Sofia Margareta Hagman - Lucina ja Sofia Hagmanin äiti

Kuka oli Torniossa syntynyt Sofia Hagman o.s. Nordman, jonka lapsista tuli suomalaiseen kulttuurielämään ja naisasialiikkeeseen vaikuttaneita henkilöitä? Lucina Hagmanista tuli naisasialiikkeen kantavia voimia ja ensimmäisiä naiskansanedustajia. Toinen tyttäristä, Sofia Elisabet, perusti Suomen ensimmäisen kansanopiston. Pojat Johan ja Tyko toimivat päätoimittajina ja sanomalehtimiehinä.

Sofia Nordmanin lapsuus Torniossa

Sofia (Sofi) Margareta Hagman o.s. Nordman (16.3.1813 – 10.3.1895) syntyi Torniossa ja kuoli Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat käsityöläisporvaristoa. Äiti oli tullut Ruotsin puolelta ja mennyt naimisiin suomalaisen vaskisepän kanssa. Heillä oli myös toinen lapsi, poika, joka muutti Amerikkaan, mutta hänestä ei ole tietoa saatavilla.

Tornio oli Sofian ollessa kaksivuotias vuonna 1815 pieni kaupunki. Asukkaita oli 692, joista miehiä 301 ja naisia 391. Kun väestön jakaa samana vuonna ammattiasemansa mukaan, eniten oli kauppiaita, 32,8 %, ja käsityöläisiä, 31 %. Nordmanin perhe kuului viimeksi mainittuun ryhmään. He eivät olleet varakkaita, mutta kuitenkin heillä oli puutteeton toimeentulo. Valtaosa väestöstä oli ruotsinkielisiä varsinkin porvaristo ja virkamiehet, jumalanpalveluskielenä oli ruotsi. Lukuvuonna 1812-1813 oli yksiopettajaisessa Tornion pedagogiassa 29 oppilasta, lähinnä 9–10-vuotiaita poikia.

Sofia sai totutella ajalle tyypilliseen tyttöjen kasvatukseen. Taloustyöt ja käsityöt oli opittava ja näitä taitoja tarvittiin jokaisessa taloudessa. Käsitöissä Sofia oli hyvä. Kaikki vaatteet, mitä perhe tarvitsi, kehrättiin, kudottiin ja neulottiin kotona, jopa osa miesten vaatteistakin. Asut eivät olleet suinkaan yksiviivaisia. Puvut istuivat kuin valetut vartalon ympärillä, koristuksia piti olla, samoin nauhoja ja solkia.

Varakkaimpien perheiden tytöt saivat kotiopetusta ja alempi porvaristo oli tyytyväinen, jos perheen tytöt saivat oppia hyviä tapoja sivistyneissä perheissä. Nordmanin tytär Sofia pääsi 16-vuotiaana Tornion tuomiokunnan tuomarin Johan Gustaf von Knorringin perheeseen vaatevaraston hoitajaksi ja vaatteiden neulojaksi. Perheessä oli yksi poika ja kuusi tytärtä. Vuonna 1834 von Knorring siirrettiin Vaasaan Korsholman pohjoiseen tuomiokuntaan perheensä kanssa. Tykätty ja taitava, luottamusta herättävä Sofia Margareta sai seurata mukana. Hän oli tuolloin 20-vuotias.

Elämää Vaasassa

Muutto Vaasaan von Knorringin perheen palveluksessa oli nuorelle naiselle onnenpotku. Itse muuttomatka hevosilla vei useita viikkoja, välillä kun poikettiin vierailemaan tuttavaperheissä. Vaasassa oli von Knorringin perheellä jo ennestään useita virkatovereita, seuraelämä oli vilkasta. Koska Sofia oli käsityötaitoinen, sai hän olla mukana valmistamassa ja neulomassa perheen tyttöjen myötäjäisiä ja häitä. Tuomarin perheen tytöt saivat varteen otettavia ihailijoita mm. käräjäapulaisista. Niin myös Sofia.

