Hilja Serafia Rantanen (o.s. Uola) syntyi 31.8.1892 Huittisissa. Hänen isänsä Sakari Uola (1836–1908) ja äitinsä Kustaava Matilda Uola (1858–1898) olivat Uolan talon isäntä ja emäntä. Hilja oli 5-lapsisen perheen toiseksi nuorin ja vain 6-vuotias äidin kuollessa. Sisarussarjaan kuului neljä tytärtä ja yksi poika. Äidin kuoltua sisarussarjan vanhin, tytär Miina Uola (myöh. Reikko), otti talon emännyyden hoitaakseen. Hilja tottui jo lapsesta maatilan arkeen. Hän oli rohkea tyttö, joka muun muassa ratsasti hevosella ilman satulaa. Isoäitini kertoman mukaan kerran tällaisella ratsastusreissulla vastaan tuli venäläinen santarmi. Tämä oli pysäyttänyt isoäitini heiluttaen käsikranaattia ja kysynyt, tietääkö tyttö, minne tällä (käsikranaatilla) pääsee? Ratsastus päättyi onnellisesti, mutta kokemusta Hilja ei koskaan unohtanut, kun muisteli sota-aikoja.
Nuoruus ja opiskelu
Isä Sakari oli valistunut talonpoika, joka halusi kouluttaa lapsensa. Hilja ja tämän sisar Maija lähetettiin Raumalle kouluun. Rauman kouluvuodet kuluivat koulukortteerissa. Isoäitini muisteli kouluvuosistaan, että kieliä opiskeltiin paljon: ruotsia, saksaa ja venäjää. Venäjä oli pakollinen oppiaine, jota opiskeltiin seitsemän tuntia viikossa. Autonomian ajan Suomessa elettiin tällöin sortovuosien aikaa. Isoäitini mukaan venäjää ei haluttu oppia, eikä hän myöhemminkään kieltä puhunut. Sen sijaan hän hallitsi hyvin ruotsin ja saksan kielet.
Hilja Rantanen suoritti kirjalliset ylioppilaskokeet Helsingin maanviljelyslyseossa ja suulliset ylioppilaskokeet Suomen Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä vuonna 1913. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän aloitti maanviljelys-taloudellisessa tiedekunnassa agronomi-opinnot. Hilja opiskeli kurssinsa ainoana tyttönä 13 pojan kanssa ja oli valmistuessaan vuonna 1919 ensimmäisiä yliopistosta valmistuneita suomalaisia naisagronomeja. Opiskeluaikana hän toimi tilanhoitajana vuonna 1918 Maurialan kartanossa, joka oli presidentti Risto Rytin kotitila Huittisissa.
Satakuntalaisessa osakunnassa hän tapasi tulevan puolisonsa, lääketieteen opiskelija Vilho Robert Rantasen, joka oli valmistunut ylioppilaaksi Tyrvään suomalaisesta yhteiskoulusta 1912 ja aloittanut opiskelunsa lääketieteellisessä tiedekunnassa samana vuonna.
Venäjän sortotoimet autonomisessa Suomessa vaikeuttivat elämää. Itsenäistymistoiveet ja kansallisuusaatteen kasvaminen johtivat siihen, että suomalaisia opiskelijoita ja muita nuoria miehiä kaikista yhteiskuntaluokista lähti Saksaan sotilaskoulutukseen. Niin teki myös Vilho Rantanen. Yhteydenpitomahdollisuutta ei toisiinsa mieltyneillä nuorilla Hiljalla ja Vilholla ollut. Venäjän vallankumous, Suomen itsenäistyminen ja vapaussota osuivat Hilja Rantasen nuoruus- ja opiskeluvuosiin. Vilho Rantanen palasi Saksasta 1918 ja osallistui vapaussotaan jääkäriluutnanttina. Hilja ja Vilho solmivat avioliiton vuonna 1919.
Työuran alku ja muutto Muonioon
Valmistuttuaan agronomiksi 1919 Hilja Rantanen toimi maanviljelysopin opettajana Kokemäen maanviljelyslyseossa. Avioliiton solmimisen jälkeen pariskunta asettui Helsinkiin, missä Vilho jatkoi lääketieteen opintojaan. Perheeseen syntyi yksi tytär, Eila, 1920. Vuosina 1922–1926 Hilja toimi opettajana Sörnäisten Kristillisessä Kansanopistossa. Hän oli aktiivisesti kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja kirjallisuudesta ja osallistui Helsingissä muun muassa Maila Talvion kirjallisen salongin keskusteluiltoihin.
Puolison valmistuttua lääkäriksi perhe muutti talvella 1926 Muonioon, jonne oli tarkoitus asettua aluksi vain viideksi vuodeksi. Valtio maksoi tuolloin parempaa palkkaa lääkäreille, jotka lähtivät syrjäseuduille työhön. Muonio oli todellista syrjäseutua Helsingin näkökulmasta. Matkaan kului viikko. Se taittui ensin junalla Kaulinrantaan, jonne junamatka kesti kaksi vuorokautta. Sen jälkeen matkattiin viisi vuorokautta hevoskyydillä kestikievareissa yöpyen. Perheen koko omaisuus kuljetettiin hevossaattueilla ja mukana tuotiin vielä kotiapulainenkin Helsingistä.
