”…Laulunopettajakseen Nykarlepyyn poika sai Olga Slottsbergin, jonka lempinimi oli Sussu. Kun uusi oppilas oli yrittänyt antaa ääninäytteen, oli Sussu vaatinut välittömästi vaikenemaan. Tyst, tyst! Poika lauloi kuulemma yhtä falskisti kuin oli laulanut tätinsä Lina. Kun täti sitten oli kuullut tämän, hän oli nauraen ihmetellyt, vieläkö se Sussu opetti.” Näin Atte Kalajoki muisteli serkkunsa tuloa Uusikaarlepyystä yhteen Oulun kouluista, Svenska Mellanskolaniin, 1919. Kalajoki jatkoi: ”Kun minä menin Lyseoon, opetti Sussu sielläkin ja oli jo vuosi 1925.”
Sussu eli Olga Slottsberg (1849 –1926) oli opettaja kansakouluissa ja oppikouluissa kaikkiaan 54 vuotta. Hän aloitti 23-vuotiaana kansakoulunopettajana Raahessa 1872.
Toimeliaan Slottsbergin elämä sisälsi kuitenkin paljon muutakin kuin opettamista kateederin takaa. Hän ohjasi oppilaitaan jatko-opiskeluun, oli aikuisopiskelija sekä ammattialansa edustaja eri kokouksissa ja tilaisuuksissa. Hän oli naisten oikeuksien puolestapuhuja. Hän halusi edistää tyttöjen ja poikien tasa-arvoista koulutusta. Hän oli monen kulttuurialan, etenkin musiikin, teatterin ja kirjallisuuden aktiivinen tekijä ja toimija. Hän oli yhdistysihminen ja liikenainen. Ja eipä Oulussa pidetty teatteritalon rakentamisrahaston, vapaapalokunnan toiminnan ja talon rakentamisen, Pohjois-Pohjanmaan ensimmäisen, Limingan kansanopiston, vähävaraisten kansakoululaisten, Oulun työväen sairaus- ja hautauskassan rahaston tai monen muun asian hyväntekeväisyysarpajaisia, joiden järjestäjien ja arpajaisvoittojen kerääjien nimilistassa ei olisi ollut Olga Slottsbergin nimeä.
Olga Maria Slottsberg syntyi Limingassa 15.5.1849. Hänen isänsä oli Gustaf Slottsberg (1817 Raahe–1883 Oulu), tuolloin Limingan nimismies, ja äitinsä Catharina Margaretha Mathlein (1818 Sodankylä–1904 Oulu). Slottsbergien perhe muutti Limingan, Kittilän ja Haukiputaan jälkeen Ouluun 1874. Oulussa Gustaf Slottsbergin virka-asema oli tullinhoitaja ja kolleginasessori (eli läänin rahastonhoitaja ja kruununvouti). Vuodesta 1876 lähtien Slottsberg oli myös kaupungin rahatoimikamarin jäsen. Perheeseen syntyi kaikkiaan 12 lasta, joista Olga seitsemäntenä. Lapsista kuusi kuoli jo aivan pienenä.
Gustav Slottsberg omisti ja asui vuosina 1874–1878 Oulussa taloa Kajaaninkatu 15 (joka nykyään tunnetaan Reinilän talona). Isän ja äidin lisäksi talossa asuivat myös tuolloin jo aikuiset lapset Alexander, Aaron, Ida ja Olga. Olga oli muuttanut Ouluun Raahesta 1874. Samana vuonna tytär Emilia oli muuttanut Kuopioon mentyään naimisiin August Piispasen kanssa.
Olga Slottsberg oli naimaton samoin kuin sisaruksensa Alexander, Ida ja Gustaf Aaron. Alexander toimi Oulussa muun muassa vt. kruununvoutina, Ida oli sittemmin Kuopion lääninsairaalan taloudenhoitaja ja Gustaf Aaron merikapteeni, joka hukkui tapaturmaisesti New Orleansin satamassa 1891. Perheen tyttäristä Matilda oli avioitunut 1865 Kiimingin ja Haukiputaan nimismies Jaakko Simeliuksen kanssa. Emilian puoliso August Piispanen tunnetaan Lignell & Piispanen -yrityksen toisena perustajana.
Slottbergien perhe oli kaksikielinen. Isä Gustaf Slottsberg oli kutsuttu 1845 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseneksi ja hän oli seuran jäsen kuolemaansa 1883 saakka. Lapsista erityisesti Olga jatkoi koko elämänsä ajan isän suomenkielisyys- ja suomenmielisyysperintöä.
Koulussa Oulussa
Olga Slottsberg ja hänen sisarensa saivat alkeisopetusta kotiopetuksena tai jossain Oulun lukuisista yksityisistä ”mamsellien” kouluista. Vuosina 1860–1864 Olga oli Svenska Fruntimmersskolan i Uleåborg -koulun oppilas. Luokkatoverina oli muun muassa tuleva kuuluisa taidemaalari Amelie Lundahl. Svenska Fruntimmersskolan i Uleåborg oli perustettu 1859. Se oli Pohjois-Suomessa ensimmäinen valtiollinen koulu, joka antoi tytöille yläalkeiskoulua vastaavaa opetusta. Koulu toimi tuolloin ns. Toppelius-talossa, Torikatu 16, ja johtaja oli Marie Junelius.
