Evakko
Pirkko on syntynyt Sortavalassa 16.2.1937 viisilapsisen perheen vanhimmaksi lapseksi. Veli syntyi myös Sortavalassa juuri ennen talvisodan alkua. Evakkotaival kulki Kuopiosta Joensuuhun ja jälleen Kuopioon, johon perhe asettui ja jossa nuoremmat sisaret syntyivät. Perheeseen kuuluivat Pirkon ja sisarusten lisäksi isä, joka sodan jälkeen työskenteli ammattiautoilijana ja äiti, joka teki kotona ompelutöitä. Myöhemmin, kun nuorin lapsista aloitti koulun, äiti pääsi teatteriin puvustonhoitajaksi.

Onnellinen lapsuus
Sota-aika hajotti sukulaiset ympäri Suomea. Pirkon äidin sisaren, Lytti-Marin, perhe päätyi evakon jälkeen Kouvolaan ja he säilyivät hyvin läheisinä. Kuopiossa asuneen isän serkun perheen kanssa Pirkon perhe seurusteli ja piti tiiviisti yhteyttä. Perheen sosiaalinen asema oli aluksi erittäin huono: kaikki omaisuus oli jäänyt Karjalaan. Hetekan ja keittiön kaapin isä löysi myöhemmin jostain kuormasta. Jumppasisar Kaisa toi myöhemmin kortin, että Pirkko perheineen oli ollut Kaisan miehen vanhempien luona Kuopiossa ennen Joensuuhun menoa. Uuden aloittaminen ja rakentaminen vei aikaa, mutta onnistui. Lapsena Pirkko Laurikainen ei näistä pulmista tiennyt. ympärillä elävillä oli samoja haasteita ja Pirkko kokeekin lapsuutensa olleen virikkeellinen ja rikas. Ammattiautoilijoiden rouvat pitivät omia ompeluseuroja kodeissa vuoroillaan ja kun tapaaminen järjestettiin Pirkon kotona, lapset esiintyivät. Äiti toimi ohjaajana ja ohjelmassa oli pieniä sketsejä, laulua ja lausuntaa.

Liikuntaharrastuksen aloittaminen
Pirkon ja sisarten liikuntaharrastus alkoi varhaisella iällä. Äiti oli erittäin liikunnallinen, edistyksellinen ja aikaansa seuraava ihminen. Kun hän huomasi, että eräällä Pirkon sisarista oli lättäjalka tulossa, äiti päätti ehkäistä lättäjalan synnyn ilmoittamalla sisaren Skullfrid Niskasen liikuntakouluun. Pirkon tehtäviin kuului viedä pikkusisko tanssiliikunta tunnille. Kun Pirkko näki, mitä tunneilla tapahtui, hän kiinnostui ja halusi myös itse mukaan. Vaatimattomasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta rahat löytyivät tuntien kustantamiseen. Näin alkoi Pirkon ja sisarusten liikunnan harrastaminen, joka Pirkon osalta jatkuu edelleen.

Ystävän kanssa kouluun
Kodin pihassa ja ympäristössä asui paljon lapsia. Pirkon paras ystävä oli häntä puoli vuotta vanhempi ja oli siis menossa kouluun vuotta aikaisemmin kuin Pirkko. Ystävykset halusivat aloitta koulunsa yhtä aikaa ja äiti veikin Pirkon lääkäriin, joka totesi lapsen vahvaksi ja koulukypsäksi. Pirkko itse kokee olleensa ”pieni ja laiha rääpäle”, joka tuskin oli koulukypsä. Ja loppu viimeksi ystävykset päätyivät koulussa harmikseen eri luokille.

Koulumatkat
Koulu alkoi siis kuusi vuotiaana. Koulut ovat sijainneet aina lähellä kotia eli kaupunkilaistytön koulumatka on ollut lyhyt. Ensimmäisenä koulupäivänä Pirkkoa ei ollut kukaan saattamassa kouluun, vaan hän kulki yksin. Saattaminen ei tuolloin kuulunut tapoihin toisin kuin tänä päivänä. Myöhemminkin koulumatkat sujuivat jalan tai isän vanhalla polkupyörällä, jota pieni tyttö ajoi tangon välistä. Sodan jälkeisen koulun Pirkko muistaa hyvin isänmaallisena.

Oppikouluun
Pirkko kävi kansakoulua neljä luokkaa, jonka jälkeen hän pyrki oppikouluun tyttölyseoon vuonna 1947. Opinahjo valikoitui halvimman lukukausinmaksun mukaan ja Pirkko sai vapaaoppilaspaikan. Koulu oli siihen aikaan hyvin hierarkkinen: opettajaa kunnioitettiin, vastatessa noustiin seisomaan eikä opettajalle sanottu vastaan.

Opettajat
Kansakoulussa opettajat olivat miellyttäviä ja äidillisiä mutta oppikoulussa tahti muuttui toisenlaiseksi. Pirkon mukaan mies opettajat olivat sodan käyneitä ja sota oli jättänyt jälkensä heihin. Naisopettajat puolestaan olivat lähellä eläkeikää ja moni heistä eli lapsettomana neiti ihmisenä, joten saattoi olla haastavaa asettua lapsen asemaan ja ymmärtää tätä?