Von Knorringin puolisot olivat esittäneet Sofille ansiokasta nuorta tuomariharjoittelijaa, joka ilmoitti halukkuutensa aviomieheksi. Mutta Sofi piti enemmän toisesta isäntänsä harjoittelijasta. Tämä oli vain ylioppilas, tosin opiskellut lainopillisessa tiedekunnassa suorittamatta kuitenkaan oikeustutkintoa. Tuomari ei pitänyt siitä, että nuori mies oli jättänyt opintonsa kesken ja varoitti rouvansa kanssa sitomasta Sofia tuohon mieheen, jonka sukunimi oli Hagman. Kihlat kuitenkin solmittiin ja purettiin myöhemmin ystävien neuvoja noudattaen.

Von Knorringin perheessä tapahtui suuri muutos vuonna 1839. Tuomari menehtyi sairastettuaan jonkin aikaa. Sofia sai hoitaa ja valvoa isäntänsä vuoteen vieressä ja siinä samalla hän oppi sairauksista ja lääkkeistä. Suuret muutokset jatkuivat myös seuraavana vuonna.

Avioliitto, perhe-elämää Vaasassa ja Pietarsaaressa

Nils Johan Hagman oli opiskellut jumaluusoppia, mutta häneltä puuttui sisäinen taipumus papintoimeen ja lakiopinnotkin olivat jääneet ilman tutkintoa. Hagman oli ruotsinkielinen, ruskeasilmäinen, musta tukka, vaalea hipiä, korkeankaareva nenä. Hän oli myös älykäs, iloinen ja hyväntuulinen. Tuomari von Knorringin kuoltua välit Sofiaan lämpenivät uudestaan.

Ja niinhän siinä kävi, että Sofia Nordman meni naimisiin vuonna 1840 Nils Johan Erik Hagmanin kanssa, joka oli syntynyt Koivulahdella 19.9.1811 ja kuoli Raippaluodossa 17.9.1868.  Nils Johan oli Koivulahden kappalaisen Nils Hagmanin ja Katarina Elisabet Elfgrenin poika. Katarina Elisabet oli hienosti sivistynyt ja valistunut nainen.
Sofia Margareta ja Nils Johan saivat viisi lasta: Johan August (1841–1885), Sofia Elisabet (1842–1900) jotka syntyivät Vaasassa, Anna Augusta (1844–1891) syntyi Pietarsaaressa, Tyko Crispinus (1849–1914) ja Lucina Hagman (1853-1946) syntyivät Kälviällä.

Hagmanin pariskunta asettui siis aluksi asumaan Vaasaan, jossa Nils Johan työskenteli lääninhallituksen kanslistina. Koti oli ruotsinkielinen. Vaasassa syntyi pariskunnan kaksi vanhinta lasta, Johan August ja Sofia Elisabet. Paremman elämän toivossa perhe muutti vuonna 1844 Pietarsaareen, josta perheen isä sai Pietarsaaren pitäjän nimismiehen viran. Tästä muutosta ei Sofia kuitenkaan pitänyt. Hän olisi halunnut miehensä jatkavan lainopillisia opintoja. Sofia olisi taitavalla ompelulla ja pellavaisen ompelulangan kehruulla tuonut perheeseensä lisätuloja. Vaasassa hän oli viettänyt nuoruusvuotensa sivistyneessä perheessä ja sen ympärille kerääntyneessä seurapiirissä. Nils Johan ei halunnut opiskella enää. Häntä kiinnosti taitavana metsästäjänä laajat ja paremmat metsästysmaat.

Elämä Pietarsaaressa oli pientä Vaasaan verrattuna. Nils Johanin viskaalintehtävät eivät olleet monimutkaiset. Aikaa jäi runsaasti metsästys- ja kalastusmatkoihin ja saalistakin saatiin vaatimattoman vuosipalkan (250 ruplaa) lisäksi ja sivuansioita tuli asianajolla. Sofi osasi suunnitella ja taitavasti pyörittää ruplia, kopeekoita ja rukkia. Perheen kolmas lapsi, Anna Augusta, syntyi ja toinen etunimistä annettiin Augusta von Knorringin mukaan. Toimeen tultiin.

Kälviän vuodet

Seuraavaksi muutettiin Pietarsaaresta 80 kilometrin päähän Kälviän kirkonkylään vuonna 1846. Aviopuoliso oli saanut nimismiehen viran suomenkielisestä piiristä. Ei Nils Johan suomea osannut, mutta suuremmat metsät ja vähemmän metsästäjiä sekä pitkä merenranta muutaman kilometrin päässä tukivat muuttopäätöstä.