Seminaarissa Jyväskylässä
Suomeen oli suunniteltu kansakouluja 1850-luvulta lähtien. Opettajankoulutus oli kuitenkin järjestettävä ennen kansakouluja. Jyväskylässä aloitti 1863 väliaikainen seminaari nais- ja miesopettajien nelivuotista koulutusta varten. Seminaarin johtajana toimi kansakoulujen ja opettajankoulutuksen suunnitteluun keskeisesti vaikuttanut Uno Cygnaeus. Seminaarin väliaikaisuus poistui 1866, jolloin Suomen kansakouluasetus vahvistettiin ja kunnallisia kansakouluja alettiin perustaa.
Jyväskylän seminaariin otettavien naisopiskelijoiden alaikäraja oli seminaarin alkuvuosina 16 vuotta, sitten kansakouluasetuksessa 18 vuotta. Niinpä 16-vuotias Olga Slottsberg oli syksyllä 1865 yksi seminaarin nuorimmista uusista oppilaista ja keväällä 1869 hän oli 20-vuotiaana valmis kansakoulunopettaja. Slottsbergin kurssitovereita seminaarissa olivat muun muassa oululainen Fredrika Pietilä, tuleva opettajakollega ja kirjailija, sekä Emma Irene Åström, Suomen ensimmäinen naismaisteri.
Musikaalisesti lahjakas Olga Slottsberg sai tulevaan työhönsä paljon vaikutteita Jyväskylän seminaarin laulun ja soiton opettajalta, säveltäjä ja lääketieteen tohtori Erik Hagforsilta. Hagfors perusti seminaariin ensimmäisen suomenkielisen naiskuoron, laati ensimmäiset suomenkieliset musiikin opetussuunnitelmat ja hänen johdollaan Jyväskylän seminaarista tuli alueen musiikillinen keskus.
Opettajiksi Raaheen
Vastavalmistuneet kansakoulunopettajat Olga Slottsberg ja Fredrika Pietilä palasivat Jyväskylästä 1869 kotiseudulleen. Oulussa ei vielä ollut kunnallista kansakoulua. Pietilä sai paikan Raahessa yksityisen Lybeckerin koulun opettajana. Koulu oli perustettu 1844 ja se antoi tytöille alkeisopetusta. Olga Slottsbergin työstä 1869–72 ei ole varmoja tietoja. Hän mahdollisesti asui kotonaan Haukiputaalla ja toimi opettajana Oulussa jossain alkeisopetusta antavassa ”mamsellin koulussa”.
Kansakoulu perustettiin Raaheen 1872. Silloin Olga Slottsbergista tuli opettaja Raahen kansakoulun ruotsinkielisellä luokalle. Fredrika Pietilä siirtyi opettajaksi Raahen kansakoulun suomenkieliselle luokalle.
Opettajiksi Ouluun
”Opettajia otettiin kaksi lisää syksyllä 1873 ja taas syksyllä 1874 yksi uusi opettaja, kun neiti O. Slottsberg suureksi kaipaukseksi laitokselle muutti Ouluun.” Näin Olgaa kaivaten uutisoitiin syksyn 1874 opettajatilanteesta Raahessa.
Oulun kaupungin kansakoulu perustettiin 1874 ja Olga Slottsberg aloitti työnsä Oulussa 1874 yhtenä neljästä Oulun kaupungin ensimmäisestä kansakoulunopettajasta.
Oulussa oli asukkaita noin 7500. Kouluun oli ilmoittautunut paljon enemmän oppilaita kuin oli arvioitu. Koulukäyttöön saatuihin tiloihin, Kajaanintullin ns. Vattihuusiin ja Heinäpään ns. Hollitupaan voitiin ottaa 189 oppilasta. Ennen varsinaisen koulutyön alkua opettajat avustivat koulun johtokuntaa ja kansakouluntarkastajaa oppilaiden jakamisessa luokille I-IV. Olga Slottsberg toimi Kajaanintullin koulussa koko kansakouluopettajauransa ajan eli vuoteen 1901 saakka. Vuodesta 1876 lähtien hän oli koulun ylempien luokkien opettaja.
Fredrika Pietilä muutti hänkin Raahesta opettajaksi Ouluun kolme vuotta myöhemmin eli 1877. Pietilä oli Kajaanintullin koulussa alaluokkien opettaja kuolemaansa 1898 saakka.