Vilho Rantanen toimi aluelääkärinä Muonion ja Enontekiön kunnissa. Hänen toimialueensa oli laaja ja käsitti Muonion lisäksi koko käsivarren Kilpisjärvelle asti. Muoniossa oli sairaala, mutta lääkärin vastaanotto oli myös kotona, jonne apua tarvitsevat tulivat kaikkina vuorokauden aikoina. Koska teitä oli huonosti pohjoisessa, lääkärin tarkastusmatkoja tehtiin talvella poron vetämällä pulkalla ja kesäisin jokia pitkin sauvoen. Tällöin paikalliset Lapin asukkaat olivat mukana auttamassa matkan tekoa. Kilpisjärvelle ei ollut maantietä Suomen puolella, joten tarkastusmatka sinne tehtiin kesällä. Silloin Ruotsin puolta pääsi maantietä pitkin perille ja jokea pitkin takaisin Muonioon välillä Lapin kyliin pysähtyen. Kesäisin Hilja Rantanen kulki miehensä mukana näillä matkoilla. Tuntureilla samoileminen, kasvien ja perhosten keruu sekä uistelu Muonionjoella kuuluivat perheen kesiin.
Elämä Muoniossa ja ystäväpiiri
Lappi ja sen luonto lumosivat perheen eikä se enää halunnut muuttaa takaisin Etelä-Suomeen, vaikka molempien puolisoiden sukulaiset siellä asuivatkin. Helsingistä mukana tuotu kotiapulainen palasi pian takaisin etelään, mutta tilalle löytyi Muoniosta Aini, joka palveli uskollisesti perhettä vuosikaudet.
Hilja Rantanen ei ollut Muoniossa ansiotyössä. Sen sijaan hän viljeli kesäisin kaiken mahdollisen, mikä pohjoisessa menestyi. Lääkärin asunnon puutarha oli nähtävyys, jota satunnaiset matkailijatkin pysähtyivät ihastelemaan. Rantanen oli myös aktiivinen yhdistysnainen, joka osallistui maanviljelysseuratoimintaan ja maatalousnaisiin. Pitkäaikaisesta toiminnastaan tässä työssä hänet palkittiin myöhemmin maatalousnaisten kultaisella ansiomitalilla.
Elämä Lapissa poikkesi monin tavoin Helsingin olosuhteista. Kesän yöttömät yöt ja talven kaamosaika olivat jotain sellaista, mitä Etelä-Suomessa ei voinut kokea. Niinpä kun aurinko uudenvuoden aikoihin ensimmäisen kerran nousi taivaanrannan yläpuolelle Muoniossa, se oli sellainen uutinen, että siitä soitettiin ja kerrottiin pohjoisempana sijaitsevaan Enontekiön pappilaan. Ihmetyksen aihe Hiljalle ja Vilholle oli myös lestadiolaisuus, varsinkin kyseisestä herätysliikkeestä irtautunut lahko, korpelalaisuus. Nämä molemmat herätysliikkeet vaikuttivat voimallisesti Muoniossa. Toinen kummastusta aiheuttanut asia oli Lapin ihmisten vahva taikauskoisuus, joka ilmeni Anni-kotiapulaisen etiäisinä. Näistä isoäidillä oli monia hauskoja tarinoita.
Vilkas seuraelämä
Perheen ystäväpiiriin kuuluivat Muoniossa muun muassa apteekkari Alvar Salovius, kirkkoherra Eemeli Salmi perheineen, metsänhoitaja Justus Montell, kauppias Kolström ja alue-eläinlääkäri Yrjö Kokko. Kokko tunnetaan paremmin kirjailijana ja Suomen laulujoutsenten pelastajana. Hän kuvaa teoksessaan ”Neljän tuulen tie” 1930–40-luvun Lappia, Muonion–Enontekiön seutuja ja myös lääkärin työtä näissä olosuhteissa esikuvanaan Hiljan puoliso, Vilho Rantanen.
Montell puolestaan tutustutti Hiljan ja Vilhon Lapin tunturikasveihin. Helsinkiläinen ystävä, taidekauppias Helmut van Assendelft matkusti vuosittain myös Muonioon ystäviään tapaamaan. Häneltä Hilja ja Vilho hankkivat suomalaista kuvataidetta kotinsa seinien koristeeksi. Kesäisin Muoniossa vierailivat etelän sukulaiset, joista muutama asettui myös Lappiin. Hiljan Maija-sisar oli valmistunut kätilöksi ja muuttanut perheensä kanssa Rovaniemelle, joten yksi läheinen sukulainen asui linja-automatkan päässä. Muonioon muutti myös Vilhon sisar Lyyli, joka toimi vuosikymmeniä kirjakauppiaana paikkakunnalla.
