Olen syntynyt 1951 Savitaipaleella ja tullut vuonna 1978 Lappeenrannan kautta tullut Kouvolaan, missä asun edelleen. Elämäntyöni olen tehnyt ensin kirjanpitäjänä ja viimeiset kaksikymmentä vuotta isännöitsijänä, kunnes jäin eläkkeelle vuonna 2014.
Pellavansiemenestä pellavaliinaan
Ensin keväällä muokattiin maa. Koko vuosikierroksi oli puhdetöitä, tuli uusi kevät ja muokattiin maa. Pellavansiemenistä kasvoi varrellisia kasveja, mistä loukuttamalla, lihtaamalla, häkilöimällä ja harjaamalla eroteltiin rohtimet ja aivinat ja kehrättiin langoiksi, joista kudottiin kangaspuilla pellavakangasta.
Haluan pienen pyyheliinan tarinalla kirjata muistiin pellavan käsittelyn. Tarina alkaa 1914 syntyneestä äidistäni, joka oli liki neljäkymppinen saadessaan minut. Äitini oli itseoppinut käsityötaitonsa. Hän teki käsitöitä hyvin monipuolisesti, merkkaustöitä, virkkasi pitsejä ja ompeli vaatteita ja tietysti kaikki käyttötekstiilit kuten pyyhkeet lakanat ynnä muut. Neuloin lapaset ja sukat. Kun olin noin kymmenenvuotias, äitini teki vielä kerran pellavaa. Tuolloin sain olla mukana näkemässä ja osin tekemässä kaikkia pellavankäsittelyvaiheita. En ole sen koommin pellavan käsittelytaitoja tarvinnut.
Käsityöharrastus palaa
Muut äidiltäni oppimat monet käsityötaidot ovat sen sijaan olleet käytössä läpi elämän. Nuorena tein paljon erilasia käsitöitä. Vieläpä lasten ollessa pieniä ompelin heille vaatteita. Käsityöharrastus oli jäähyllä kiireisimpien työvuosien aikana, kunnes heräsi henkiin jäätyäni eläkkeelle. Nyt ei tarvitse tehdä tarpeeseen vaan voi hifistellä. Tähän työhöni olen liittänyt pyyheliinatarinan lisäksi palan vanhasta pyyheliinasta, missä on äitini siihen merkkaamat nimikirjaimet, sekä kuvia kankureista.
Äitini kuva on otettu 1960-luvulla. Lisäksi on kuva itsestäni sekä tyttärestäni kertomassa harrastuksen jatkumisesta sukupolvelta toiselle. Lisärekvisiittana on muutama ”pellavakäämi” eli puola, mistä lanka heitetään sukkulan avulla loimilankojen välisen viriön läpi. Lisäksi pari vanhaa pitsiä, toinen on nuoruudessani virkkaama lakanapitsi, mikä ei koskaan ehtinyt lakanaan saakka, sekä pala pyöreää, äitini virkkaamaa pitsiä.