Toimelias kansakoulunopettaja
Olga Slottsberg oli aktiivinen opettaja, alansa keskustelija ja toimija. Kun esimerkiksi Oulun läänin kansakoulupiirien ensimmäinen opettajakokous pidettiin Oulussa syksyllä 1876 ja kokoukselle esitettiin sarja pedagogisia kysymyksiä, Slottsberg oli yksi kokouksen aktiivisista keskustelijoista. Hän otti kantaa muun muassa piirustusopetuksen ”mallikaavoihin” (Fröbel/Köhler), kannatti Jaako Länkelän III lukukirjan käyttöä kansakoulun yläluokilla eikä halunnut, että Sakari Topeliuksen Maamme-kirjaa käytettäisiin historian opetuksen oppikirjana. Hän piti sopivampina ns. Penni-vihkoja, joissa mainitaan historian vuosiluvut ja tärkeimmät pääasiat, joihin opettajan tulisi itse liittää suusanallisia kertomuksia.
Oulun ja sen alueen kansakoulunopettajat perustivat opettajayhdistyksen 1894 ja yhdistys liittyi jäseneksi Suomen kansakoulunopettajayhdistykseen. Opettajayhdistys valitsi keskuudestaan toimikunnan laatimaan toiminnan säännöt ja ohjelman. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin opettaja Olga Slottsberg.
Slottsberg ohjasi oppilaitaan jatko-opintoihin. Oululainen Anna Forsberg muisteli lapsuutensa koulutoveria, sittemmin säveltäjä Leevi Madetojaa: ”Meillä oli neljännellä luokalla opettajana Olga Slottsberg. Hän näki oppilaansa lahjat. Hän alkoi toimittaa Leeviä lukutielle. Ei me toverit tietäneet hänen olleen toisia paremman. Muuten kyllä pidettiin häntä Sussun lempilapsena.” 11–12-vuotiaat Anna ja Leevi olivat tuolloin, 1897–98, Oulun Kajaanintullin kansakoulun 4. luokalla. Leevi Madetoja meni Oulun lyseoon. Olga Slottsberg oli siellä laulun opettajana ja innostamassa Leevi Madetojaa musiikin opiskeluun.
Oululaissyntyinen taiteilija ja Taideteollisen keskuskoulun opettaja Sigrid Lehrbäck oli ollut Kajaanintullin koulussa 1884–1892. Hänen kouluarvosanansa yläluokilla käsitöissä ja ”kuvaannossa” olivat kiitettäviä. Opettaja oli Olga Slottsberg ja hän kannusti lahjakasta oppilastaan taideteollisuuskoulutukseen Helsinkiin.
Slottsberg oli pidetty opettaja. Oppilaiden laulukuoro tervehti häntä säännöllisesti keväisin kansakoulun päättyessä lauluin ja lahjoin. ”Kauniin työn onkin neiti S. jo tehnyt isänmaamme hyväksi, jommoista ei joukot suurilla pauhinoillaan aikaan saa,” nimimerkki Kaupunkilainen kirjoitti 1883. Sinä keväänä Olga Slottsberg sai yläluokkien oppilailta lahjaksi uushopeisen kahvipöytäkaluston. Myös Naislaulukuoro kiitti laululla opettajaa laulun opetuksesta.
Muistikuva Olgasta ja Fredrikastakin
Pieni kirjallinen muistikuva opettajista Olga Slottsberg ja Fredrika Pietilä, humoristinenkin ja Oulun murteella, on nimimerkki H.H. kirjoittamana Oulun kansakoulujen 75-vuotishistoriikissa. Siinä huolestunut äiti Väänäskä kertoo opettajille omia ja Vaaran kaupunginosan muiden äitien huolia Kajaanintullin koulusta Heinätorin kouluun siirretyistä pojistaan:
”…Hän riänti Fattihuusin kouluun ja passasi päälle, että tuli sinne varttitunnilla. Väänäskä meni opettajasuajaan, jossa Oloka ja Freedriika opettaja istuivat. Oloka teki tapasa mukkaan käsityätä ja Fredriikka trahteeras hälle valakiasta siävästä juurikorista jotaki evästä. Viaras kätteli molempia opettajia ja alako selevittää asijaasa. Minun piti aivan takitellaan tulla tänne Fattihuusin kouluun, ku täällä on tuttuja opettajia… Ku ne Heinätorin opettajat ovat mulle niin outoja, niin olokaa te opettajat ystävällisiä ja funteerattakaa Heinätorin opettajjain kansa tätä poikain asiaa. Ja nyt minä rukkoilen anteeksi, ku oon opettajjain tyyristä aikaa näin kuluttanu ja viäläki pyyvän: funteerakkaa ny, mitä nuille sikijöille pitäs tehä.”
Varhainen Työväen Naisseura
Olga Slottsbergin opettajakollega Fredrika Pietilä perusti Ouluun Työväen Naisseuran 1879. Slottsberg oli mukana seuran toiminnassa alusta saakka. Pietilä oli 1878 julkaissut kirjan Kihlatut, alaotsikkona Työkansalle, realistinen kertomuksen merenrantakaupungin elämästä. Elettiin uusien aatteiden, työväenliikkeen ja naisasialiikkeen nousua ennakoivaa aikaa.
