Maili Mandi Autio syntyi vuonna 1877 Saarijärvellä maanviljelijä Knut Aution ja emäntä Vilhelmiina Ahvenaisen perheen nuorimpana lapsena. Mailin viisi sisarusta kuoli jo lapsina, ja niin hän varttui vanhempiensa ainokaisena aikuiseksi. Isä kuoli tyttären ollessa kouluikäinen. Monien aikalaisnaisten tavoin Maili suunnitteli opettajan uraa. Hän jätti kuitenkin Jyväskylän seminaarin kesken jouduttuaan ristiriitaan opettajien kanssa.

Tämä erimielisyys ei ollut Maili Aution elämässä viimeinen ja tuskin ensimmäinenkään. Hän oli nainen, joka uskalsi sanoa mielipiteensä ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Varovaiset hissukat pystyvät harvemmin nousemaan mittavan omaisuuden haltijoiksi. Aution Suomen Kulttuurirahastolle vuonna 1947 tekemän lahjoituksen arvo oli noin 40 miljoonaa vanhaa markkaa. Omaisuus koostui pääasiassa Helsingissä sijaitsevista kiinteistöistä.

Pankkineidistä kiinteistösijoittajaksi

Maili Autio toimi seminaarin jälkeen muutaman vuoden kansakoulunopettajana, mutta opettajan ammatti ei lopulta kiinnostanut häntä. Autio etsi elämään suuntaa. Puolitoista vuoden ulkomailla oleskelun jälkeen hän harjoitti maanviljelystä kotitilallaan. Hän toimi myös kahden vuoden ajan Suomalaisen Puolueen puoluesihteerinä Mikkelissä ja suoritti samalla kirjanpito- ja konekirjoituskurssin.

Vuonna 1908 hän muutti Helsinkiin saatuaan paikan Kansallis‑Osake‑Pankin pääkonttorin kanslistina. Kun Aution asuintalo oli vuonna 1914 menossa konkurssiin, Autio otti vastuulleen yhtiön velat ja sijoitti pienen perintönsä kiinteistöön. Kiinnostus omaan liiketoimintaan oli niin suurta, että pankin pääjohtaja J. K. Paasikivi joutui huomauttamaan neiti Autiolle, että tämä ei saisi hoitaa virka‑aikana omia liikeasioitaan.

Virkaura ei antanut riittävää haastetta Maili Autiolle. Lahjakaskin nainen sai vielä vuosisadan alussa tyytyä konttorin rutiiniin. Vuonna 1918 hän erosi pankin palveluksesta, kun hänelle oli kertynyt riittävästi pääomaa omaan kiinteistöyrittämiseen. Vihdoin oli löytynyt ala, jolla Autio voi täysimääräisesti toteuttaa lahjojaan.

Liikeidea oli yksinkertainen. Hän osti silloin, kun sai halvalla ja myi, kun hinta oli hyvä. Maili Autio tarttui rohkeasti ja kovalla kädellä tilaisuuksiin ja loi parin vuosikymmenen aikana suuren omaisuuden. Kerrotaan, että Autio suorastaan nautti riitelemisestä vuokralaistensa kanssa, jos nämä eivät olleet maksaneet vuokraansa. Hän kävi viikoittain huoneenvuokralautakunnassa ajamassa asioitaan.

Maili Autio oli monien mielestä vaikea ihminen. Hänellä oli omat, muuttumattomat mielipiteensä jokaisesta asiasta. Hänen keskeinen luonteenpiirteensä oli saituus pienissä asioissa. Hän käveli aina kaikki matkat Helsingissä tai lainasi raitiovaunulipun hinnan ”muistamatta” maksaa takaisin. Eräs vuokralainen kertoi luulleensa Autiota lehdenjakajaksi tämän tullessa käymään haalistuneessa takissa ja housuissa. Toisaalta isoissa ei säästelty. Siitä kertoi Aution pramea huoneisto ja hänen upeat turkkinsa.

