Ensimmäinen naispuolinen oikeustieteen tohtori, rikosoikeuden professori ja ensimmäinen nainen oikeusministerinä oli Inkeri Anttila (o.s. Metsämies, 1916-2013).

Tuleva tuomari pääsi ylioppilaaksi Oulunkylän yhteiskoulusta 1933 ja ilmoittautui Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, vaikka oli suunnitellut myös muusikon uraa. Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1936, tuli lakitieteen kandidaatiksi 1937 ja varatuomariksi 1942. Inkeri Anttilan aviopuoliso oli erikoistunut keuhkosairauksiin. Keuhkotautiparantolat sijaitsivat maaseudulla, eikä nuorelle rouvalle ollut maalla juuri muuta työtä kuin käräjien istumista. Käräjiä istuessaan Inkeri Anttila erikoistui rikosoikeuteen, joka hänen mukaansa on ihmisläheisintä oikeustiedettä.

Sota-aikana Anttila alkoi kirjoittaa väitöskirjaansa Loukatun suostumus oikeudenvastaisuuden poistavana perusteena, joka valmistui kolmen pienen lapsen hoidon ohessa 1946. Väitöstilaisuudessa sali oli täynnä varsinkin naisopiskelijoita, jotka jännittyneenä seurasivat, miten pioneeri selvisi vaativasta tehtävästään loistavasti.

1940-luvun lopulla Inkeri Anttila hoiti jonkin aikaa rikos- ja prosessioikeuden apulaisprofessorin virkaa, mutta siirtyi sitten vankeinhoitolaitoksen palvelukseen. Samalla hän opetti dosenttina kriminologiaa ja opiskeli valtiotieteellisessä tiedekunnassa vankeinhoitoon liittyviä asioita. Hän oli jäsenenä 1950-luvulla radikaalissa nuorisorikoskomiteassa ja piti yllä suhteita pohjoismaisiin kollegoihinsa.

Vuonna 1961 Anttila nimitettiin rikosoikeuden professoriksi. Hän oli Pohjoismaiden ensimmäinen nainen oikeustieteen professorina. Hän edusti liberaalia rikosoikeudellista ajattelua. 1970-luvulla Anttila oli niin suosittu ja uudenaikainen opinnäytteiden ohjaaja, että opiskelijat kilpailivat päästäkseen hänen ohjaukseensa.

Anttila toimi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtajana, erilaisissa valtion komiteoissa ja ensimmäisenä naispuolisena oikeusministerinä vuonna 1975. Hän oli aborttilakikomitean ja kriminaalihuoltokomitean puheenjohtaja 1960–70-luvun taitteessa. Toimiessaan oikeusministerinä hän vaikutti lainsäädäntöön uudistavasti ehdollista tuomiota, ehdonalaista vapauttamista ja rattijuopumusta koskevien lakien synnyssä. Vuodesta 1980 Anttila oli rikoslain kokonaisuudistusta valmistelevan projektin varapuheenjohtaja. Erityisesti rikoksen uhreja koskevassa tutkimuksessa Anttilan ajattelu on ollut uraauurtavaa. Kriminaalipolitiikan puolella Anttila tunnetaan perusteettoman hoito-optimismin kriitikkona. Hän on toiminut myös naisjärjestöissä luennoitsijana. Anttila on ollut YK:n kriminaalipoliittisen komitean jäsen, YK:n rikosten ehkäisyä ja rikoksentekijäin käsittelyä koskevan maailmankongressin puheenjohtaja ja YK:n yhteydessä olevan Euroopan alueen instituutin, HEUNI:n, johtaja.