Lehdistö uutisoi naisseurasta: ”Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä olivat muutamat kaupunkimme työkansaan kuuluvat emännät ja tyttäret kokoontuneet neuvottelemaan Työväen naisseuran perustamisesta kaupunkiimme. Yksimielisesti päätettiin perustaa tällainen seura, jonka päätarkoitus olisi köyhinä aikoina hankkia työtä kaupunkimme köyhille.” Yhdistys kokoontui Kajaanintullin kansakoulun isossa salissa torstai-iltaisin. Puheenjohtajana toimi aluksi opettaja Fredrika Pietilä ja seuraavan vuoden alusta Olga Slottsberg. Yhdistys kuitenkin hiipui pian – keskinäisiin kiistoihin ja ehkä myös Slottbergin lukuisiin opettajan toimiin ja muihin tehtäviin. Seuraa kritisoitiin muun muassa samanlaisesta toiminnasta kuin mitä ”vallassäätyläisten” naisseuralla oli. Tämä lyhytaikainen oululainen Työväen Naisseura oli kuitenkin varhaisimpia yhdistyksiä suomalaisen työväenliikkeen naisten historiassa.
Kansakoulunopettajasta oppikoulun opettajaksi
Olga Slottsberg hoiti kansakoulunopettajan työnsä ohella monia opettajuuksia oppikouluissa. Hänellä ei kuitenkaan ollut oppikoulun opettajan virallista pätevyyttä. Ouluun oltiin perustamassa suomenkielistä tyttöjen oppikoulua. Huhtikuussa 1879 pidetyssä Oulun Suomalaisen Tyttökoulun ensimmäisessä kokouksessa Slottsberg valittiin koulun 7-jäseniseen johtokuntaan.
Olga Slottsberg haki koulun johtajattaren paikkaa. Johtajattareksi kuitenkin valittiin Jenny Ingman. Slottsberg pettyi ja päätti hankkia oppikoulun opettajan pätevyyden. Hän suoritti kasvatustieteen professori Z.J. Clevelle Helsingin yliopistossa pedagogisen tutkinnon 1880. Lisäksi hän suoritti tutkinnon musiikinteoriassa 1885, käytännön kokeet laulunopettajan virkoja varten Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa 1887 ja Helsingin Normaalikoulussa 1888. Mutta päästäkseen oppikoulun opettajaksi naisopettajan oli vielä tuolloin anottava erivapautta sukupuolestaan. Olga Slottsberg anoi ja sai erivapauden 1887.
Opiskelun ohessa ja sen jälkeen Slottsberg toimi Oulun Suomalaisen Tyttökoulun laulunopettajana 1882–87 ja 1903–04 sekä käsitöiden opettajana 1882–84 ja terveysopin opettajana 1896–1900.
Lapsuutensa opinahjossa Svenska Fruntimmersskolan i Uleåborg. Olga Slottsberg toimi laulunopettajana 1886–1925, 76-vuotiaaksi saakka. Hän oli myös innolla mukana koulunsa juhlissa, esiintymässä ja järjestämässä ”upeita joulujuhlia”. Koulun 50-vuotisjuhlassa 1909 kuorolaulajien taitoa ihasteltiin muun muassa Nutid-aikakauslehdessä. Kiitokset sai erityisesti koulun 60-vuotias laulunopettaja Olga Slottsberg, joka oli johtanut tahtipuikollaan entisten ja nykyisten oppilaiden ”toverikuoroa” sekä voimalla että taidolla ja erinomaisella musikaalisuudella. Slottsberg oli myös kertonut juhlassa omakohtaisia muisteluksiaan koulun ensimmäisestä johtajasta Marie Juneliuksesta.
Olga Slottsberg toimi Oulun Lyseossakin laulun opettajana 1886–1926 eli 40 vuotta, 77-vuotiaaksi saakka – jälleen rinnan monien muitten toimiensa kanssa. Lyseossa hän osallistui oppilaiden toverikunnan rientoihin. Kun toverikunta esimerkiksi järjesti iltamat lauantaina 6.12.1902, ohjelmaan kuului Ida Ryselinin ja Olga Slottsbergin duettolaulut rouva W. Lundbergin pianosäestyksellä sekä rehtori Mauno Rosendalin lämmin puhe kansansivistämisestä ja säätyläisten suhteesta kansaan.
Suomalaisuusaate ja naisten oikeudet
Oulussa vaikutti Suomalainen Naisseura jo 1870-luvun puolivälissä. Sama seura, jota myöhemmin Työväen Naisseuran yhteydessä nimitettiin ”vallassäätyläisten naisseuraksi”. Miesten Suomalainen Klubi perustettiin 1876.
Olga Slottsberg oli Suomalaisen Naisseurankin kautta mukana Oulun Suomalaisen Tyttökoulun perustamisessa sekä varainhankinnassa arpajaisten ja juhlien avulla. Seura tuki myös poikien Suomalaista Lyseota muun muassa hankkimalla keräysvaroilla koululle urut 1880.
