Marja-Liisa Kettula - leskiäiti ja hänen koulutetut tyttärensä 1900-luvun alun Suomessa

Marja-Liisa (Maria) Kettula o.s. Riihelä syntyi 28. toukokuuta vuonna 1876 Jalasjärvellä, kun Suomessa oli toivuttu 1860-luvun suurista nälkävuosista. Marja-Liisa Kettula oli kotoisin Riihelän talosta; maatila sijaitsi Jalasjärvellä lähellä Jokipiin kylää. Riihelä oli sen ajan vauraita maalaistaloja, josta lainattiin rahaa sitä tarvitseville.

Riihelän talon lapsia olivat Marja-Liisan lisäksi Juho ja Laimi. Talon isännyyden peri Juho Riihelä. Siihen aikaan oli tapana, että talon vanhin poika sai maatilan ja jatkoi talon isäntänä. Talon muut pojat päätyivät talon torppareiksi, tai he saivat takamailta suo- tai metsämaata, jonka he raivasivat pelloiksi. Talon nuoret pojat joutuivat usein lähtemään myös maailmalle onneaan etsimään. Avioliitto oli monille naisille ainoa vaihtoehto taloudellisista ja sosiaalisista syistä. Itsenäinen asema naisella oli vain harvoin.

Laimi Riihelä ei solminut avioliittoa. Hän sai kuitenkin jäädä asumaan veljensä maatilalle, ja hän osallistui talon töihin. Laimi Riihelä säilytti talon tyttären aseman veljensä ja tämän vaimon rinnalla, ja hän sai viettää varsin itsenäistä, tasa-arvoista ja arvostettua elämää. Hänellä oli Riihelän päätalon pihapiirissä oma talo, josta hän piti hyvää huolta ja joka oli aina esimerkillisen siisti ja viihtyisä.

Nuorena naimisiin

Marja-Liisa Riihelä solmi avioliiton 19-vuotiaana Jaakko Kettulan kanssa 17.11.1895. Jaakko Kettula oli syntynyt 12.8.1874, ja hän oli avioituessaan 21-vuotias. Jaakko Kettulan vanhemmat olivat talollisia, joilla oli maatila. Vanhemmat menehtyivät kuitenkin jo vuonna 1888 heidän lastensa ollessa vielä alaikäisiä.

Jaakko Kettula oli vanhempiensa kuollessa teini-ikäinen. Orvoksi jääneiden lasten nimissä Kettulan taloa hoiti heidän setänsä. Kun perilliset olivat varttuneet täysi-ikäisiksi, setä ei luopunut talon isännyydestä. Perilliset joutuivat hakemaan toimeentulonsa maailmalta. Jaakko Kettulan veljistä kaksi lähti Amerikkaan onneaan etsimään, koska he eivät voineet jäädä kotitaloonsa.

Jaakko Kettula valitsi Amerikkaan lähdön sijasta opintien. Hän hakeutui poliisikouluun ja valmistui poliisiksi. Valmistumisensa jälkeen hän toimi virkavallan edustajana kotipitäjässään Jalasjärvellä ja pystyi poliisina elättämään nopeasti kasvavan perheensä. Marja-Liisa ja Jaakko Kettulan perheeseen syntyi kaiken kaikkiaan neljä tyttöä ja kaksi poikaa: Sanni Elina 1896, Aino Maria 1900, Yrjö Johannes 1901, Martta Laimi 1903, Siiri Matilda 1906 ja Aarne Jaakko 1907. Poliisin talo oli Jalasjärven kirkonkylässä. Siihen kuului porstuakamari keittiöineen sekä tupa ja kaksi kamaria. Venäjän vallan aika 1900-luvun alun Suomessa oli epävakaista aikaa, kun sortotoimet kiristyivät. 

Poliisin työ vei hengen

Poliisina Jaakko Kettula joutui vastaamaan pitäjän turvallisuudesta, mikä lopulta vaati hänen henkensä. Karvian varavankilasta oli syksyllä 1913 karannut vaarallinen rikollinen. Poliisipartio tavoitti rikollisen ladosta, jonne se onnistui karkurin piirittämään. Kiinniottotilanteessa vanki pääsi kuitenkin takaapäin yllättämään Jaakko Kettulan, joka joutui taistelemaan vaarallista miestä vastaan yksin. Kaksinkamppailussa Jaakko Kettula sai niin vakavia vammoja, että menehtyi vammoihinsa 12.12.1913 ollessaan 39-vuotias.

Marja-Liisa Kettula jäi leskeksi 37-vuotiaana ja joutui yksin kasvattamaan kuusi alaikäistä, orvoksi jäänyttä lasta. Jalasjärven kirkonkylässä sijaitseva talo, kahden tai neljän lehmän navetta ja laidunmaa turvasivat toimeentulon lesken perheelle.

