Ruut Korven (s. Knuuttila) elämä lapsuudessa ja nuoruudessa oli jatkuvaa muuttamista. Muut Knuuttilan perheen lapset olivat Linda (s. 1902), Toivo (s. 1908) , Helmi (s. 1912), Pentti (s. 1914), Anna (s. 1916) ja Martta (s. 1919).

Kiertolaiselämä alkaa seitsemänvuotiaana

Ruutin elämä muuttui vuonna 1932, kun äiti Hilda kuoli tapaturmaisesti. Äiti oli alkuaan meijerikkö, työskennellyt muun muassa Törnävän kartanossa. Saman vuoden lopulla kuoli tuberkuloosiin sairastunut Anna-sisar.

Koti hajosi. Vanhemmista lapsista Linda ja Toivo olivat muuttaneet pois kotoa, Linda Helsinkiin, Helmi (äitini) muutti Seinäjoelle 1930. Hän lähti mielisairaanhoitoharjoittelijaksi ja valmistui Seinäjoen Piirisairaalassa 1931 alkaneelta ensimmäiseltä kurssilta. Martta ja Pentti asuivat Lappeenrannassa.

Suhde isään, Jaakko Knuuttilaan jäi etäiseksi, koska tämä toimi rakennustöissä muualla. Vuosien 1927–1939 aikana hän oli muun muassa Saimaan kanavan jälleenrakennustöissä sekä Viipurin Uuraan satamanrakennustöissä.

Ruutilla ei ollut leikkikavereita Lappeella, Tirilän kylässä, hän oppi olemaan yksikseen, mikä varmaan auttoi häntä pitkään kestäneiden vaellusvuosien aikana.

Muuttoja sukulaisen luota toisen luo

Ruut muutti Vesilahdelle äidin sisaren Dagmarin perheeseen Hakkilan kartanoon. Hänen oli siellä hyvä olla, ja hän koki sen hyvänä kasvuympäristönä. Seuraakin oli Hakkilan tyttäristä. Siitä tuli hänelle vaellusvuosien kiintopiste. Hän aloitti siellä kansakoulun, jonka alakoulu oli tädin pihassa. Opettaja asui kartanon päärakennuksen yläkerrassa. Yläkouluun oli matkaa 2 kilometriä.

Seuraava muutto oli rannikkotykistön linnakkeella Vahtiniemessä työskentelevän Toivo-veljen luo Käkisalmelle. Ruut aloitti siellä oppikoulun 1936, mutta ehti käydä vain syyslukukauden, koska Toivo-veli siirrettiin Sortavalan esikuntaan vuoden 1937 alussa. Kesän 1937 Ruut vietti Rautjärvellä serkkujensa luona. Elämä tässä maalaisympäristössä oli mieluisaa.

Mutta jälleen tuli muutto. Toivo-veli siirrettiin kesällä 1938 Helsinkiin, ja Ruutin koulunkäynti jatkui siellä, Helsingin III suomalaisessa tyttökoulussa Mariankadulla. Koulu keskeytettiin kuitenkin 30.11.1939 sodan alkamisen takia ja lapset lähetettiin maalle.

Ruut palasi Vesilahdelle Hakkilaan. Kun sotatilanne hellitti, lapset tulivat takaisin kouluun, ja Ruut suoritti neljävuotisen keskikoulun loppuun Martta-sisaren luota käsin. Kun koulu loppui vuonna 1941, hän jäi tyhjän päälle. Hän olisi halunnut jatkaa lukioon, mutta kukaan ei kannustanut häntä.

Niinpä Ruut palasi jälleen Hakkilan kartanoon tädin avuksi, koska emäntä oli jäänyt yksin tytärten aikuistuttua ja muutettua pois kotoa. Hän kävi myös välillä avustamassa lähellä asuvan tyttären Tellervo Bergiuksen perheessä.