Suomalaisen Naisseuran jäsenenä Olga Slottsberg ei ilmeisesti kuitenkaan saanut työstään sitä yhteiskunnallista ja emansipaation ulottuvuutta, mitä oli odottanut Työväen Naisseuran toiminnalta. Niinpä hän alkoi innostaa naisia kunnallispolitiikkaan. Oli tulossa kaupunginvaltuusmiesten ehdokasasettelu ja vaalit. Kaiku-lehdessä oli marraskuussa 1886 ilmoitus: ”Vaalikokous. Oulun kaupungin äänivaltaisia naisia, neuvotellakseen ja sopiakseen kaupunginvaltuusmiesehdokkaista ensi vaaliin, joka pidetään 3 päivänä, pyydetään kokoontumaan Kajaanin tullin kansakoululla sunnuntaina Marraskuun 28 päivänä 6 aikana illalla.” Ilmoituksessa ei mainittu kokoonkutsujaa.
Ilmoitus oli ensimmäinen laatuaan Oulussa. Kaiku-lehden kokousuutisesta selvisi kokoonkutsujan henkilöllisyys: ”Oli se hyvä ajanmerkki, että kaupunkimme jokaiselta kulmalta ja jokaisesta säätyluokasta oli joku edustaja. Opettajatar neiti O. Slottsberg avasi kokouksen pontevilla sanoilla, huomauttaen siitä, kuinka kauan nainen oli kahlehdittu vaitioloon asioissa, jotka koskevat yhteisten kunnan asiain hoitoa ja kehotti naissukupuolta tästä lähtien, kun äänioikeutta on, käyttämään sitä ujostelematta hyväkseen, uupumatta, kyllästymättä, pelotta, vaikka ensimmältä yritys ei onnistuisikaan…Yksimielinen tulos kokouksesta oli se, että vakaasti aiottiin pysyä kansallispuolueen puolella valtuusmiesten vaalissa.
Slottberg muistutti naisten oikeuksista, josta naiset olivat ilmeisen tietämättömiä tai välinpitämättömiä. Naimattomilla, kaupunkeihin veroa maksavilla naisilla oli ollut Suomessa äänioikeus kunnallisvaaleissa 1875 lähtien. Naisia ei kuitenkaan voitu valita valtuustoon, ainoastaan lautakuntiin.
Oulun Suomalaisen klubin rinnalle perustettiin marraskuussa 1895 uusi yhdistys, nuorsuomalainen Suomalainen seura. Tämä yhdistys oli avoin myös naisille. Väliaikaiseen toimikuntaan, joka sai tehtäväkseen laatia sääntöehdotukset ja järjestää seuran ensimmäiset iltamat, valittiin tasapuolisesti neljä naista ja neljä miestä ja naisten joukossa oli Olga Slottsberg.
Olga Slottsberg ja Nanny Lilius, Oulun suomenkielisen yhteiskoulun opettaja, perustivat Ouluun 1906 vielä erillisen Oulun Nuorsuomalaisten Naisten yhdistyksen, joka olisi voimakkaammin mukana ajan nuorsuomalaisessa liikkeessä sekä naisten asioiden hoitamisessa. Ilmoituksessaan Louhi–lehdessä 25.10.1906 he pyysivät Oulun nuorsuomalaisia naisia kokoontumaan Palokunnan talolle perjantaina 29.10. Asiana mainittiin: Tärkeitä toimintaohjelmaa koskevia kysymyksiä. Nuorsuomalainen puolue oli perustettu 1905 ja tulossa olivat vuoden 1907 eduskuntavaalit, joissa kaikilla naisilla olisi yleinen ja yhtäläinen valtiollinen äänioikeus.
Vuoden 1907 vaaleissa Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä, johon Oulukin kuului, valittiin eduskuntaan 13 kansanedustajaa, joista neljä kuului suomalaiseen, neljä Suomen maalaisväestön liittoon, kolme sosiaalidemokraattiseen ja kaksi nuorsuomalaiseen puolueeseen. Yhtään naista ei kuitenkaan ollut vaalipiiristä valittujen kansanedustajien joukossa.
Yhdistys Suomen Konkordia-liitto oli Olga Slottsbergille myös erityisen läheinen. Tämän 1885 perustetun liiton tehtävänä oli tukea stipendein naisten opiskelua. Slottsberg oli Pohjois-Suomen Konkordia-liiton perustajia, jäsen ja sihteeri heti vuodesta 1885 lähtien. Liiton jäsenet keräsivät varoja järjestämällä arpajaisia ja esitelmätilaisuuksia. Esimerkiksi huhtikuussa 1887 Olga Slottsberg piti Heinätorin koululla yleisöesitelmän terveydenhoidosta.
