten sattuu. ”Kansallispukuun pukeutuminen oli kuorossa tärkeä juttu, ja antoi aina juhlan tunnun. Minulla ei ollut omaa pukua, mutta lainasin tätini ja yhden seminaarilaisen, kämppäkaverini, pukua”, Kerttu muistelee.

Yhteiskunnallisia luottamustoimia

Kunnallisia luottamustoimia Hiljalle kertyi melkoinen sarja. Kaupunginvaltuuston jäsenenä hän toimi 11 vuotta. Kansakoulun johtokunnan jäsenenä vuosia karttui sama määrä. Mittavimman työn, 21 vuotta, hän teki kotitalouslautakunnan tehtävissä. Lautakunta perustettiin vuonna 1948 hänen aloitteestaan. Lautakunnan toimialaan kuuluivat monet talouskurssit, ensimmäinen kodinhoitajan virka, pihakilpailujen järjestäminen, leikkikenttien ja pyykkilaitureiden rakentaminen. Lautakunta valvoi kaupungin pesulan toimintaa ja kaupungin puhtaanapitoa. Kirkkovaltuustossa Hilja toimi 20 vuotta, jonka jälkeen toiminta kirkollisessa luottamustoimessa jatkui kirkkoneuvoston jäsenenä. Hän tilasi ja osittain valmistikin kirkkotekstiilejä.

Puutarhuri ja kädentaitaja

Hiljalle puutarhanhoito oli rakas harrastus. Hän eli vuodenaikojen mukaan. Swanljungin pihan suuressa aidatussa puutarhassa hän kasvatti sekä hyöty- että koristekasveja. Teinikadun pihalla hän sai toteuttaa puutarhanhoitoa koko sydämestään. Pihalla kukoistivat niin hyötykasvit kuin monenlaiset koristepensaat ja perennat. Louekarin kesämökin karulla tontillakin hänellä oli mansikka- ja perunamaa kukkapenkkien lisäksi. Hilja jatkoi opiskeluaikana aloittamaansa posliininmaalausharrastusta elämänsä loppuun saakka. Häneltä jäi perinnöksi monia kauniita kahvikalustoja. Hilja Vuola jäi eläkkeelle keväällä 1970 toimittuaan opettajana 42 vuotta – varsinainen maraton. Raahe-seura valitsi Hiljan Raahen Fiiaksi vuonna 1980. Hänen elämänsä päättyi vuonna 1987.