Arja Virolainen muistetaan Raahessa menestyneenä keihäänheittäjänä ja monipuolisena urheilijana. Hän työskenteli 35 vuotta liikunnanopettajana. Eläkepäivinään hän golfaa, kävelee, pyöräilee, liikkuu aktiivisesti ja monipuolisesti.

Liikunnallinen lapsuus

Arja Liisa (Sabra) Virolainen (o.s. Mustakallio) syntyi 4.6.1946 Pyhäjoella. Hän sanoo, että isä johdatti hänet urheilun pariin. Isä Niilo Viljo Mustakallio (s. 1918 Pyhäjoki) oli työssä Ruona Oy:ssä (myöh. Raahe Oy). Hän toi leivän perheen pöytään. Hän oli urheilumiehiä, ja oli kantanut Olympiasoihtua kotikunnassaan Pyhäjoella. ”Niilo Mustakallio pelasi aikanaan pesäpalloa, juoksi ja hiihti Pyhäjoen Pyryveikoissa.” (Helanti)

Äiti Kerttu (s. 1920 Pyhäjoki o.s. Takalo) oli sotavuosina toiminut lottana Pyhäjoella. ”Jatkosota: Mustakallio toimi Raahen sot. piirin Pyhäjoen lottaosastossa. Hänet komennettiin Äänislinnaan RPr:iin sotilaskotisisareksi jatkosodan aikana.” (Sotarintamalta) Kerttu oli ajan tavan mukaan kotiäiti. Hän lauloi kirkkokuorossa. Perheeseen syntyi neljä lasta vuosien 1945-1951 välillä. ”Äiti teki paljon töitä meidän puhtaana pitämiseksi. Muuripadassa pestiin lakanat, jotka sitten koreissa pyörän tarakalla vietiin Raaheen Oravan ikivanhaan kivimankeliin silotettavaksi. Ja koti oli maailman siistein!” Arja muistelee. Pesuvesi ja pyykkivesi roudattiin kilometrin päästä Ruonanojasta. Sadevesi oli kullanarvoista, ja niin ”pehmeää”. Sitä (rännivettä) kerättiin sateella saaveihin.

Mustakalliot muuttivat Pyhäjoelta Saloisiin Mettalanmäelle vuonna 1949 ja Mettalanmäestä tuli Arjan lapsuuden ympäristö. Vaikka sotien jälkeen elettiin niukkoja aikoja, Arja sanoo, että aina oli ruokaa, vaikka nykyajan mukavuuksia puuttuikin. Käytiin ulkohuussissa. Hampaat pestiin suolavedellä. ”Mutta ei sitä tullut ajatelleeksi, koska kaikilla oli samanlaista.” Joku naapurinlapsi alkoi kutsua Arjaa Supraksi – lempinimi muotoutui vuosien saatossa Sabraksi. Kuka sen keksi ja miksi, sitä Arja ei muista.

Sodan jälkeen syntyneet ikäluokat olivat suuria eikä peli- ja urheilukavereista ollut puutetta. ”Aina löytyi riittävästi lapsia, pelattiinpa sitten pesäpalloa tai lentopalloa.” Vanhan maantien yli oli vedetty lentopalloverkko. Sitä raotettiin, kun auton piti päästä ohi.

Ilman ohjausta lapset hiihtivät ja potkuttelivat. Potkukelkoista tehtiin juna, oltiin junasilla. Hurjaa vauhtia laskettiin Mustakallion talon luona ollutta mäkeä alas Palonkylää kohti. ”Meillä oli aina joku kisa menossa.” (Arja) ”Kisapaikatkin olivat lähellä. Aunolan takana oli muhakasa, johon hypättiin korkeutta ja seivästä. ’Epalla’ (Ebba Aunola) oli pituushyppyyn ja kolmiloikkaan tarpeellinen hiekkaläjä. Vanhalla 8-tiellä voitiin juosta satanen sekä pelata nelimaalia tai pesäpalloa. Aunolan taloa kiersi sadan metrin kierros, jolla voitiin juosta pitempäänkin. Lekkulassa laskettiin mäkeä; hyppyristä tai ilman. Ladut lähtivät suoraan Mettalanmäeltä, eikä ihmeellisiä siirtymiä tarvittu. Mettalanjärvelle ja sen talviaikaisille laajentumille saatiin hyvä jääalue. Siellä saattoi pelata pallolla ja kiekolla; luistimet tai tossut jaloissa.” (Helanti)

Palon koulusta oppikouluun, urheilumenestys alkoi

Palon koulun historiikki: ”Liikuntatunneille ei lukujärjestyksen mukaan satsattu paljon aikaa ja ulkonaiset puitteetkin olivat vaatimattomat. Sisäliikunta rajoittui luokkahuoneissa tapahtuvaan voimisteluun ja piirileikkeihin. Joskus käveltiin parijonossa Kiilun risteykseen ja takaisin. Saloisten kansakoulujen yhteiset kilpahiihdot pidettiin joka talvi.

