Suomalaisen Naisliiton Tornion (ent. Alatornio) yhdistyksen puheenjohtaja, vuonna 1947 syntynyt Marja-Riitta Anneli Tervahauta, tuttavien kesken Markareetta, on ollut ja on edelleen aktiivinen toimija, kannustaja ja vaikuttaja sekä paikallistasolla että valtakunnallisesti.

Lapsuudesta ponnistaen opintielle

Marja-Riitta Tervahauta, naapurini ja tuttavani vuosikymmenten ajan, kohtasi elämän realiteetit jo varhain, sillä hänen äitinsä sairasti monia vuosia. Hän menehtyi Marja-Riitan ollessa 10-vuotias ja Marja-Riitan Jarmo-veljen ollessa 6-vuotias.

Menetyksestä huolimatta Marja-Riitta Tervahauta kokee eläneensä turvallisen lapsuuden Kaarlon (Kalle) -isän ja mummon sekä tätien hoivissa silloisen Alatornion (nykyisin Tornio) Könölän kylässä. Isä oli metsuri ja usein viikkoreissussa metsätöissä. Ehkäpä noista ajoista on jäänyt se, että yhteys sukuun ja sukulaisiin on tärkeä. Niin sukulais- kuin muita ihmissuhteita on hyvä vaalia ja ylläpitää, toteaa Marja-Riitta.

Syrjäisestä asuinpaikasta huolimatta opintielle teki mieli. Käytyään kansakoulun ja jatkokoulun, Marja-Riitta Tervahauta lähti kaupunkiin jatko-opintoihin. Merkantin (1966) ja merkonomin (1969) tutkinnot sujuivat vaikeuksitta ja antoivat hyvän pohjan työelämään.

Lopullinen siirtyminen kaupunkilaiseksi toteutui, kun Marja-Riitta Tervahauta muutti isänsä kanssa vuonna 1973 nykyiseen Tornion keskustassa sijaitsevaan kerrostaloasuntoon. Osat vaihtuivat ja Marja-Riitta huolehti isänsä hyvinvoinnista hänen sairastellessaan viimeiset vuodet. He asuivat yhdessä isän kuolemaan asti eli vuoteen 1992.

Työelämän tarmonpesä

Marja-Riitta Tervahauta oli tätinsä kaupassa työssä jo varhaisnuoruudessa, samoin liikealan opintojen myötä sekä Keskolla että Valiolla Kemissä. Toimistotyöt olivat jo tulleet tutuiksi ja hän sai mahdollisuuden näyttää taitonsa ja tarmonsa Tornion kaupungille mennessään opintojen aikana joululomittajaksi toimistotehtäviin ja kauppaopiston jälkeen kesälomittajaksi vuonna 1969.

Sille tielle hän jäi, sillä Tornion kaupungin ja keskushallinnon palveluksessa, toimistovirkailijasta hallintosihteeriksi, vierähti 44 vuotta 4 kuukautta. Varanotaarin opinnot (1987) ja muut oikeustieteen opinnot työn ohessa avasivat mahdollisuuden myös ammattiuralla etenemiseen.

Hänen tarmokkuutensa, asiapapereiden huolellinen käsittely sekä perehtyminen kuhunkin asiakokonaisuuteen saivat kollegat (joihin kuuluin vuosia) käyttämään ilmaisua ”kysytään Markareetalta”, ”Markareetta se tietää”, ”soitapa Markareetalle”. Ja vastaus löytyi!

Marja-Riitta Tervahauta on kantanut kaikkia toimistotyöntekijän nimikkeitä, nähnyt kuntien yhdistymisen ja kuntien kehittymisen, seurannut monen monet kuntavaalit ja eduskuntavaalit. Hän on toiminut myös työhönsä liittyen keskusvaalilautakunnan sihteerinä vuodesta 1979 alkaen aina eläkkeelle siirtymiseen vuoteen 2013 saakka. Myös kuluvan vuoden kuntavaaleissa hänelle uskottiin keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan tehtävä.

Yhdistystoiminta tukee työtä ja työ yhdistystoimintaa

Marja-Riitta Tervahauta on ollut erittäin aktiivinen ay-toimija KVL:ssä (Kunnallisvirkamiesliitto), nykyinen Jyty (Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto) 25 vuoden ajan. Paikallistasolla hän oli sekä sihteeri että puheenjohtaja vuosia, Lapin piirin edustaja liittovaltuustossa yhden kauden ja liittohallituksessa kolme kautta.