Vuonna 1830 Kälviällä oli 44 taloa.  Kälviän kylän läpi virtasi Kälviänjoki.  Kirkon vieressä sijaitsi kantatila Hyyppä, Kälviän vanhoja kantatiloja, jonka paikalla oli ollut asutusta jo 1500-luvulta lähtien. Pienempi Hyypän pihapiirin päärakennuksista vuodelta 1800 tuli olemaan Hagmanien koti. Talon sali oli suuri, siitä vei kaksi ovea pienempiin kamareihin ja yksi isoon kamariin. Talossa oli myös pieni keittiö. Tämä talo on tällä hetkellä Kälviän marttojen omistuksessa.
Toimeentulo oli edelleen tiukkaa ja se vaati Sofialta paljon ponnistuksia. Nimismiehen palkan lisäksi etuihin kuului n.s. kappoja, vähän rukiita ja ohraa talonpojilta. Mutta Sofia ikävöi Vaasaan. Kälviällä syntyivät Tyko Ferdinand, joka tosin kuoli pienenä kuristustautiin, sekä nuorimmaiset Tyko Crispinus ja Lucina. Välillä ostettiin oma talo Pernusta, mutta se oli pieni ja ahdas.

Palattiin takaisin Kälviälle avariin huoneisiin ja vilkkaampaan seuraelämään. Talon emännän tehtäviin kuului ryytimaan hoito, navettatyöt, kangaspuilla kutominen, milloin oli kynttilöiden valantaa jne. Sofia ei ehtinyt istua edes ruokapöydässä yhdessä miehensä ja lastensa kanssa. Aina oli jotain muuta tekemistä. Pitäjän apteekki tuli Sofian vastuulle. Piirilääkäri neuvoi, miten pullolääkkeet oli sekoitettava ja keitettävä ja mihin vaivaan niitä nautitaan.

Teoksessa ”Lucina Hagman kertoo lapsuudestaan Kälviällä” kuvailee Lucina äitiään Sofiaa seuraavasti:
”Äiti oli ulkomuodoltaan keskikokoinen, solakka ja notkea, koko ruumis täynnä voimaa ja joustavuutta. Astunta oli äänetön, mutta varma ja joutuisa, niinkuin käsienkin liikkeet. Kun häneen katsoi, pysähtyi katse ensimmäiseksi korkeaan ja leveään otsaan, joka valtasi koko kasvot, mutta jonka käskevää sävyä vaimensi hieno hipiä ja vaaleanruskeat, pehmoiset hiukset, jotka oli sileäksi kammattuina molemmin puolin keskelle päälakea vedettyä jakausta.”

Lapsista August pääsi Vaasaan opiskelemaan isän vastusteluista huolimatta. Sofia oli järkähtämätön, hänen lapsensa saavat opetusta ja sivistystä. Tyko laitettiin 12-vuotiaana vasta perustettuun Kokkolan alkeiskouluun. Tyttöjä opetettiin kotona tekemään käsitöitä, myös lukutaitoa ja kirjoittamista opetti ja valvoi äiti. Simukkalassa kappalaisen virkatalossa Lucina kävi yksityisopetuksessa veljensä kanssa.
Kodissa puhuttiin suomea ja ruotsia. Valtaosa ympäristön asukkaista oli kuitenkin suomenkielisiä. Koska nimismiehen suomi oli puutteellista, joutuivat Tyko ja Lucina isälleen kielenkääntäjiksi. Asiakirjojen tekstit olivat ruotsinkielisiä, ja näiden kääntämisessä auttoi Sofia ”vallesmannin kielenkääntökonttorissa”.

Lucina Hagmanin syntymäpäivänä 5.6. perhe lähti Kälviältä vuonna 1865. Lähtö ei ollut mieluisa. Vouti, jonka tehtäviin kuului mm. kruununmakasiinin hoito, oli myynyt viljan ennen katovuosia. Nälkävuodet 1860-luvun alussa olivat pitäjäläisille kovia aikoja, varaviljaahan ei ollut varastossa. Voutiin oltiin tyytymättömiä ja hänen tapaansa hoitaa yhteisiä asioita, oli käräjöintiä jne. Välit nimismieheen kiristyivät ja vähitellen vouti käytti vaikutusvaltaansa nimismiehen siirtämiseksi muualle. Hagmanin perhe sai käskyn maaherralta lähteä Kälviältä Raippaluotoon. 19 vuotta oli Nils Johan Hagman hoitanut nimismiehen virkaa Kälviällä, jossa oli asukkaita noin 3000 henkilöä. Asukasmäärältään pienempi (noin 2000) Raippaluoto oli kuitenkin lähellä Vaasaa ja perheen nuorin lapsi Lucina pääsi oppilaaksi Vaasan ruotsalaiseen tyttökouluun. Sofian tavoite kaikkien lastensa koulunkäynnistä toteutui.