Marja-Liisa Kettula kuului Riihelän varakkaaseen talollisten sukuun, joten hänen sosiaalinen asemansa Jalasjärven kirkonkylässä oli siitäkin syystä arvostettu. Luonteeltaan hän oli lempeä ja ystävällinen, ja hänellä oli laaja ystäväpiiri. Poliisin leskenä hän säilytti asemansa pitäjän seurapiireissä.

Marja-Liisa Kettula pystyi loihtimaan ympärilleen turvallisen ja miellyttävän ilmapiirin. Hän ei katkeroitunut, vaikka hän oli menettänyt miehensä traagisesti. Koskaan hän ei ainakaan lapsille kertonut miehensä kuolemasta. Ikävistä asioista ei siihen aikaan ollut tapana puhua.

Lämmin selän tausta

Äitini Martta Kyllikki Vuorela on aina muistellut lämpimästi Kettulan mummuaan, joka oli mukava ja sydämellinen ihminen. Äitini muistaa, miten hän lapsuudessaan pääsi usein vierailemaan Jalasjärven isoissa taloissa isoäitinsä kanssa kahvikutsuilla. Lapsena hän kävi usein isoäitiään katsomassa. Vierailullaan hän sai nukkua lihavan mummunsa selän takana samassa sängyssä, jossa oli lämmintä ja turvallista uinailla. Kettulan mummu paistoi lapsille erinomaisia lättyjä. Lätyt oli tapana nauttia voin kera voita säästelemättä.

Kerran Martta Kyllikki oli kyläillyt Kettulan mummun luona sisartensa Eilan, Eevan ja Elsan kanssa. Pentti, sisarussarjan vanhin, oli jäänyt kotiin. Tytöillä oli vierailullaan yllään uudet juhlamekot, jotka Kurjenluoman sisarukset olivat ommelleet tytöille Kurikassa. Eilan ja Eevan uudet kesäpuvut olivat saman kangaspakan kankaasta, mutta Elsan ja Martta Kyllikin mekkokankaat olivat toisesta kangaspakasta.

Jalasjärven kirkonkylän raitilla tytöt herättivät huomiota uusissa leningeissään. Pitäjän apteekkari tuli apteekistaan ulos asti ihailemaan pieniä kaunottaria, jotka hakivat Kettulan mummun lääkkeitä samanlaiset mekot yllään. Apteekkari hämmästeli ja siunaili, kun kuuli, että tytöt olivat Kettulan Marja-Liisan Sanni-tyttären tyttäriä, jotka olivat tulleet Jalasjärvelle Kurikasta asti mummuaan tapaamaan. Martta Kyllikki oli silloin 6-vuotias ja muistaa tapauksen kuin eilisen.

Marja-Liisa Kettula kuoli 6.3.1953 kaaduttuaan portaissa ja loukattuaan kätensä. Hän menehtyi pian haverin jälkeen sairaalassa tapahtuneen hoitovirheen takia. Marja-Liisa Kettula haudattiin miehensä Jaakko Kettulan viereen Jalasjärven hautausmaalle. Isoisoäitiäni ja kaimaani Marja-Liisaa en ehtinyt tavata, koska synnyin kolme kuukautta hänen kuolemansa jälkeen. Marja-Liisa Kettulan Laimi-siskon luona sen sijaan pääsin lapsena kyläilemään äitini kanssa. 

Koulutetut tyttäret 

Marja-Liisa Kettula oli aikansa valistuneita naisia, joka leskeksi ja yksinhuoltajaksi jäätyään päätti kouluttaa tyttärensä. Poliisin lesken tyttäristä kukin vuorollaan lähti opiskelemaan maatalousoppilaitokseen. Nuorimmat tyttäret Martta ja Siiri valmistuivat meijeriköiksi, Ainosta tuli puutarhakonsulentti ja Sanni sai karjakon koulutuksen. Veljekset Yrjö ja Aarne eivät käyneet kouluja, vaan he avioituivat ja jäivät Jalasjärvelle maata viljelemään. 

Sanni Kettula oli syntynyt vuonna 1896. Hän oli 17-vuotias, kun hänen isänsä Jaakko Kettula sai surmansa vuonna 1913. Autonomian aikana 1900-luvun alussa ei ollut tavallista, että tytöt lähtivät opiskelemaan. Varsinkin naisten koulutus oli vielä 1900-luvun alkupuolella lapsenkengissä. Kouluun pääseminen ei ollut itsestään selvä asia, ja monet kävivät tuohon aikaan vain kansakoulun tai kiertokoulun. Jalasjärveltä matka oppikouluun oli pitkä, tiet olivat kehnoja, tieverkko oli harva eikä kuljetuksia ollut. Opintielle lähteminen vaati 1900-luvun alussa nuorelta naiselta rohkeutta, kun piti lähteä kotoaan toiselle paikkakunnalle ja hankkia itselleen kortteeri.