Marja-Riitta Tervahauta on kotipaikkakunnallaan hyvin kiireinen nainen toimiessaan eri yhdistyksissä ja yhteisöissä. Hänen motiivinsa aktiivisessa yhdistystoiminnassa on palkitseva kokemus auttamisen mahdollisuudesta; olla lähellä, antaa tuki, hoitaa monen monet ”paperityöt”, olla kuulija, kannustaja, rohkaisija, innostaja.

Merkittäviä yhdistystehtäviä on monia. Alatornion Vanhainkotiyhdistys ry 1979 ja edelleen; isännöitsijä, johtokunnan jäsen ja puheenjohtaja lähes 20 vuotta, Kivirannan Asuntosäätiö, puheenjohtaja ja Tornion Asuntopalvelusäätiön jäsen. Marja-Riitalta sujuvat paperitöiden lisäksi vapautuvien asuntojen organisointi uusille kotia tarvitseville, hartaushetkien kahvinkeitot, laulutuokioiden organisoinnit ja monet muut tehtävät. Marja-Riitan kokemuksen mukaan motivoivinta ja samalla palkitsevinta tässä toiminnassa on ikäihmisten hyvinvointi ja sen tukeminen kaikin mahdollisin keinoin.

Marja-Riitta on ollut Tornion käsityötupa ry:n jäsen vuodesta 2009 alkaen ja puheenjohtaja muutaman vuoden ajan. Monet naiset pääsevät toteuttamaan käsityötuvalla omaa luovuuttaan sekä saavat sosiaalisen verkostonsa avulla pidettyä henkisen vireytensä. Ellei aina ehdikään ”väävispuiden” ääreen, niin arpojen myynti sujuu Marja-Riitalta kannatustoiminnan hyväksi.

Ja Marja-Riitta on myös ravinainen! Hän on toiminut Länsipohjan hevosurheilukeskus Oy:n toimitusjohtajana vuodesta 2002 alkaen. Myös yhtiön taloudenhoitajan tehtävät ovat hänen vastuullaan. Hän on omalta osaltaan vahvistanut raviurheilua Torniossa merkittäväksi koko perheen harrastukseksi.

Yhdessä toimiminen ja talkootyöt mm. lätyn paistajana ovat näyttö siitä, että mitään tapahtumia ei saada aikaiseksi ilman vapaaehtoistyötä. Ja oma heppakin on tai ainakin palanen siitä, sillä Team Lindaleidit, 27 naisen hevoskimpan osaomistajuus, on yksi mahdollisuus valloittaa raviurheilua, ennen niin miehistä aluetta. Marja-Riitta vartioi myös hevoskimpan rahakirstua rahastonhoitajana.

Kotipaikkakunnalla Marja-Riitalla on edellisten lisäksi monia luottamustehtäviä useissa taloyhtiöissä sekä toiminnantarkastajana että puheenjohtajana.

Suomalainen Naisliitto on ykkönen

Toimiminen Suomalaisessa Naisliitossa on ollut hyvin palkitsevaa. Se on Marja-Riitta Tervahaudan ”ykkösjuttu”. Vuoden 1987 lopulla Marja-Riitta liittyi paikalliseen Suomalaisen Naisliiton Tornion (ent. Alatornio) yhdistykseen ja valittiin parin kuukauden päästä puheenjohtajaksi. Paikallisyhdistys on yhtä iäkäs kuin valtakunnallinen liittokin, joten juhlavuoden järjestelyt työllistävät sekä Marja-Riittaa että paikallista yhdistyksen hallitusta.

Marja-Riitta Tervahauta on toiminut Suomalaisessa Naisliitossa puheenjohtajana vuosina 2004–2007. Varapuheenjohtajana on meneillään toinen kausi meneillään. Hän on ollut useita vuosia Naisliiton luottamushenkilö / talousvastaava.