Kirjallisuuden kääntäjä ja kirjastonhoitaja
Olga Slottsberg käänsi suomeksi tanskankielisen, nimimerkki W:n kirjoittaman kirjan Johanna. Kirja ilmestyi porvoolaisen WSOY:n kustantamana 1886. Kirjassa pohditaan rahan merkitystä ihmisten aineelliseen ja henkiseen hyvinvointiin. Esimerkkikohteena on Tanskan maaseudun vähävarainen perhe, jota uhkaa vararikko. Viime hetkillä tytär Johanna saa huomattavan perinnön. Mutta muuttuiko sittenkään kaikki hyväksi.
Slottsberg ilmoitti paikallisissa lehdissä joulukuussa 1887 perustaneensa uuden lainakirjaston, joka avataan joulukuun 3. päivänä. Kirjasto oli avoinna lauantaisin ja keskiviikkoisin iltapäivällä klo 5-7. Heti seuraavan vuoden alussa hän ilmoitti avanneensa myös uuden ruotsalaisen lainakirjaston, joka oli avoinna samaan aikaan.
Oulun Lehti kirjoitti kirjastosta: ”Yksityisen lainakirjaston aikoo neiti Olga Slottsberg perustaa täällä Oulussa, ollen paraillaan sen perustamishommissa, kuten varmalta taholta olemme kuulleet. Kirjasto pitäisi jo joutua lukijain käytettäväksi ensi joulukuussa. Kun neiti Slottsberg on alkuaan ostanut itseään varten valikoidun kokoelman parhaiden kirjailijoiden teoksia, hankkien nyt siihen lisäksi uudempia kirjallisuuden tuotteita ja kun hän itse niitä sitten jakelee kirjain lainaajille, niin saapi olla vakuutettu lainaajan saavan kunnollista ja hyväsisältöistä sekä jalostavaa lukemista. Onnea tälle kiitettävälle ja kansalliselle toimelle!” Kaupungissa oli vahva yksityisten kirjastojen perinne alkaen sisarusten Greta ja Lisette Topeliuksen 1801 perustamasta kirjastosta tai VPK:n (Vapaapalokunnan) kirjastosta, jonka toimintaa Olga Slottsbergkin oli ollut avustamassa arpajaisia ja juhlia järjestämällä. Kunnallinenkin kirjasto oli kaupungissa 1877 lähtien.
Musiikkia, musiikkia
Oulussa laulunopettajilla oli 1895 lähtien oma yhdistyksensä Oulun ja sen seudun laulunopettajayhdistys. Olga Slottsberg oli yhdistyksen kantavia voimia. Oulussa toimi ainakin 1890-luvun puolivälissä Oulun Lauluseura, joka järjesti kävelykonsertteja. Slottsberg oli tässäkin yhdistyksessä mukana organisoijana ja esiintyjänä.
Olga Slottsberg oli Oulun Soitannollisen seuran ja Oulun orkesterin kannatusyhdistyksen johtokuntien jäsen. Oulun Soitannollinen seura perustettiin 1901 ja sillä oli 18-jäseninen jousiorkesteri 1909. Orkesterilla oli myös orkesterikoulu. jota Slottsberg johti. Oulussa esitettiin syksyllä 1910 Soitannollisen Seuran toimesta ja Toivo Kuulan johdolla Verdin ooppera Trubaduuri. Oopperassa esiintyivät muun muassa Otto Wallenius Kemistä, neiti Ida Ryselin Oulusta sekä Oulun monet kuorot. Ohjaajana oli kaupunginlääkäri Seth Granberg. Puvuista ja koristelusta vastasivat rouva Lundberg sekä Olga Slottsberg. Oulun Soitannollisen seuran toiminta kuitenkin hiipui vuoteen 1913 mennessä. Koulujen laulunopetuksen lisäksi Olga Slottsberg antoi kotonaan yksityistä laulunopetusta. Hän myös otti vastaan ilmoittautumisia soitonopetukseen, jota muun muassa pianisti Frans Könni antoi Slottsbergin kotona vieraillessaan Oulussa.
Teatterinystävä ja teatterinjohtaja
Oulussa oli 1880 perustettu Theaterhusfonden, yhdistys teatteritalon rakentamiseksi. Talohanke ei kuitenkaan edennyt. 1880-luvun puolivälissä asia oli uudelleen ajankohtainen, kun teatterin tilana käytetyn maneesin paloturvallisuus kyseenalaistettiin. Uutta teatteritaloa varten koottiin esityksillä ja arpajaisilla rahaa. Useissa lehdissä oli nimiluetteloja henkilöistä, jotka ottavat vastaan lahjoituksia arpajaisvoitoiksi. Olga Slottsberg oli säännöllisesti näiden henkilöiden joukossa.