Vuonna 1868 Sofia Margareta Hagmanin aviopuoliso Nils Johan menehtyi.  Sofia jäi leskeksi ja muutti myöhemmin tyttärensä Lucina Hagmanin luokse Helsinkiin. Poikansa Tyko Hagman jäi leskeksi vuonna 1891 ja hänen kaksi lastaan muuttivat Sofian ja Lucinan yhteiseen kotiin. Vaikka Sofia ei ehtinyt nähdä nuorimmaisen lapsensa menestystä suomalaisessa naisasialiikkeessä ja kansanedustajana, hänen toiveensa sivistyneistä ja opiskelleista lapsistaan toteutui.
Sofia Margareta Hagman o.s. Nordman kuoli 10.3.1895. Hän on haudattuna tyttäriensä Lucina Hagmanin ja Anna Augusta Ottelinin o.s. Hagman kanssa perhehautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalle, vanha alue, kortteli 15, linja 6.

Hagmanin lapset saivat opiskella ja menestyä

Lapsista vanhin, Johan August, opiskeli filosofian maisteriksi ja valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1869. Hän toimi Borgåbladetin ja Ilmarisen toimittajana. Muutettuaan koulujen tarkastajaksi Pietariin perusti hän vuonna 1870 Pietarin Sanomat. Myöhemmin Johan August oli vuosina 1872–1876 ja 1878–1884 Morgonbladetin päätoimittaja.

Sofia Elisabet valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1871 Jyväskylän seminaarista. Hän toimi kansakoulunopettajana vuosina 1871–1879 ja Mikkelin suomalaisen tyttökoulun johtajana 1879–1887. Sofia Hagman perusti Suomen ensimmäisen kansanopiston, Kangasalan opiston, Kangasalle vuonna 1889 ja hän toimi opiston johtajana vuosina 1889–1900.

Anna Augusta meni 16-vuotiaana Lohtajalle taloudenhoitajaksi nimismies Bergströmin perheeseen. Myöhemmin nimismiehen kuoltua Anna Augusta pääsi maanmittari Adam Ottelinin perheeseen taloudenhoitajaksi. Rouvan kuoltua 70-vuotias varakas Adam vihittiin 28-vuotiaan Anna Augustan kanssa.

Tyko Crispinus valmistui filosofian kanditaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1879. Hän toimi lehtimiehenä ja mm. päätoimittajana Ilmarinen ja Wiipurin Sanomat -lehdissä, opettajana mm. Viipurin suomalaisessa reaalikoulussa ja Kangasalan kansanopistossa ja kirjailijana eri paikkakunnilla. Tykö Hagman oli ensimmäinen Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailujen suomentaja. Suomennos ilmestyi 1904. Tyko Hagmanin aviopuoliso menehtyi nuorena ja heidän kolme lastaan joutuivat Tykön sisarten kasvatettaviksi.

Sofia ja Nils Hagmanin lapsista tunnetuin ja ansioitunein on Lucina Hagman. Hänet tunnetaan ennen kaikkea yhtenä ensimmäisistä naiskansanedustajista ja suomalaisen naisasialiikkeen voimahahmoista ja hän oli monen yhdistyksen perustajajäsen. Lucina Hagman toimi Naisasialiitto Unionin ensimmäisenä ja pitkäaikaisena puheenjohtajana (1892–1908), hän oli perustamassa vuonna 1899 Marttaliittoa ja valittiin liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, vuonna 1907 oli vuorossa Suomalaisen Naisliiton perustaminen. Pedagogina Hagman oli tyttöjen ja poikien yhteiskasvatuksen kannattaja, ja hän toimi Helsingin Suomalainen Yhteiskoulun ensimmäisenä rehtorina vuodet 1886–1890. Hagman sai myös ensimmäisenä naisena Suomessa professorin arvonimen vuonna 1928.