Suomalaisen Naisliiton toiminnan rinnalla Marja-Riitta Tervahauta on ollut Hilja Vilkemaan Stipendisäätiön puheenjohtaja vuodesta 2004 alkaen. Opetusneuvos Hilja Vilkemaan eläessä Suomalainen Naisliitto perusti Minna Canth opistoa varten stipendisäätiön. Opisto jäi perustamatta osittain rahoitussyistä, mutta Minna Canthin nimeä kantavat seminaarit ovat jatkuneet vuosikymmeniä. Säätiön yhtenä tarkoituksena on mahdollistaa Naisliiton jäsenten osallistuminen seminaareihin, tapahtumiin ja kokouksiin.

Naisliiton toiminnan Marja-Riitta tuntee omakseen. Se on aidosti lähellä sydäntä. Paikallisyhdistyksessä ja liitossa toimiminen mahdollistaa yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamisen, uuden tiedon ja oppimisen, erilaisiin ihmisiin tutustumisen, verkostoitumisen, ystävyyssuhteet, hyvät ja tasokkaat ajankohtaiset tilaisuudet, seminaarit, valtakunnalliset ja paikalliset tapahtumat, tiedottamisen yhdistyksen ja liiton olemassaolosta, tietoisuuden lisäämisen naisen asemasta sekä yhteydenpidon yhdistyksiin eri puolilla Suomea. Naisliiton tulevaisuudessa hän näkee tärkeänä nuorempien jäsenten mukaan saamisen.

Tunnustukset

Marja-Riitta Tervahauta on saanut useita tunnustuksia, joista valtakunnan tason huomionosoituksista tärkeimpinä ovat Kunnallisvirkamiesliiton (nyk. Jyty) kultainen ansiomerkki ja erikoisansiomerkki, Naisliiton kultainen ansiomerkki sekä Valkoisen ruusun ritarikunnan ritarimerkki.

Minkälainen persoona Marja-Riitta on?

”Teen sydämellä, ehkäpä helppo lähestyä, uskottava ja luottamusta herättävä”. Näillä ominaisuuksilla Marja-Riitta itseään kuvaa ja siihen voi helposti yhtyä. Hän tunnusta, että toisaalta kritiikkiäkin tulee ja välillä täytyy katsoa itseä peilistä. Tuliko sanottua liikaa, liian voimakkaasti, liian varmasti?

Terve kriittisyys on varmasti tarpeen. Ehkäpä Marja-Riitalla on jossain määrin aktiivisen yhdistystoimijan ”vikaa”, sillä hän haalii helposti liikaa tehtäviä. Näin käy jokaiselle, jolle kertyy kokemusta ja osaamista yhteisten asioiden hoidosta. Onneksi ympärillä on ystäviä, jotka välillä asettavat ”rajoja”.

Usein toistuvat Helsingin matkat, valtakunnallisissa luottamustoimissa, ovat luonnollisesti vieneet paljon aikaa pitkien etäisyyksien vuoksi. Samalla ne ovat antaneet monia mahdollisuuksia ja näköalapaikkoja siihen, miten naisen asemaa, ääntä ja oikeuksia saadaan vahvemmaksi ja vaikuttamaan yhteiskunnan kaikkinaiseen kehitykseen.

Marja-Riitta haluaa toimia vielä muutaman vuoden aktiivisesti järjestötyössä. Silti ajoittain on mukava vain istua, rauhoittua, ottaa aikaa itselle ja nauttia. Marja-Riitalla ei ole perhettä, mutta yhteys sukulaisten kanssa on tärkeä.

Järjestötyö korvaa monessa mielessä perheen. Hän toteaakin huumorin sävyttämänä, että ”poikaystävät oli ja meni vuonna 100, mutta uutta odotellessa!” Marja-Riitalla on terve, isältä peritty huumori, jonka avulla hän on selvinnyt monista vaikeistakin tilanteista. Valittaminen ei ole hänelle ominainen piirre, vaan myönteinen, tulevaisuuteen uskova ajattelutapa auttaa jaksamaan.

Viikoittain, etenkin talviaikana, Marja-Riittaa kutsuu jumppa, jooga ja kieliopinnot. Kulttuuri, muun muassa teatteri ja Naisliiton Tornion yhdistyksen lukupiiri ovat kiinnostavia. Hyvää hengen ravintoa ja vahvistumista myös itselle! Että sellainen nainen, Markareetta, pohjan periltä, Torniosta!