Lääkäri Heli Bathija lähti vain pari vuotta valmistumisen jälkeen rohkeasti Afrikkaan lähetystyöhön ja toteuttamaan unelmaansa lasten auttamisesta. Vuodet Senegalissa siivittivät Helin elämää, loivat pohjan kansainväliselle uralle sekä synnyttivät monikulttuurisen parisuhteen ja perheen. Maailman lasten ja äitien hyvinvoinnin lisäämiseksi tehdyn työn voimavarana ovat olleet kristillinen usko sekä turvallinen suomalainen kasvatus ja koulutus.

Lapsuus ja nuoruus

Heli kasvoi lapsuutensa Turussa äidin ja vuotta nuoremman veljen kanssa turvallisella omakotialueella, jossa oli tilaa leikkiä muiden lasten kanssa kotileikkiä, pelata pihapelejä tai kiipeillä kalliolla. Pyhäkoulu kuului sunnuntain ohjelmaan ja myöhemmin Heli toimi itsekin pyhäkoulunopettajana nuoremmilleen. Jo seitsemänvuotiaana Heli oli pyhäkoulusta palatessa innostuneena kertonut haluavansa lähetyssaarnaajaksi. Ajatusta oli vahvistanut juuri nähdyt pyhäkoulunopettaja Yolanda Kalkaksen esittämät rainakuvat Ambomaalta Tansaniasta.

Kirjat olivat ravintoa tiedonhaluiselle ja koulun yhteydessä ollut moderni kirjasto aukaisi näkökulman maailmaan. Osa kirjaston kirjoista tuli luettua useampaan kertaan. Heli on aina ollut erityisen kiinnostunut ja ihastunut elämäkertoihin ja luki niitä jo hyvin nuorena. Oman lehden avulla hän saattoi harjoitella uutisointia ja tiedon jakamista, jota Heli on myöhemminkin pitänyt olennaisen tärkeänä tehtävänään. Tiimityöskentelyä ja johtamista opettivat seurakunnan tyttökerhossa ohjaajana toimiminen. Heli avusti säännöllisesti kotona ompelutöitä tekevää yksinhuoltajaäitiä ja niin myös käden taidot kehittyivät.

Koulunkäynti oli Helille ilmeisen helppoa. Hän halusi suoriutua opiskelusta parhain arvosanoin ja sen tekikin. Moniosaajalla oli valittavana useita koulutusvaihtoehtoja. Helin vahva vakaumus ohjasi hakeutumaan lääkäriopintoihin, koska siten hän arveli voivansa parhaiten palvella lähetystyöntekijänä.

Nuorena lääkärinä Senegalissa

Kun valmistumisen jälkeen päätös lähetyslääkäriksi ilmoittautumisesta oli tehty, se vei mennessään. Suomen Lähetysseura oli suunnitellut terveysprojektin aloittamista Senegalissa ja tarjosi tehtävää Helille. Päätöksen nopea eteneminen toiminnaksi yllätti Helin ja hän ensin vastusti ja epäili selviytymistään. Työnantaja kuitenkin uskoi häneen ja niin prosessi käynnistyi.  Kokemusta lääkärintyöstä hän ehti koota muun muassa Hattulassa terveyskeskuslääkärinä. Heli arvelee, että saikin maaseutupaikkakunnan ensimmäisenä naislääkärinä nähdä ja kokea enemmän kuin kaupungin terveyskeskuksessa.

Lähetyskoulun, Liverpoolin yliopiston trooppisen lääketieteen ja hygienian sekä ranskan kielen opiskelun jälkeen Heli oli valmis Senegaliin käynnistämään projektia. Tehtävä edellytti kaikkia edellä mainittuja koulutuksia, mutta myös yhteisön tapojen, tottumusten ja uskomusten oppimista ja sietämistä. Senegalissa perusterveydenhuollon haasteet olivat aivan muuta kuin länsimaissa. Heli oli alle 30-vuotias noihin haasteisiin lähtiessään. Vaikka hän nuorena, valkoisena naislääkärinä ei aluksi tuntenut itseään uskottavaksi, hän saavutti pestinsä aikana yhteisön luottamuksen.

