Pirkko Utriainen (s. 1941) on Wanhan-Raahen tyttöjä. Hän asui 17 ensimmäistä ikävuottaan Härkätorin puiston liepeillä Kaivokatu 54:ssä (nyk. Reiponkatu). Ison pihapiirin ympärillä oli kahdeksan taloa. – Lapsuuden leikit olivat joskus aika raisuja, hän tunnustaa ja kertoo esimerkkejä. Korttelin tenavien lempipuuhaa oli kiipeily, niinpä lähiympäristön puut, aidat ja katot tulivat tutuiksi. Härkätorin puistoon vuonna 1932 pystytetty Puolustaja-patsaskin sai toimia kiipeilytelineenä. Rautatieaseman suuret ratapölkkykasat vetivät lapsia maagisesti puoleensa. Olisi siinä voinut huonostikin käydä, kun vilkkaat vekarat kiipesivät korkeiden pinojen päälle ja hyppivät vauhtia ottaen pinolta toiselle.
Työelämään Pirkko tutustui jo koulutyttönä. Hän kavereineen kitki rikkaruohoja ja harvensi porkkanoita seminaarin puutarhalla. Pari kesää meni jäätelön myynnissä Härkätorinpuiston laidalla. Kansakoulun jälkeen häntä käytiin kysymässä asiatytöksi Lennättimeen. Tehtävänä oli kuljettaa sähkösanomia vastaanottajilleen ympäri kaupunkia. Toimenkuvaan kuului myös valtionpuhelinlaskujen ja radiolupien rahastaminen.
Työn syrjään koulun jälkeen
Kansakoulun jälkeen opintie jatkui Raahen Porvari- ja Kauppakoulun kauppakouluosastolle, josta hän sai päästötodistuksen vuonna 1962. Ensimmäinen työpaikka koulun jälkeen oli Ruukin valtionpuhelinkeskuksessa, jonne Pirkko kulki ”lättähatulla” päivittäin. Junaa oli vaihdettava Tuomiojalla. Hankalan työmatkan takia Pirkko oli tyytyväinen, kun sai työpaikan Raahen Rautakaupan konttorista Kauppakadulta.
Työpaikka oli alkeellinen. Vesijohtoa ei ollut, wc oli pihanperällä ja eväät syötiin ikkunalasien ja abloyavaimien sekamelskan keskellä. Kaupassa oli keskuslämmitys ja konttorirakennuksessa lämmittivät kakluunit. Parhaimmillaan henkilökuntaa oli lähes 20 työntekijää: myyjiä, varastomiehiä, toimistotyöntekijöitä, tsuppareita ja muita ammattimiehiä.
Kesäretkelläkin käytiin Leskelän kylässä kaupan vanhalla kuorma-autolla, jonka lavalle sidottiin paksuilla köysillä työmaakoppi tuulensuojaksi. Se piti olla samalla hillareissu. Hilloja eivät löytäneet muut kuin Raatikaisen Nikke, hänkin vain kolme. Mutta virkistävä ja hauska retki siitä tuli. Kun Rautakauppa siirtyi Ojan Raudan omistukseen 1970-luvun alussa, oli Pirkolla edessään uuden työpaikan etsiminen.
Se löytyikin nopeasti Jurvakaisen autokaupasta autosihteerin tehtävistä. Kun liikkeen toiminta Raahessa lakkasi, tarjottiin hänelle paikka pääliikkeessä Oulusta. Mutta ei, oululaista hänestä ei tullut. Kotipaikka veti taas kerran pitemmän korren. Viikko pari työttömänä ja uusi työpaikka vei hänet Kastell Oy:lle konttorihommiin.
Lopullinen työpaikka löytyi Rautaruukin talousosastolta laskujen tarkastuksesta, josta hänelle pian avautui vakituinen paikka vieraantyövoiman palkkojen laskusta. Eläkkeelle hän jäi henkilöstöosastolta vuonna 2002 sivutuotelaskutuksesta.
Partiosta Lapin kautta maailmalle
Lapsena Pirkko kavereineen osallistui ahkerasti partiotoimintaan. – Ihaninta olivat retket, iltanuotiot ja ”hiipivä haamu” -kokemukset. Partio kasvatti lapsia yhteishenkeen, Pirkko sanoo. Vuonna 1959 nuoriso-ohjaaja Ville Weissenfeldt vei raahelaiset nuoret Lappiin. Tuon matkan aikana Pirkkoon tarttui Lapin-kuume, joka on johdattanut hänet pohjoiseen lukemattomat kerrat.
Kulttuuri ja matkailu kiehtoivat, niinpä tämä kiinnostus on vienyt hänet lomamatkoille 27 eri maahan. Paikallislehti on julkaissut monia hänen matkakertomuksiaan. Lentopelkoa hän ei kuitenkaan pystynyt selättämään. Se vaivaa ja stressaa edelleenkin. Raahessa hänet tunnetaan innokkaana Raahe-fanina, joka viihtyy niin uimahallissa kuin avannossakin. Liikunta ja kulttuuri kulkevat sulassa sovussa.
Kotiseututyö kutsui
Elettiin 1980-luvun alkua, kun Pirkko kutsuttiin mukaan tilaisuuteen, jossa hänet valittiin vasta perustetun Raahe-seuran tapahtumatoimikuntaan. Raahe-seurasta muodostui hänelle kanava tehdä rakastamaansa kotiseututyötä, joka jatkuu edelleenkin. Seuran pitkäaikainen puheenjohtajuus ja Raahen Joulu -lehden päätoimittajuus ovat tarjonneet mielenkiintoista puuhaa vapaa-ajalle. Tällä hetkellä hän kuuluu seuran johtokuntaan ja toimii edelleen joululehden päätoimittajana.
1980-luvun alkupuolella Pirkko liittyi myös Raahen Matkailuoppaisiin opastaen matkailijoita noin neljännes vuosisadan ajan. Seuran puheenjohtajuutta hän hoiti menestyksekkäästi 17 vuotta. Hänen kauttaan yli 10 000 matkailijaa ympäri Suomen sai Raahe-tietoutta.
Pirkko oli aina sanonut välttävänsä politiikkaa, mutta toisin kävi. Koti-Raahen asioita hän hoiti 20 vuoden ajan. Noina vuosina hän toimi muun muassa kaupunginvaltuustossa 12 vuotta, teknisessä lautakunnassa 8 vuotta ja tarkastuslautakunnassa 8 vuotta. Mieluisa tehtävä oli myös Pekanpäivien vuosia kestänyt puheenjohtajuus.
Tunnustusta elämäntyöstä
Vuonna 1996 Pirkko sai Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Vuonna 2006 Raahen kaupunki myönsi hänelle Pro Raahe -mitalin. Vuonna 2008 hän sai Suomen Kotiseutuliiton myöntämän kotiseututyön korkeimman ansiomitalin. Vuonna 2014 Raahe-seura teki hänestä kunniakansalaisen, kun valitsi hänet Raahen Fiiaksi. Vuonna 2017 hän sai Suomen Kuntaliiton hopeisen ansiomerkin 20-vuotisesta ansiokkaasta työstä kunnallishallinnon hyväksi.
Tätä kirjoitettaessa Pirkko on luovuttanut luottamustoimet nuoremmilleen ja jäänyt viettämään eläkepäiviä. Monista luottamustoimista on enää jäljellä Raahe-seuran johtokunnan jäsenyys. Hän toimii edelleen Raahe-seuran julkaiseman Raahen Joulu -lehden päätoimittajana.
Kirjoittaja
Kirsti Vähäkangas
Lähteet
Pirkko Utriaisen haastattelu v. 2019
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.