Maili Autio ei viihtynyt keskivertoihmisten parissa. Hänen kotonaan kokoontui Helmi Krohnin johtama okkultistinen piiri. Hänen huvilansa Sammatissa taas toimi vegetaristien tukikohtana. Muun muassa kasvissyönnin uranuurtaja ja kansallissosialisti Teo Snellman vietti siellä useita kuukausia vuosittain. Aution seurapiiriin kuului myös monia taiteilijoita ja hänellä oli läheinen suhde taiteilija Sigurd Wettenhovi‑Aspaan.

Maili Autio rahoitti Wettenhovi‑Aspan huvilan rakentamista Lohjanjärven rannalle ja emännöi huvilassa joitakin kesiä 1920-luvulla. Vuonna 1928 Wettenhovi-Aspa teki Vilniemestä Aution kanssa valekaupan varmistaakseen Vilniemen jäämistä avioeronsa osituksen ulkopuolelle. Läheinen suhde kulminoitui kertoman mukaan kauravelliin, jota Autio tarjoili huvilalla Wettenhovi-Aspalle viikosta toiseen.

1930-luvulla Maili Autio piti huvilaa omanaan harjoittaen siellä täysihoitolatoimintaa ja jopa esti ajoittain taiteilijaa käymään huvilallaan. Wettenhovi-Aspa haastoi Aution oikeuteen Vilniemen kaupasta. Vihdoin vuonna 1937 korkein oikeus purki tehdyn kaupan.

Suomen Kulttuurirahaston suurlahjoittaja

Kun Maili Autiolla ei ollut läheisiä omaisia, hän suunnitteli varallisuutensa lahjoittamista johonkin yleiseen tarkoitukseen. 1940-luvun puolivälissä hän innostui Leo Sarion Suomen Kulttuurirahaston piirissä kehittelemästä Suomen Akatemia -hankkeesta. Autio olisi halunnut rakentaa talon, jossa tutkijat olisivat voineet asua ja tehdä työtään ilmaiseksi tai nimellistä vuokraa vastaan. Tästä suunnitelmasta ei tullut mitään, mutta 1947 hän lahjoitti Kulttuurirahastolle neljä kiinteistöä. Omistusoikeus siirtyi rahastolle, mutta omaisuuden hoitoa ja hallintaa Autio ei halunnut eläessään luovuttaa rahaston virkamiehille. Testamentissaan Autio määräsi koko omaisuutensa Kulttuurirahastolle.

Suomen Kulttuurirahaston kymmenvuotisjuhlassa vuonna 1949 Maili Autio nimitettiin Kulttuurirahaston kannatusyhdistyksen kunniajäseneksi. Rahasto myös maalautti Aution muotokuvan, joka paljastettiin 1954.

Akateemikko Erkki Laurila sai Maili Aution vuonna 1957 innostumaan Kulttuurirahaston yhteyteen perustettavasta keksintötoimistosta. Selvästi normaalista stipendien jaosta erillinen hanke sopikin hyvin Aution persoonaan ja hänen varoillaan rahoitettiin keksintötoimistoa aina vuoteen 1971 saakka. Tuolloin perustettiin Keksintösäätiö, jonka rahoituksesta vastaavat valtio ja SITRA. Myös Maili Aution rahasto tuki Keksintösäätiötä vuosittain.

Maili Autio oli henkilönä varsin omalaatuinen. Saattaa hyvin olla, että hänen lahjoituksensa keskeinen motiivi oli jonkinlainen näyttämisen halu. Hänen panoksensa suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa oli kuitenkin merkittävä. Hänen keräämillään varoilla voitiin tukea erilaisten keksintöjen kehittelyä laajassa mittakaavassa.

Nykyisin Maili Aution rahasto on yksi Kulttuurirahaston suurimmista.  Se tukee luonnontieteellistä tai taloudellista kehitystä edistävää tutkimusta sekä muuta luovaa työtä, kuten kotimaisten raaka-aineiden hyväksikäyttöä ja niihin liittyviä keksintöjä.