Vanhin sisar näyttää tietä

Oli viisasta etsiä opinahjo mahdollisimman läheltä kotia. Jalasjärven näkökulmasta lähin koulu oli Ilmajoen tietopuolinen karjanhoitokoulu, joten Sanni Kettula päätti lähteä sinne opiskelemaan. Sisaruksista vanhimpana hän toimi esimerkkinä ja avasi opintien nuorille sisarilleen. Sanni Kettula valmistui Ilmajoen tietopuolisesta karjanhoitokoulusta karjakoksi. Hän aikoi vielä jatkaa opiskelujaan ja valmistua assistentiksi, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun hän tapasi Ilmajoella tulevan miehensä Herman Kytöharjun.

Herman Kytöharjun sukujuuret ovat Isossakyrössä. Hänen sukutalonsa on komea kaksikerroksinen pohjalaistalo, joka seisoo Kyrönjoen varrella. Herman Kytöharjun isä oli saanut periä talon torpan jostain Jurvan takamailta. Torppa oli köyhä ja lapsia oli paljon, mutta siitä huolimatta Herman Kytöharju lähti opiskelemaan, aluksi Kauhajoen maamieskouluun.

Ennen avioitumistaan Herman Kytöharju toimi jonkin aikaa Kauhajoen Evankelisen kansanopiston maatalousopettajana. Sanni Kettula puolestaan työskenteli hetken aikaa sairaanhoitajana Jalasjärvellä. Jalasjärven sairaala oli lähellä Kettulan kotitaloa, jossa hän asui. Sanni Kettulan karjakon pätevyys riitti siihen aikaan sairaanhoitajan tehtävään.

Myöhemmin Herman Kytöharju jatkoi opintojaan ja valmistui Mustialan maatalousoppilaitoksessa agrologiksi. Hän valmistui kurssiltaan priimuksena, vaikka opiskelijoina oli ylioppilaitakin.

Mallitilan pitäjiksi

Sanni Kettula ja Herman Kytöharju solmivat avioliiton jouluaattona 1922. Vihkimisen jälkeen he vuokrasivat ja viljelivät jonkin aikaa kirkkoherran virkatalon maita Kurikan kirkonkylässä. Kurikan pappilassa asui tuolloin lääninrovasti Yrjö Alanen perheineen. 

Vuonna 1928 Sanni ja Herman Kytöharju ostivat Kurikan Luovankylästä itselleen Yli-Luovan tilan, tehtaan ja myllyn, joka oli tehnyt konkurssin ja joutunut kannattamattomana pakkolunastukseen.

Sanni ja Herman Kytöharjun omistuksessa Yli-Luovan tilasta tuli Kytöharjun harjoittelu- ja mallitila, joka ensimmäisenä omaksui uudet maanviljelykseen liittyvät keksinnöt ja jossa monet karjanhoito- ja maatalousharjoittelijat perehtyivät karjanhoito- ja maanviljelystaitoihin.

Oman maatilan ostamisen jälkeen Herman Kytöharju jatkoi Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran palveluksessa agrologina. Hän kiersi ympäri Etelä-Pohjanmaata opastamassa ja neuvomassa, kuinka maata piti viljellä. Kulkuvälineeksi hän oli 1930-luvulla hankkinut Opel Olympia -merkkisen auton, joka sota-aikana otettiin Suomen armeijan päällystön käyttöön, kuten äidilleni rakas talon Polle-hevonenkin. Kotitalossaan Herman Kytöharjulla oli konttorihuone, jossa kylän maanviljelijät vierailivat neuvoja kysymässä. Sanni Kytöharju hoiti talon emännän tehtäviä ja valvoi tilalla asuvia karjanhoito- ja maatalousharjoittelijoita.

Herman Kytöharju toimi Kurikan pitäjän lautakunnissa ja luottamustehtävissä. Sanni Kytöharju osallistui Kurikassa Luovan maanviljelysseuran toimintaan ja oli muun muassa maanviljelysseuran naisosaston sihteeri.

Maatilan emännäksi 

Aino Kettula oli neljä vuotta Sanni-sisartaan nuorempi. Hän oli vain 13-vuotias, kun poliisi-isä menehtyi. Aino Kettula seurasi sisarista ensimmäisenä vanhimman sisarensa Sannin esimerkkiä ja lähti opiskelemaan. Hän valmistui puutarhakonsulentiksi.