Vähäisistä ulkonaisista puitteista huolimatta koulu antoi monelle oppilaalle kipinän pitempiaikaiseen liikunnan harrastamiseen ja Saloisten urheiluseurat ovat jatkaneet hyvää työtä nuorten parissa. Koulun entisistä oppilaista myöhemmin opettaja Terttu Sarkkinen sekä sisarukset Arja ja Raija Mustakallio heittivät keihästä valtakunnallisissa kisoissa.”

Oppikouluun pyrkiminen oli vuorossa kansakoulun neljännellä luokalla. Oppikoulun ensimmäisen luokan Arja kävi nykyisessä Keskuskoulussa, siitä hän siirtyi uuteen vasta valmistuneeseen kouluun, Raahen yhteislyseoon (nyk. Raahen lukio). ”Kertasin oppikoulun ensimmäisen luokan. Sain matikasta ehdot, joita en suorittanut. Kotona ei oltu vihaisia.”

Kouluvuosina Arja urheili ahkerasti ja menestystäkin tuli. Hänen hallussaan on vieläkin Raahen yhteislyseon pesäpallon heiton ennätys 70,90 m vuodelta 1965. Arja osallistui vuosittain koulun omiin luokkienvälisiin hiihtokilpailuihin. Koululiikunnan mukana tulivat yleisurheilussa perinteiseksi muodostuneet ”Kolmen koulun kisat” (Haapavesi – Oulainen – Raahe). Ensimmäisen kerran voiton toivat Raaheen Helena Turpeinen, Terttu Härönoja ja Arja Mustakallio.

”Arjalla oli yleisurheilussa lukuisia huippusaavutuksia ja hänestä tuli SM-mitalisti kuudessa eri lajissa. Keihäänheitossa Arja saavutti kolme Suomen mestaruutta ja neljä hopeatilaa.” (Virtanen)

Jyväskylään opiskelemaan, urheilumenestys jatkui

Arja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1966. Samana vuonna hän siirtyi edustamaan Raahen Vesaa. Valmentajaksi tuli Veli-Pekka Virolainen (Arjan tuleva aviomies). Arja jatkoi opintoja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen, josta valmistui liikuntakasvatuksen kandidaatiksi vuonna 1969. ”Tämä oli itsestään selvä valinta.” Opiskeluvuosinaan hän urheili aktiivisesti. ”Jatko-opiskeluaikanaan Mustakallio voitti akateemisen pesäpallomestaruuden Jyväskylän yliopistojoukkueessa.” (Virtanen)

Wikipedia luettelee:

”Mustakallio osallistui Ateenan EM-kisoihin 1969, jossa sijoittui kymmenenneksi tuloksella 40,80. Hän heitti Suomen ennätyksen 57,24 metriä Ruotsi-maaottelussa 1974. Kalevan kisoissa hän voitti kolme Suomen mestaruutta: 1969 tuloksella 51,62 m, 1975 tuloksella 52,40 m, 1976 tuloksella 54,48 m.

Muita saavutuksia:
1974 Raahen Vesan ennätys 57,24 m
1976 Pihtiputaan keihäskarnevaalit 53,26 m
12.07.1975 Lüdenscheid, neljäs 54,08 m”

Liikunnanopettajana 35 vuotta, urheilumenestys jatkui

Opettajan ura, 35 vuotta, koostuu monella paikkakunnalla tehdystä työstä: Kemijärvi, Saloinen, Ruotsin Eskilstuna, Saloinen, Pyhäjoki, Saloinen. Eskilstunassa hän solmi avioliiton Veli-Pekka Virolaisen kanssa. Urheilu-ura jatkui.

”Opettajien SM-kisoissa tuli lentopallossa Oulun piirissä useita kulta- ja hopeamitaleita, tenniksessä Aimo Aunolan kanssa sekanelinpelissä hopeaa ja pronssia, beachvolleyssä Anni Isoräsyn kanssa hopeaa ja vielä seniori-golfissa kultaa.” (Virtanen) Arja on urheilussa edustanut Saloisten Reipasta, Raahen Vesaa ja Pattijoen urheilijoita.

Liikunnanopettajana hänen tavoitteenaan oli saada oppilaat liikkeelle. Hän sanoo, että osa oppilaista oli innokkaita liikkuja, osa taas ei. Tilanne ei siis ole muuttunut vuosien saatossa miksikään. ”Opettajaa kunnioitettiin. Vanhempien kanssa ei ollut vaikeuksia”, hän sanoo. Opettajavuosilta on jäänyt enemmän hyviä kuin huonoja muistoja.

Liikkuva eläkeläinen

Sohvan pohjalle Arja ei ole jäänyt eläkevuosinaankaan. Hänet pitää liikkeellä golf, kävely ja pyöräily. Lisäksi Arja liikkuu syksyisin metsässä sieniä keräten. Espanjan kielen opinnot pitävät mielen virkeänä.