Herättäjä-lehti elokuussa 1979 kirjoittaa matkalle lähtemisestä näin:

”Maanantaiaamuna lähti Turun Karpalotieltä Heli Lahti Senegaliin, pieneen Fatickin kaupunkiin. Tuosta kaupungista käsin hän hoitaa lääkärintointaan serere-heimon parissa.”

Helin kirje seurakunnille 8/1980: 

”Thiadiaye-kylässä on terveysprojektimme keskuspaikka. Klinikka siellä on vaatimaton terveysasema, johon kuuluu synnytysosasto. Valtio ja kunta ovat toistaiseksi huolehtineet tästä klinikasta, mutta suunnitelmien mukaan se siirtyy pääasiassa lähetyksen vastuulle. Meidän tehtävämme on korjata se ja ehkä rakentaa uusia osia, niin että siitä muodostuu normien mukainen terveyskeskus. Hallituksen taholta henkilökunnaksi annettaneen ainakin kaksi sairaanhoitajaa ja yksi kätilö.”

Projekti aloitti alusta, budjetti oli pieni ja monta mutkaa matkassa. Työ vieraassa maassa, maanosassa ja kulttuurissa oli välillä raskasta ja turhauttavaa, kun asiat eivät tahtoneet edetä Euroopassa totuttuun tapaan. Kun terveyskeskuksen uudisrakentaminen ei edennyt suunnitellulla vauhdilla, Helillä oli aikaa tehdä peruslääkärin työtä sekä kouluttaa paikallisia kylännaisia ja -miehiä. Myönteiset kohtaamiset ja voimia antavat tapahtumat käyvät esiin Helin äidilleen kirjoittamissa kirjeissä ja ovat edelleenkin päällimmäisinä mielessä vuosien jälkeen.

Päiväkirjamerkintä 11/80:

”Myöhemmin löysimme asiantuntevan senegalilaisen rakennusurakoitsijan, joka teki minun piirustusteni perusteella kunnolliset suunnitelmat klinikkaa ja lääkärin ja hoitajien asuinrakennuksia varten. Se oli innostavaa!”   

 Helin kirje äidille 8/1980:

”Illat ja varhaiset aamut ovat olleet “viileytensä” (25-30 C) ansiosta parasta luentojen valmistusaikaa. Se on myös parasta vierailuaikaa. Välillä on hankaluuksia saada naapureita ymmärtämään että “Eli Saar” (serere-nimeni jota naapurit käyttävät) haluaa olla ihan yksin ja rauhassa. Minusta on ajoittain aivan mahdotonta selittää vajavaisella kielitaidollani, miksi haluan rauhaa. Täkäläisessä kulttuurissa kammoksutaan yksinoloa ja sen takia arvellaan, että “tubaab” (= valkoihoinen eli minä) ihan ikävystyy siellä talossaan, jos ei käydä usein katsomassa.”

Työssä oli paljon opittavaa. Synnytysten tai trooppisten sairauksien hoitoon käytännön olosuhteet toivat omat haasteensa. Äidit kävivät terveysaseman sairaalassa synnyttämässä ja hetimiten lähtivät vastasyntyneen kanssa kotimatkalle. Lääkäri sai välillä tehdä trakoomasilmäleikkauksia tai poistaa vihoittelevan hampaan. Terveyskasvatusluennot oli muokattava käytäntöön sopiviksi. Ennen kuin Heli oppi paikallista kieltä tarvittiin tulkki, kenties useampikin, kun eri heimojen kielet olivat niin erilaisia.

Päiväkirjamerkintä 1/1981:

”Itsekin opin paljon perinteisistä hoitotavoista. Palovamman peittäminen tuoreella kananmunalla kuulostaa ihan järkevältä, lehmänlannan sirotteleminen avohaavaan sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni.”

