Viivi Waldine Pakka omaa sukua Liikala entinen Rantala entinen Vainionpää ja lopulta Pakka syntyi Palosaarella vuonna 1916 Hilma ja Juho Liikalan tyttärenä. Viivi asui lapsuudessa Huvilakadulla Irja ja Kalle Juurelan perheen naapurissa. Lapsena ihmeteltiin, kun Juurelaan ostettiin radio. Kaikki naapurin lapset tulivat kuuntelemaan, kun Helsingissä puhuttiin niin, että Vaasassa Juurelassa asti kuului.
Viivi Pakan tyttäret Sinikka Vuorenmaa ja Eila Kultti kertovat äidistään
Kun Viivi oli noin kolmen vuoden vanha, hänen isänsä hukkui heikoilla jäillä Onkilahteen työmatkalla Puuvillatehtaalle. Myös Viivin veli Niilo kuoli kolmivuotiaana johonkin äkilliseen sairauteen. Viivin äiti Hilma oli aikaansa edellä; hän otti itselleen aviomiehensä kuoltua asuinkumppanikseen avomiehen, Viitikon Pekan.
12-vuotiaana Viivi pääsi Lehtivuoreen piiaksi hoitamaan perheen poikaa Leoa. Lehtivuori myös koulutti Viiviä yrityksen saloihin tukkuliikkeessään. Viivi sai käydä heiltä käsin Kauppakoulun.
Lehtivuoressa ollessaan Viivi tutustui herkkuruokiin. Piiat saivat aina maistaa kausiherkkuja kuten rapuja, mateenmätiä jne, mutta vain vähän. Nakkejakin keittiöväki sai vain kaksi kappaletta nenää kohti. Silloin Viivi päätti, että jos minulla on joskus varaa, niin näitä herkkuja syödään meidän perheessä ja niin tehtiin.
Viivi oli pienestä pitäen käsityöihminen ja näppärä käsistään. Kesäsiirtolassa ollessaan hän näki, kun yksi hoitotädeistä parsi villasukkiansa. Viivi sanoi: ”Ei niitä noin krupata.” ”No miten sitten”: täti kysyi. Viivi vastasi: ”Anna minä näytän.” Ja näytti, miten langat pujotellaan toistensa lomitse. Niin Viivi sai sitten iltaisin parsia hoitotätien villasukkia. Hän sai aina jotain herkkuja, joista muut lapset eivät tienneet mitään.
Viivillä oli nuorena oikein supermuisti. Kerran koulussa alaluokilla hän oli unohtanut kirjan kotiin, ja sitten tunnilla opettaja sanoi: ”Nyt on Viivin vuoro lukea.” No Viivillä ei ollut kirjaa, mutta sujuvasti hän luetteli ulkomuistista aikaisemmin kotona lukemansa. No ehkä joka sana ei mennyt ihan kohdalleen, koska opettaja kuunteli hetken ja kysyi sitten, että mistä Viivi oikein lukee.
Viivin ensimmäinen mies oli Toivo Rantala. Tästä avioliitosta Viivi sai kolme lasta: Kertun, Eilan ja Heimon. Viivi ja Toivo erosivat, kun Toivolla oli traumoja sodasta ja hän halusi muuttaa Australiaan. Viivihän ei tietenkään Australiaan halunnut muuttaa. Toivo muutti sitten uuden vaimonsa kanssa Australiaan, sai siellä vielä viisi lasta ja eli siellä kuolemaansa asti.
Viivi solmi vuonna 1946 toisen avioliittonsa Rafael Vainionpään kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi tytärtä Sinikka ja Eija, joista nuorimmainen syntyi viisi kuukautta isän kuoleman jälkeen. Rafael kuoli 36-vuotiaana syöpään vuonna 1956.
Kolmannen avioliittonsa Viivi solmi Jaakko Pakan kanssa, joka oli hänen toisen miehensä ”Raffan” serkku. Tästä liitosta syntyi kuopus Esa Pakka. Jaakko Pakka kuoli äkillisesti vuonna 1996.
Viivi oli hyvin vieraanvarainen. Kaikille vieraille tarjottiin aina ruokaa. Myös maalta tulleet sukulaispojat majoitettiin aina Viivin luona koko opiskeluaikansa. Muun muassa Viivin pikkuserkun poika Samppa Takala Ilmajoelta asui Viivin olohuoneessa teknillisen koulun opintojen ajan.
Viivi kuului myös aikanaan teatterinaisiin ja niinpä me lapset, mutta myös Viivin kotiapulaiset saivat aina käydä katsomassa kaikki näytelmät Kalle Aaltosen morsiamesta Mustalaisruhtinattareen ja kaikkea siltä väliltä. Myös elokuvissa käytiin ahkeraan.
Bridgen pelaaminen oli myös lähellä Viivin sydäntä ja niinpä hän kuuluikin Vaasan suomalaiseen, mutta myös ruotsinkieliseen Bridgekerhoon ja kävi Jaakon kanssa joka maanantai- ja keskiviikkoilta pelaamassa bridgeä.
Yrittäjäuransa Viivi aloitti torilla. Myöhemmin hän sai hankittua itselleen liikehuoneiston Vaasanpuistikko 20:stä, jossa avasi Lasten Aitta -liikkeen. Tavaravalikoiman laajentumisen myötä nimi muuttui Kangas- Neuleeksi.