Evakkona Ruotsissa ja puolison kuolema
Sota-aikana Hilja Rantanen kuului Lotta Svärd -järjestöön ja auttoi huoltotöissä. Vilho Rantanen toimi lääkärinä virassaan ja vuonna 1942 myös sotavankileirin lääkärinä Kilpisjärven tietyömaalla. Lapin sodan aikana he joutuivat evakkoon Ruotsin puolelle, josta he näkivät joen toiselta puolen, kuinka saksalaiset polttivat heidän kotinsa. Osa kodin irtaimistoa oli kuitenkin saatu turvaan erämaalatoon, jossa se säilyi. Sodan jälkeen he ryhtyivät rakentamaan omaa taloa hieman Muonion eteläpuolelle Kihlangin kylään Muonionjoen rannalle. Talo ei kuitenkaan ehtinyt valmistua ennen puoliso Vilhon kuolemaa tammikuussa 1947.
Muutto Kittilään ja emäntäkoulun perustaminen
Puolison kuolemaan päättyi 21 vuotta kestänyt Muonion kausi Hilja Rantasen elämässä ja edessä oli muutto Kittilään. Maataloushallituksesta otettiin yhteyttä Rantaseen ja häntä pyydettiin Kittilään perustamaan ja johtamaan kotitalouskoulua.
1940-luku oli Suomessa merkittävää ammatillisen kotitalousopetuksen kehittymisen aikaa. Kyseisellä vuosikymmenellä perustettiin Suomeen 12 uutta alan oppilaitosta, joista yksi oli vuonna 1947 Hilja Rantasen käynnistämä Kittilän kotitalouskoulu. Koulun omistajana oli Suomen valtio.
Kesäkuussa 1947 parakissa aloitetulta ensimmäiseltä kurssilta sai todistuksen kymmenen opiskelijaa. Seuraaville kursseille hakijoita oli jo eri puolilta Lappia. Kittilän oppilaitoksesta tulikin vuosien myötä opinahjo myös Enontekiön, Muonion, Kolarin ja Sodankylän nuorille.
Sodan jälkeen maakunnan taloudellinen kehittyminen oli tärkeää. Tämä näkyi perustetun oppilaitoksen keskeisissä opetussisällöissä, joihin kuuluivat karjanhoito, lastenhoito ja käsityötaidot sekä ruokatalous, kodinhoito ja kotipuutarhanhoito.
Kotitalouskoulu muuttui Kittilän emäntäkouluksi vuonna 1954, jolloin uusi koulurakennus valmistui. Rakennuksen vihki juhlallisesti käyttöön Lapin maaherra Uuno Hannula. Hilja Rantanen toimi koulun johtajana eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1959, jolloin hän täytti 67 vuotta.
Eläkevuodet Torniossa
Eläkkeelle siirryttyään Hilja Rantanen muutti syksyllä 1959 Kittilästä Tornioon, jossa hänen tyttärensä Eila Aineen perhe asui. Hilja asui tyttärensä kodin yhteydessä olevassa omassa asunnossaan. Syksyllä 1959 suuret ikäluokat täyttivät oppikoulut ja opettajista oli pulaa. Niinpä Hiljan eläkepäivät saivat vielä odottaa, kun häntä pyydettiin Tornion yhteislyseoon matematiikan opettajaksi, jossa tehtävässä hän oli Torniossa kolmen lukuvuoden ajan vuoteen 1962.
Hilja Rantanen oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja päivän politiikasta, joita hän seurasi aktiivisesti sanomalehtien ja radion välityksellä. Torniossa hän toimi Akateemisissa naisissa ja naisjärjestö Soroptimisteissa. Hän kuunteli mielellään myös urheilukilpailujen radioselostuksia ja seurasi suomalaisten menestymistä. Hän luki paljon kaunokirjallisuutta ja oli vähitellen hankkinut itselleen laajan kotikirjaston.
Eläkevuosinaan hän matkusteli jonkin verran Pohjoismaissa sekä Keski- ja Etelä-Euroopassa muun muassa Saksassa, Hollannissa, Sveitsissä, Itävallassa, Romaniassa ja Bulgariassa. Ruotsin ja saksan kielen taitoisena hän selviytyi hyvin ulkomailla ennen seuramatkojen aikaa. Hilja Rantanen asui loppuelämänsä tyttärensä perheen parissa seuraten kiinnostuneena neljän lapsenlapsensa koulumenestystä. Lapsenlapsilleen ja kolmelle lapsenlapsenlapselleen hän oli Pumma, minkä lempinimen kaikki ystävät ja entiset työtoveritkin tunsivat. Hän kuoli Torniossa 92-vuotiaana huhtikuussa 1985 ja hänet on haudattu Muonion hautausmaalle puolisonsa Vilhon viereen.
Kirjoittaja
Kristiina Aine
Lisätietoja
Kirjoittaja on Hilja Rantasen tyttärentytär.
Lähteet
www.helsinki.fi/yliopistonhistoria
www.helsinki.fi/mmtdk/esittely/historia
Kittilän kotitalousoppilaitos

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.