Sodan alettua uudestaan Ruut asui jälleen Martta-sisaren luona Helsingissä, kunnes pääsi töihin Vesilahden kansanhuoltolautakunnan konttoriin. Hän työskenteli siellä kaksi ja puoli vuotta. Hänen tehtävänään oli hoitaa yhteyksiä eläimiä pitäviin talouksiin.

Kesälomalla 1944 Ruut oli isänsä Jaakko Knuuttilan luona Sallassa, jossa isä johti Sallan jälleenrakennustöitä.

Kiertolaiselämä sukulaisten luona loppuu

Vuoden 1944 syksyllä Ruut aloitti opinnot Tampereen kauppaopistossa Jaakko-isänsä rahoittamana. Hän kävi usein viikonloppuisin Hakkilassa tätiä avustamassa ja samalla täydentämässä muonavarastoja. Sodan jälkeen elämä oli kaupungissa tiukkaa ja ruoka yksipuolista: lanttua syötiin paljon. Koska oli voimassa huoneenvuokrasäännöstely, Tampereen asuntotilanne oli vaikea. Ruut sai kuitenkin vuokrattua alivuokralaisasunnon toisen opiskelijan kanssa.

Ruut valmistui 1946 ja pääsi samana vuonna töihin Partolan kenkätehtaan kassanhoitajaksi ja kirjanpitäjäksi. Kenkätehdas teki 1986 konkurssin, ja Ruut jäi työttömäksi, josta neljän vuoden kuluttua pääsi eläkkeelle.

Partolassa työskentelyssä oli tosin kuuden vuoden tauko, kun Ruut oli nuorimman pojan synnyttyä kotona kaksi vuotta ja neljä vuotta Kaipio Oy:n palveluksessa. Eläkkeelle päästyään Ruut Korpi teki kirjanpitotöitä pääasiassa kotonaan tilitoimistoille ja yhdistyksille kymmenkunta vuotta.

Elämä omassa perheessä alkaa

Vuonna 1948 Ruut meni naimisiin Raine Korven kanssa, joka kuoli jo 1969. Raine Korpi oli kolmannen polven leipomoyrittäjä, joka myöhemmin laajensi toimintaa vielä virvoitusjuomatehtaalla.

Tämä yhdistelmä ei tuottanut hyvää tulosta ja firma ajautui konkurssiin 1960-luvun puolivälissä. Pienten yksityisten leipomoiden käsityövaltaisella tuotannolla alkoi olla vaikeuksia konetuotannon lisääntyessä 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, vaikka markkinat alkoivatkin kasvaa. Syynä konetuotannon lisääntymisen ohella kauppiaiden ottamien myyntipalkkioiden nousu. Lisäksi leipureiden oli myönnettävä kassa-alennuksia nopeille maksajille. Kilpailu kiristyi.

Pentinmaalta aikoinaan hankittu kesäpaikka toimi Ruutille hyvänä henkireikänä leipomon konkurssin jälkiselvittelyjen ja miehen kuoleman jälkeisinä tiukkoina yksinhuoltaja-aikoina.

Perheeseen syntyi kolme poikaa Rauno, Esa ja Mikko (1951, 1954 ja 1958). Pojat touhusivat nuoruutensa Pyynikin juurella jääkiekkoharrastuksissa. Onhan Tampere urheiluhistorialtaan ns. hockey town in Finland. Jääkiekon pääsarjassa on ollut vähintään kaksi tamperelaista jääkiekkojoukkuetta vuodesta 1943 asti.

Rauno Korpi löysikin mielenkiinnon jääkiekkovalmentamisesta, mistä seurasi noin 30 vuoden ammattiura valmentajana Suomessa ja Keski-Euroopassa: Itävallassa ja Sveitsissä. Esa Korpi suuntautui yliopistouralle. Jää houkutteli myös Raunon tyttäriä Kiiraa ja Petraa. Kiira on tehnyt menestyksekkään uran Suomen taitoluistelussa. Hänessä kulminoituu se yrittelijäisyys ja tahdonvoima sekä peräänantamattomuus, joka luonnehtii isoäidin Ruutin elämänvaiheita.