Kouluaineita
Koulussa lahjakkaita kannusti opiskelemaan. Pirkko pärjäsi paremmin matematiikassa kuin kielissä, joista etenkin ruotsi oli vaikeaa. Tähän vaikutti myös ruotsin opettaja, jota pelättiin. Viimeisellä luokalla matematiikan opettaja kertoi Pirkolle uudesta laboratoriotyöntekijän ammatista, johon oli mahdollisuus opiskella ja valmistua. Liikunta kuului elämään myös oppikoulussa. Pirkko piti voimistelusta ja tuli opettajan kanssa hyvin toimeen. Voimistelutunnista hänelle on jäänyt elävästi mieleen tamburiinilla soitettu trioli, jonka tahtiin liikuttiin. Tyttölyseon voimistelun opettaja suunnitteli myös tansseja, joihin oppilaat pääsivät mukaan.

Koulunäytelmät
Tyttölyseossa eli Tipulassa oppikoulun kuudesluokkalaiset tekivät tuohon aikaan aina suuren joulunäytelmän, jota esitettiin useita kertoja ja useissa eri paikoissa.  Yksi näytelmistä oli Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Pirkko muistelee olleensa mukana näytelmissä tanssijana oppikoulun toisesta tai kolmannesta luokasta lähtien. Noilta ajoilta sydän ystävää ei ole jäänyt, mutta kavereita kyllä.

Vapaa-aika
Vapaa-aika kului elokuvissa, limubaareissa ja Marskalla käveltiin poikia katselemassa. Marskaksi kutsuttiin Kauppakatua. Nimi Marska johtui siitä, että aikaisemmin oppilaat olivat kävelleet edes takaisin Maaherrankatua eli ”Marskaa” ja nimi siirtyi mukana, kun kävely vaihtui Kauppakadulle. Ruotsin opettaja asuin Vuorikadun ja Kauppakadun kulmassa ja hänen tapanaan oli seurata iltaisin kävelijöitä. Jos seuraavana aamuna et ruotsintunnilla osannut läksyä, sait luokan kuullen huomautuksen siitä, missä olit edellisenä iltana aikaasi viettänyt ruotsin opiskelun sijaan.

Lähimmäisestä huolehtiminen
Toinen tapaus, jonka Pirkko muistaa, liittyy samaiseen ruotsin opettajaan. Eräs Pirkon luokkatovereista sairastui aivokuumeeseen. Parannuttuaan ja palattuaan kouluun, luokkatoveri oli välitunnilla ilman myssyä ja ruotsin opettaja sattui tämän näkemään. Seuraavalla ruotsintunnilla koko luokka sai kaikki kuulla, miten vastuuttomia he olivat kun eivät huolehtineet lähimmäisestä ja komentaneet tätä laittamaan pipon päähän. Luokan partiolaiset saivat erikseen lisämoitteet: heitä velvoitti partioaate ja sen vuoksi heidän olisi pitänyt olla erityisen huolehtivaisia.

Liikuntaharrastus jatkuu
Koko koulu ajan Pirkko jatkoi Skullfrid Niskasen liikuntakoulussa, josta opettaja ”lainasi häntä” Kuopion Reippaan Naisvoimistelijoihin esiintymään näytöksiin. Näytökset järjestettiin tuolloin silloisessa teatteritalossa eli ”Torpalla”.

Opiskelija
Pirkko opiskeli Helsingissä laboratorion teknilliseksi apulaiseksi. Tuolloin Pirkon siarukset asuivat vielä kotona. Vanhemmat eivät pystyneet kustantamaan opiskelua vaan koulutusta varten hän sai pienen, noin 200 markan apurahan. Opiskeluaikanaan Pirkko kävi Elsa Sylvestersonin balettitunneilla ja riiasi poikaystävänsä kanssa, joka sittemmin jäi Helsinkiin.

Työpaikka Kuopiosta
Valmistuttuaan Pirkko palasi palasin Kuopioon. ja sai paikan silloiseen serobakteriologian laboratorioon, jolla oli sodan aikana toiminut sotilaslaboratoriona Pirkon muistikuvan mukaan Äänislinnassa. Nykyisin laboratorio on nimeltään Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitos. 60-luvun lopussa Pirkko koulutettiin laboratoriohoitajaksi Helsingissä. Tuon täydennyskoulutuksen ajan hän asui Helsinkiin muuttaneen ystävänsä luona.

Harrastukset
Aika kului työssä ja harrastuksissa eli pojille ja miehille ei Pirkon mukaan jäänyt aikaa. Ystävät olivat pääosin Lauri Vesannon Balettikoulusta. Äiti työskenteli edelleen teatterilla, jossa Pirkko katsoi kaikki näytökset. Teatteri on lähellä hänen sydäntään. Vanhalla teatterilla hän oli itsekin mukana esiintymässä opereteissa ja lasten näytelmissä. Esiintymiset päättyivät, kun nuoremmat sisaret alkoivat olla parempia kuin Pirkko. Matkustaminen kiinnosti ja jos rahat sallivat, Pirkko matkusteli kesälomien aikana ulkomailla. Tutuiksi tulivat useimmat Euroopan pääkaupungit kuten Pariisi, Lontoo ja Venetsia. Kaukomatkat suuntautuivat mm. Pekingiin.