1886 perustetun Oulun Työväenseuran teatteritoiminta oli vilkasta ja tavoitteena oli ammatillinen, kiinteä teatteri. Seura oli ostanut 1888 toimintaansa varten talon. Niinpä Oulun ensimmäinen teatteri, Oulun Työväen Teatteri, perustettiin 1902. Vanhan talon paikalle rakennettiin 1903 uusi, myös teatterin tarpeet täyttävä talo. Olga Slottsberg oli Oulun Työväenteatterin ensimmäinen johtaja, ”teatteriasioihin perehtynyt ohjaaja”, kuitenkin vain vuosina 1902–03, juuri ennen teatterin uuden oman talon valmistumista. Slottsberg myös harjoitti ja johti teatteriesitysten musiikin. Vuosina 1902–03 teatterissa esitettiin kuusi koko illan näytelmää ja seitsemän pienoisnäytelmää, muun muassa Minna Canthin näytelmät Murtovarkaus ja Työmiehen vaimo, Nikolai Gogolin Naimapuuhat ja Aleksis Kiven Kihlaus. Ilmaisu ”teatteriasioihin perehtynyt ohjaaja” viittaa, että Olga Slottsberg oli jo ennen johtajakauttaan ollut tiiviisti mukana yhdistysten teatteritoiminnassa. Muun muassa Minna Canthin Murtovarkaus oli esitetty Oulussa Hupi ja Hyöty-seuran toimesta 1885–86.
Palokunta-aatteen paloa
Brandluren–Palotorvi-lehti kuvasi Olga Slottsbergin 60-vuotispäivän viettoa 15.5.1909: ”Kunniatervehdyksellä, liehuvin lipuin, soittokunta etunenässä, kävi Oulun vapaaehtoinen palosammutuskunta tämän kuun 15. päivänä opettajatar Olga Slottsberg´in luona hänen täyttäessään 60 vuotta, jossa tilaisuudessa palosammutuskunnan puheenjohtaja S.A. Westerlund lausui päivänsankarille kiitollisuuden ja kunnioituksen sanoja, toivoi hänelle voimia yhä edelleenkin toimia palosammutuskunnan hyväksi, jonka jälkeen eläköönhuuto hänelle kajautettiin. Neiti Slottsberg´in työskentely ja toiminta Oulun vapaaehtoisen palosammutuskunnan hyväksi onkin arvattava suurenmoiseksi, siihen nähden, että hän palosammutuskunnan alkuajoista lähtien on uhrautuvaisuudella ja tarmolla valvonut ja etumaisena johtanut niitä yrityksiä, joiden tarkoituksena on ollut kerätä varoja palosammutuskunnan ylläpitämiseksi ja vaurastuttamiseksi.”
Olga Slottsbergia ja Oulun vapaaehtoista palokuntaa yhdistivät vuosikymmenten mittaan musiikki ja laulukuoro sekä kirjallisuus ja kirjasto. Slottsberg oli tiiviisti mukana järjestämässä palokunnankin arpajaisia sekä arpajaisiin liittyviä ohjelmallisia juhlia palokunnan toiminnan sekä rakennusrahaston ja vakuutusrahaston hyväksi. Vapaaehtoisen palokunnan puheenjohtaja, monipuolisesti Oulun kunnallisessa ja kulttuurielämässä vaikuttanut S. A. Westerlund oli vuodesta 1902 Oulun Lyseon rehtori. Samassa koulussa Olga Slottsberg toimi laulunopettajana vuodesta 1886 lähtien.
Omiakin liikeasioita
Oulun musiikkielämän keskeinen vaikuttaja apteekkari R.E. Westerlund luopui Oulun apteekistaan 1896, muutti Helsinkiin ja osti siellä pianoliikkeen. Hän säilytti yhteydet Ouluun ja hänen liikkeellään oli jälleenmyyjiä Oulussa. Näistä eräs oli Olga Slottsberg. ”Pianiinoja ja Harmoonioita on nähtävinä Olga Slottsbergillä”, Westerlund ilmoitti Oulun lehdissä.
Olga Slottsberg sekä hänen ikä- ja koulutoverinsa Svenska Fruntimmersskolanin ajoilta, Sofia Dahlberg, rekisteröivät 2.8.1900 yrityksen, jonka toimialueeksi määriteltiin tapetti- ja liinavaateliike. Kuitenkin jo seuraavana vuonna Olga irtaantui yrityksestä. Sofia Dahlberg jatkoi liikkeen toimintaa vuoteen 1921. Slottsbergin omaa taloutta tuki myös täysihoidon tarjoaminen koululaisille. Perheettömälle, lasten ja nuorten parissa työskentelevälle opettajalle koululaisten majoittaminen oli luonteva osa hänen monipuolista toimintaansa. Sitä paitsi Oulussa oli kysyntää koululaisten täysihoitopaikoista, tulihan Oulun oppikouluihin oppilaita koko Pohjois-Suomen alueelta.
Cygnaeuksen oppilas
Olga Slottsberg oli ollut 1863 perustetun Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarin 3. oppilaskurssin opiskelija. Uno Cygnaeus, Suomen kansakoulujen isä ja seminaarin johtaja vuoteen 1869, oli innolla mukana opiskelijoittensa opinnoissa ja harrastuksissa. Cygnaeuksen hautajaisista 1888 muodostui suuri kansallinen surujuhla, johon kansakoulut eri puolilta maata lähettivät edustajiaan. Olga Slottsberg laski seppeleen Cygnaeuksen arkulle Oulun opettajiston puolesta.