Viivillä oli 1950-luvulla Kangas-Neule myös Kauhavalla. Sitä hoitivat Viivin äiti Hilma ja Viivin mies ”Raffa”. Myöhemmin Viivi perusti myös Paulette nimisen leninkitehtaan, jossa parhaina aikoina työskenteli noin 100 henkilöä. Yksi Viivin yrityksistä oli Jaa-Vi, jossa valmistettiin vauvan vaatteita.
Viimeisin vaateliike, myös Paulette nimeltään, oli Pitkänkadun ja Rauhankadun nurkassa entisen Kutvosen huonekaluliikkeen tiloissa. Myytyään sen kiinteistön Halpa-Hallille loppui Viivin ura vaatealalla ja hän avasi Hovikeskus nimisen lounasravintolan Hovioikeudenpuistikolle. Siinä Viivi toimi eläkkeeseen asti.
Viivi oli kaupunginvaltuuston ja kirkkovaltuuston jäsen. Hän toimi myös setlementtiyhdistyksessä.
Ulla Salmi kertoo Viivi Pakan yrittäjänaistaipaleesta
Toimelias, aloitekykyinen, uuteen uskaltava Viivi oli Vaasan Yrittäjänaisten yksi ”syntyäideistä”. Hän oli saanut Helsingistä Yrittäjänaisten Keskusliitosta tietoa ja kannustusta koota yhteen yrittäjinä toimivia naisia.
Eipä kauan kestänyt, kun koossa oli kahdeksan naista, jotka kokoontuivat keskustelemaan ja perustamaan Vaasan Yrittäjänaiset yhdistystä. Oli toukokuun 20. päivä vuonna 1947. Puheenjohtajaksi valittiin Josefiina Kankaansyrjä, sihteeriksi Viivi, silloinen Rantala. Muut kuusi muiksi hallituksen jäseniksi.
Myöhemmin Viivi toimi puheenjohtajana kolme eri jaksoa. Hän ideoi ja kokosi yrittäjähenkisiä naisia jäseniksi. Äitini Ida Nurminen oli yksi ensimmäisistä jäsenistä; olihan Viivi ollut nuorena tyttönä Idan pikkupuodin ja minun 2-vuotiaan Ullan kaitsijana, kun Ida myi käsitöitä Vaasan kauppatorilla.
Yrittäjänaisten toiminta oli heti alusta alkaen varsin aktiivista. Joka viikon tiistaina kokoustettiin. Suunniteltiin ohjelmia, tehtiin käsitöitä, kudottiin sukkia ja lapasia vauvoille niin kuin vaareillekin. Tarkoituksena oli järjestää myyjäisiä ja arpajaisia, sillä tavoite oli selvä: hankkia varoja omaa vanhainkotia varten. Kuuden vuoden ajan Viivi piti tiistaikokoontumiset omassa kodissaan, myöhemmin perustamansa Paulette leninkitehtaan tiloissa.
Vanhainkotirahasto karttui, mutta oma kokoontumispaikkakin nousi tavoitteeksi. Pitkänkadun rannanpuoleisesta kulmasta löytyi hyväkuntoisesta puutalosta sopiva, kookas huoneisto, jossa kokoonnuttiin, pidettiin myyjäiset, juhlat sekä vuokrattiin muillekin erilaisten tilaisuuksien pitoa varten.
Vanhainkotia varten ostettiin hyvä tontti Vestervikistä. Tontille ei kuitenkaan koskaan saatu rakennetuksi vanhainkotia. Neuvottelut kaupungin viranomaisten, lupien, lakien ja asetusten ja rahoittajien kesken tyrmäsivät rakkaan haaveen pontevien naisten yrityksistä huolimatta. Tontti köllötti tyhjänä, kunnes se myytiin omakotirakentajalle.
Yrittäjänaisten myyjäisistä tuli kaupungin ”vetojuttu”. Siihen aikaan ei vielä ollut kotien kaapit täynnä tavaraa – päinvastoin. Ruokapuolella ehdoton suosikki oli Viivin keittämä klimppisoppa. Sitä tultiin syömään paikan päälle sekä haettiin omilla kipposilla kotiin vietäväksi.
Juuri Viivi on ollut minun yrittäjäemoni – toki oman Ida äitini ohella. Viivi teki minusta oman yhdistyksemme puheenjohtajan ja kannusti minut keskusjohdon jäseneksi. Vuosien varrella pääsin ensin varapuheenjohtajaksi, sitten puheenjohtajaksi kymmeneksi vuodeksi.
Kiitollisena muistelen Viiviä todellisena innostajana, väsymättömänä yrittäjyyden puolustajana – niin naisten kuin miestenkin yhdistyksissä – kirjoitellessani menneistä Suomen Yrittäjänaisten toisena kunniapuheenjohtajana 70-vuotiaan yhdistyksen historiassa. Ennen minua kunniapuheenjohtajana oli kotiteollisuusneuvos Laura Korpikaivo-Tamminen. Arvostettu, kunnioitettu ja valloittava Lappeenrannan oma nainen.
Kirjoittaja
Sinikka Vuorenmaa, Eila Kultti sekä Ulla Salmi
Lisätietoja
Viivi Pakan tyttäret Sinikka Vuorimaa ja Eila Kultti ovat muistelleet Ulla Salmen haastattelussa äitiään ja Ulla Salmi itse kollegaansa.
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.