Valmistumisensa jälkeen Aino Kettula lähti puutarhakonsulentiksi Kalajoelle mutta päätyi siellä avioiduttuaan maatilan emännäksi Tuuran taloon. Tuuran talo oli varakas talonpoikaistalo, jonka pihapiiriin kuului kaksi päärakennusta ja komea puutarha. Tuuran perheeseen syntyi kaiken kaikkiaan seitsemän lasta, ja Aino Tuura joutui luopumaan puutarhakonsulentin ammatistaan ja keskittymään talon emännän ja äidin tehtäviin. Hän osallistui Kalajoen nuorisoseuran toimintaan.

Aino Tuuralla ja hänen miehellään sekä heidän lapsillaan oli mökit Kalajoen hiekkasärkillä meren rannassa. Kun perheemme 1960-luvulla vieraili Kalajoella Tuuran sukulaistaloissa ja kesämökeillä, pääsimme Tuuran perheen kanssa laivaretkelle Kalajoen edustalle. Laivaretki raikkaassa merituulessa oli ikimuistoinen elämys. 

Epäsäätyinen avioliitto ei kiinnostanut

Sanni Kettulan sisar Martta Kettula oli isänsä Jaakko Kettulan kuollessa 10 vuotta vanha. Myös hän seurasi vanhimman sisarensa Sannin esimerkkiä ja hakeutui opintielle, mutta hän valmistui meijerikön ammattiin. Hänen tiensä vei Lapuan Tiistenjoelle, ja Tiistenjoen meijerin meijerikkönä hän toimi eläkeikäänsä asti.

Martta Kettula ei solminut avioliittoa. Sulhaskandidaattina oli liikemies, mutta Marja-Liisa Kettula ei hyväksynyt avioliittoa liikemiehen kanssa. Epäsäätyiset avioliitot eivät tuohon aikaan olleet hyväksyttyjä: aviopuoliso piti löytää samasta säädystä ja yhteiskuntaluokasta, johon itse kuului. Martta Kettula asui yksin Tiistenjoen meijerin yläkerrassa, jossa hänellä oli iso huoneisto, johon kuului tilava keittiö, makuuhuone, vierashuone ja olohuone, jota sanottiin saliksi.

Perheemme kävi usein Martta-tädin luona kylässä.  Vierailulla saimme aina jäätelöä yllin kyllin syödäksemme. Martta-täti oli itsekin herkutellut meijerin tuotteilla, minkä kyllä huomasi, vaikka hän oli ajan tavan mukaan ”luuliiveillä” kuronut uumaansa ohueksi.

Vielä 1960-luvulla Martta-täti saapui kesälomillaan kotiini muutamiksi päiviksi kyläilemään. Vitsailimme, että Martta-täti toi sateet tullessaan. Teini-iässä en pitänyt Martta-tädin opettavaisista kommenteista. Edes jäätelö ei sydäntäni sulattanut. Sateista isäni otti syyt niskoilleen, mutta mieleni Martta-tätiä kohtaan muuttui vasta aikuistuttuani. Martta-täti oli minulle toinen isoäiti, sillä äidinäitini Sanni Kytöharju oli menehtynyt jo vuonna 1958. 

Meijeriköstä emännäksi

Siiri Kettula oli Marja-Liisa Kettulan tyttäristä nuorin. Hän oli täyttänyt seitsemän vuotta, kun hänen isänsä Jaakko Kettula taisteli vankikarkuria vastaan ja kuoli saamiinsa vammoihin. Orvoksi jäätyään Siiri Kettula asui vielä yli kymmenen vuotta kotonaan, ennen kuin hän haki ja pääsi maatalousoppilaitokseen. Hän seurasi sisarensa Martta Kettulan esimerkkiä ja valmistui meijeriköksi.

Siiri Kettula sai meijerikön paikan Lakaluoman meijeristä läheltä Tiistenjoen meijeriä, jonka yläkerrassa Martta Kettula asui. Siiri Kettula päätyi kuitenkin pian Lapualle muuton jälkeen maatilan emännäksi Lapuan Hirvijoelle. Siellä hän tyytyi elämään Jaskarin talon emäntänä saatuaan neljä lasta. Luonteeltaan Siiri Jaskari oli sävyisä ja hiljainen.

Marja-Liisa Kettulan pojat eivät hakeutuneet ammattiopintoihin, vaan he jäivät maanviljelijöiksi Jalasjärvelle. Hiljaisella Yrjö (Jussi) Kettulalla ja hänen vaimollaan oli Jalasjärven Ylivallin kylässä maatila hoidettavana. Pariskunnalla ei ollut lapsia. Komea, sosiaalinen ja luonteeltaan valoisa Aarne (Jaakko) Kettula haavoittui vakavasti talvisodan taisteluissa ja menehtyi jatkosodan aikana rintamalla syntyneen keuhkovamman takia vammoihinsa. Häneltä jäi sotaleski lapsineen yksin selviytymään.