Uno Cygnaeuksen syntymästä oli 1910 kulunut 100 vuotta. Eri puolilla maata, myös Oulussa, järjestettiin mittavia Cygnaeus-juhlia. Oulun kaikki koululaiset opettajineen kokoontuivat aamupäivällä Oulun tuomiokirkkoon. Illalla juhlallisuudet jatkuivat Oulun lyseon juhlasalissa, jossa kunniavieraina olivat läsnä Pohjois-Suomessa opettajina vaikuttaneet Cygnaeuksen oppilaat Jyväskylän seminaarista: Juho Lakari, Matti Tuomikoski ja opettajana yhä toiminut Olga Slottsberg.
Oulun kansakoulujen 50-vuotisjuhlassa
Oulun kansakoululaitos vietti 50-vuotisjuhliaan 1924. Juhlajulkaisu kertoi miten alussa 1874 opettajia oli ollut neljä, nyt 64. Oppilasmäärä oli nyt 1906 ja kaupungissa oli asukkaita 16 000. Erityisesti muistettiin kansakoulujen ensimmäisiä ja pitkäaikaisia opettajia, muiden muassa Olga Slottsbergia: ”Siis sangen pitkä ja tulosrikas on se päivätyö, jonka opettajatar Olga Slottsberg on Oulun kouluissa suorittanut. Vaikka hänen myöhempi työvainionsa onkin ollut oppikoulualalla, on Oulun kansakouluväellä mieluista nähdä, että vielä kansakoulumme 50-vuotisjuhlan aikana on yksi kansakoulumme ensimmäisistä opettajista tilaisuudessa ottamaan osaa sen laitoksen puolisatavuotisjuhlaan, jossa on elämänsä parhaat päivät työskennellyt.”
Kuolema
Olga Slottsberg kuoli Oulun kunnallissairaalassa 20.8.1926 lyhyen aikaa sairastettuaan. Kaleva kirjoitti muistokirjoituksessaan: ”Neiti Slottsberg oli aikoinaan keskeisenä voimana Oulun musikaalisessa ja näytelmätaidetta harrastavissa piireissä. Hänen merkitystään tässä suhteessa lisäsi vielä se, että hän oli mielipiteiltään suomalaisen kansallishengen innokas ystävä.” Ja Kaiku kirjoitti: ”… Kunnioitettava on se työ, jonka Olga Slottsberg suoritti täällä lasten opettajana. Se on moniin polviin ulottuva. Mutta tähän ei hänen toimintansa ole rajoittunut. Soitannollisissa ja näyttämöllisissä harrastuksissa vilkkaasti mukana ollen ja niissä monin tavoin apuaan antaen ja aloitteita tehden on hän suorittanut huomattavan työn tällä alalla. Hänellä oli tarmoa ja kykyä ja taiteellista aistia tämänlaatuisissa tehtävissä ja vieläpä viime vuosinakin hänen apuunsa tuon tuosta turvauduttiin ja sitä myöskin aina saatiin. Neiti Slottsberg oli tunnollinen ja vaativa opettaja sekä ajan rientoja aina viimeiseen saakka seuraava kansalainen. Lähinnä jäävät häntä kaipaamaan sisaret ja sisarten lapset.”
Olga Slottsbergin hauta sijaitsee Oulun vanhalla hautausmaalla, Ståhleborgissa, lähellä Oulun läänin maaherra Robert Lagerborgin kookasta, ns. Kuvernöörin muistomerkkiä. Slottsbergin viimeinen lepopaikka on yhteinen isän ja äidin, Gustaf ja Catharina Margaretha Slottsbergin kanssa.
Kirjoittaja
Riitta Mäkelä
Lähteet
Artikkeli on vastaava kirjoittajan artikkelista Olga Slottsberg (1849–1926) Opetusta, musiikkia, teatteria ja yhdistyksiä kaiken ikää kirjassa Pappi, partisaani ja pirtuhevonen – poimintoja pohjoisen historiasta. Scripta Historica 36. Oulun Historiaseura, Oulu 2013.
Alkuperäisartikkelin lähteitä ovat muun muassa https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/ Aakkosista alettiin. Oulun kansakoulujen 75-vuotisjuhlajulkaisu, Oulu 1949. Kustaa Hautala, Oulun kaupungin historia IV 1856–1918, Oulu 1979.
Pertti Huttunen, Oulun kaupungin kansakoulu 1874–1974, Oulu 1974.
Oulun Lyseon 50-vuotismuistojulkaisu 1874–1924, Oulu 1924.
Oulun Suomalaisen Tyttökoulun 50-vuotisjuhlajulkaisu, Oulu 1931.
Raitio, Jyväskylän seminaarin 50-vuotinen toiminta, Jyväskylä 1913.
Carl-Erik Silvander, Svenska Privatskolan i Uleåborg 1859–1959, Oulu 2009.
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.