Oulussa täytti rouva Elin Vuorivirta 50 vuotta huhtikuun 18. pnä 1934.

”Reipas retkeilijällämme, jonka matkoilla ja retkillä ympäri maan on aina hauskuuttamassa muita, on yltänyt keski-ikään. Väsymys ei hänellä kuitenkaan kuulu nyt saavutettuihin vuosiin. Jos ihmisen on käynyt niin huonosti, että väsymys saa vallan, on paras astua huoneentäyteisen yleisöjoukon eteen ja pitää puhe, niin kumma on, jos ei piristy. Kuka kehtaisi olla väsynyt, kun sadat silmät katsovat tarkkaavina.”

Elin Vuorivirta olikin ”poistanut väsymystä” jo yli 3000 esitelmän ja puheen pitämisellä eri puolilla maata. Puheiden aiheet ovat olleet monipuolisia: naisasia, raittiusasia, rauhanaate, uskonnolliset kysymykset, setlementtityö, kunnallisasiat, politiikka, rikollisuuspulma, kotitalous, lastensuojelu, retkeily ym. Koska Elin Vuorivirta oli toimihenkilönä monissa raittius-, rauhan- ja naisjärjestöissä, häntä tarvittiin puhumaan kunkin järjestön tärkeistä asioista.

Retkeily oli Elin Vuorivirran mieliharrastuksia ja innostaakseen siihen muitakin hän järjesti parikymmentä pitempää ja lyhyempää opintoretkeä.

Elin Vuorivirta kohtasi ihmiset sekä puhujana että kirjoittajana. Hänen ”Ellin pakinat” -palstansa Kaleva-lehdessä tuli aina luetuksi, samoin kuin tuli hänen samaan lehteen aiemmin toimittamansa pirteäsisältöinen ”naisten sivu”.

Elin Vuorivirta ehti vaikuttamaan moniin parannuksiin aatteellisella ja yhteiskunnallisella toimialalla. Oli yllättävää, että sama nainen onli myös käytännön osaaja. Hänen elämänohjeitaan olivat: ”Älä osta mitään, mitä itse voit tehdä. Älä sano, ettet osaa, koeta siksi, kunnes osaat.” Tätä ohjetta hän on noudattanut niin, ettei hänellä 12-vuotiaasta asti ole ollut mitään toisen valmistamaa vaatetta.

Kun kerran eräs tuttava tapasi hänet pyykkituvassa suuren pyykin pesijänä, tokaisi hän: ”Miksi sinä sentään tuohon urakkaan rupeat?” Kuului vastaus: ”Tämän verran elämänriemua pitää minullakin olla. Tässä eivät aivot väsy ja katsos, jos ihmisiä ei saa puheilla raittiiksi, niin nämä vaatteet ainakin saa pesemällä puhtaiksi.”

Aatteellisuus ja käytännöllisyys oli Elin Vuorivirrassa sopivalla tavalla yhdistettynä. ”On pyhitettävä aineellista”, ”On arjesta tehtävä juhla”, ”On surusta tehtävä siunaus” olivat hänen omaksumiaan elämänohjeita.