Hovioikeudenneuvos Saara Tyyni kertoo vihkosessa ”Pala mennyttä” seuraavaa: -Asetuttuani Vaasaan liityin vuonna 1949 Vaasan Suomalaisen Naisklubin kuoroon, jota johti laulunopettaja Tyyne Hase. Kuorossa oli silloin kolmisenkymmentä laulajaa. Se oli juuri pitänyt hyvät arvostelut saaneen konsertin Helsingissä ja valmisteli nyt Turun konserttia. Vakinainen harjoituspaikkamme oli Naisklubin huoneisto, ja kuoro ja sen yksittäiset jäsenet esittivät usein maanantaisissa kokouksissa ja myös juhlissa musiikkiohjelmaa. Kuoro itsenäistyi omaksi yhdistykseksi 1957, mutta hyvä yhteistyö jatkui sen jälkeenkin. 

Saara Tyyni tuli mukaan Naisklubin työhön 1951. Erikoisen tärkeänä pidin maaseudun tytöille suotua mahdollisuutta päästä opiskelemaan Vaasan Talouskouluun. Saara Tyyni oli perustamassa Liesi-rahastoa. Hän puuhasi yhdessä muiden klubilaisten kanssa myyjäisissä, järjesti arpajaisia, näytelmäiltoja ja musiikkiesityksiä, joiden tuotto sijoitettiin rahastoon. Liesi-talon suunnittelun, rakentamisen ja rahoittamisen tiimoilta riitti Saara Tyynillä ja kaikilla klubin jäsenillä runsaasti puuhaa.

Yhdessä Anna Esteri Hokkasen kanssa hän ryhtyi toimittamaan myös Kerho-lehteä. Klubi-iltoina Saara Tyyni lauloi jäsenten iloksi ja piti esitelmiä ”Härmän häjyystä”. Saara Tyyni valittiin Naisklubin varapuheenjohtajaksi, ja siinä tehtävässä hän joutui puheenjohtaja Ritva Hyökyn kanssa kantamaan valtavan vastuun rakentamiseen liittyvistä raha-asioista ja paljosta muustakin Liesi-taloon liittyvästä työstä. Pari vuosikymmentä talon eteen tehtiin hartiavoimin töitä, koska vanhuksille tarkoitettu talo oli kaikille jäsenille tärkeä. Suunnitelmia jouduttiin muuttamaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi, mutta nämä esteet voitettiin ja kahdeksankerroksinen talo valmistui keskustaan 1974.

Saara Tyyni valitti, että varsinainen Naisliitto unohtui kaikessa kiireessä ja työn touhussa. Kuitenkin hän osallistui Naisliiton kokouksiin muun muassa Vaasassa, Oulussa ja Pohjoismaiseen kokoukseen Oslossa. Siellä nepalilainen nainen pyysi Saara Tyyniltä apua oman maansa naisten aseman parantamiseen. Tämä pyyntö jäi vaivaamaan Tyyniä ja hän mietti, mitä me pohjoismaalaiset naiset voisimme tehdä auttaaksemme kärsiviä sisariamme. Erkki Rintala kertoo, että hovioikeudenneuvos Saara Tyyni oli tehtävissään jämpti ja todellinen vastuunkantaja, joka ei jättänyt mitään jo aloittamaansa työtä kesken. Tuomarina Tyyni perehtyi käsiteltäviin asioihin perusteellisesti ja hovioikeudessa häntä kunnioitettiin suuresti. 

Saara Tyyniä innostivat kaikki yhteiskunnalliset asiat ja Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston hyväksi hän teki merkittävän työn. Saara Tyyni sai elämänsä aikana monia kunnianosoituksia. Tasavallan presidentti myönsi hänelle sotien muistomitalin uhrautuvasta lottatoiminnasta, Mannerheimin lastensuojeluliitto palkitsi Tyynin sekä hopeisella että kultaisella ansiomerkillä, Vaasan Suomalainen Naisklubi valitsi hänet kunniajäsenekseen ja Suomalainen Naisliitto antoi hänelle kultaisen ansiomerkin.