Kodin ilmapiiri
Silloisen mittapuun mukaan Pirkon kotia voidaan pitää vapaamielisenä ja suvaitsevaisena yhteisönä, jossa jokainen sai valita mieleisensä ammatin ja kiinnostuksensa kohteet. Kotiin sai tuoda ystäviä ja vieraita riitti! Perheen jäsenten välit olivat läheiset ja lämpimät ja tätä moni ihmetteli.

Irtiotto
Pirkko Laurikainen kokee olevansa tyytyväinen ammatinvalintaansa, vaikka se osin on pelkkää sattumaa. Ammatin kautta on päässyt osaksi miellyttäviä työyhteisöjä ja saanut tutustua hienoihin ihmisiin. 50-vuotiaana eli omien sanojensa mukaan vanhoilla päivillään Pirkko erikoistui Turun terveydenhoitoalan oppilaitoksessa mikrobiologiaan. Kurssi oli viimeinen laatuaan. Opiskeluajan Pirkko kokee irtiottona jo totutusta arjesta ja hienona mahdollisuutena, johon tarttua. Kurssin ikähaitari oli suuri, nuorin oli 24-  ja vanhin 50-vuotias. Kurssilaiset ovat pitäneet ja pitävät edelleen yhteyttä ja järjestävät tapaamisia. Tapaamisia on järjestetty mm Kuopio Tanssii ja Soi -viikolla Kuopiossa, Helsingissä uudessa konserttisalissa ja tietenkin vanhassa opiskelukaupungissa Turussa.

Vapaaehtoistyö
Vapaaehtoista työssä Pirkon historia on pitkä. Vuodesta 1959 alkaen hän on ollut Teatterikerhon kahviossa vapaaehtoisena melkein joka lauantai-ilta. Kahvion tuotosta teatterilaiset saivat apurahoja opiskeluun. Kahvion jälkeen työ jatkui, kylläkin vähän vastentahtoisesti, teatterikerhon sihteerinä. Sihteerin työ oli uutta ja outoa, mutta apua ja tukea sai ja työ toi uusia hyviä ystäviä. Teatterikerhojen liitto on myöntänyt tehdystä työstä Pirkolle ansiomerkin.

Positiivisuus
Omaa kasvua ja sitä, miksi on tullut, on vaikea arvoida. Pirkko kertoo yrittäneensä säilyttää positiivisuutensa vaikeuksienkin keskellä. Sairastuminen oli yksi vaikeuksista, mutta Pirkko kertoo päättäneensä selvitä ja onnistuneensa siinä.Tällä hetkellä hän on  erityisen tyytyväinen terveyden tilaansa. Toiveena on, että jalat toimisivat ja pää pelaisi mahdollisimman pitkään.

Kuopion Reippaan Voimistelijat
Pirkko kuuluu Kuopion Reippaan Voimistelijoihin, jossa voimisteluryhmiä tarjotaan läpi elämänkaaren. Nyt 81-vuoden isässä hän on sitä mieltä, että voimistelu on osa syy hyvään kuntoon ja vireyteen. Voimisteluharrastus jatkuu edelleen.

Uskollisuuden kilta
KRV:n Uskollisuuden Kiltaan Pirkko kutsuttiin vuonna 2003 ja se aloitti uuden jakson hänen elämässään. Voimistelu on vienyt hänet jälleen ulkomaille. Pirkko on ollut mukana mm. Valkea lintu koreografiassa Berliinin Olympiastadionilla Deutsches Turnfest -tapahtumassa ja Lausannessa Gymnaestradassa 2011 Kalevala-ohjelmassa. Myös Suomessa järjestetyt suuret voimistelutapahtumat, kuten Sun Svoli vuonna 2006, Sun Lahti 2013 ja Gymnaestrada 2015 Helsingissä ovat vieneet Pirkon mukanaan kenttäohjelmiin.

Vapaaehtoistyö jatkuu
Kuopion reippaan Voimistelijat on ihana seura, ihmiset ovat mukavia ja tunneilla on hauskaa, toteaa Pirkko. Vapaaehtoistyö jatkuu ja Pirkko on aktiivisesti mukana KRV:n tapahtumissa aina kun mahdollista. Esteenä on oikeastaan vain, jos tapahtuma on samaan aikaan taloyhtiön lenkkisaunan kanssa.

Jumppasisko
Olemme Pirkon kanssa tavanneet viikoittain tanssillisen voimistelun tunnilla. Hän on ollut ohjattavanani ja olemme voimistelleet vierekkäin. Ihailen hänen positiivisuuttaan ja elinvoimaansa. Liike on antanut mahdollisuuksia ja antaa edelleen. KRV:n Uskollisuuden killassa kiltasisarina olemme olleet parin vuoden ajan. ”Pirkkis” on valoisa ja tuo olemuksellaan aina iloa arkeen