WHO:sta pysyvä työpaikka

Vuodet Senegalissa olivat Helille hyvin merkitykselliset ja ohjasivat elämän suuntaa. Senegalin kolmevuotiseksi suunniteltu työkausi lyheni hänen osaltaan kahteen vuoteen, kun hän tapasi YK:n virkamiehen Sham Bathijan Gambiassa ja vastasi tämän kosintaan myöntävästi. Avioituminen New Yorkissa ja muutto miehen työn takia Geneveen vuoden 1985 lopulla sekä työn aloittaminen Maailman Terveysjärjestön, WHO:n palveluksessa olivat seuraavat suuret askeleet.

WHO:n lisääntymisterveyden osastoon tarvittiin lääkäriä, jolla oli sekä kehitysmaakokemusta että monikeskustutkimusten johtamisen taitoa. Se kiinnosti Heliä ja työsopimus tehtiin – yhden kuukauden ajaksi. Tuo kuukausi oli työkomennus Intiaan. Parin vuoden ajan hän teki näitä lyhyitä sopimuksia ennen kuin jatkuva työsopimus syntyi. Työ WHO:ssa jatkui sitten aina eläkkeelle jäämiseen vuonna 2012 saakka.

Helin työn sisältö WHO:ssa on aina liittynyt lisääntymisterveyteen. Afrikan, Lähi-Idän ja Keski-Aasian maat ovat olleet hänen vastuualueitaan vuosien mittaan. Vastuualueilla tehtävänä oli ensisijaisesti tukea tutkimustyön edistämistä ja siihen liittyvien projektien käynnistymistä. Yhteistyön rakentaminen eri maiden päättäjien ja ammattilaisten parissa vaati yhteistyötaitoja ja joustavuutta, erilaisten kulttuurien ja toimintatapojen ymmärtämistä ja hyväksymistä.

Työ naisten ja lasten terveyden hyväksi

WHO:ssa työmatkoja kertyi valtavasti. Matkat kestivät usein pari viikkoa, kun samaan liikkeelle lähtemiseen liitettiin monta kohdetta. Heli halusi kuljettaa lapsiaan mukanaan työmatkoilla. Äitiyslomaa oli vain kolme kuukautta, joten esikoinen Tarun lähti vain neljän kuukauden ikäisenä äidin mukaan Egyptin matkalle. Lapsi ehti käydä 20 maassa ensimmäisen ikävuoden aikana. Paikallisesti palkattu hoitaja toi lapsen kokoustauoilla imetettäväksi. WHO muuttikin pian matkustussääntöjään ja mahdollisti käytännön myös taloudellisesti.

Heli kokee etuoikeutena saada olla nainen Suomessa ja maailmalla. Työ lisääntymisterveyden ja sitä kautta maailman naisten ja lasten parissa ja hyväksi on ollut merkityksellistä ja antoisaa. Pitkä työhistoria on mahdollistanut sen, että on voinut nähdä asioiden oikeasti etenevän. Tutkimusprojektit ovat tuottaneet muutosta käytäntöihin eri puolilla maailmaa. Kehitysmaiden naisten hengenvaarallisten laittomien aborttien määrä esimerkiksi on saatu vähenemään ja kuusi Afrikan maata oli mukana tutkimuksessa, jossa selvitettiin tyttöjen silpomisen vaikutusta synnytykseen ja vastasyntyneisiin. Tiedon kautta pyritään saamaan muutosta vanhoihin kulttuurisidonnaisiin tapoihin.

Keväällä 2017 Heli kutsuttiin Dakariin, Senegaliin, johtamaan lisääntymisterveyden tutkimus-ja koulutuskeskuksen 20-vuotisjuhlakonferenssia, johon osallistui yli 200 lääkäriä kymmenestä Länsi-Afrikan maasta, monet heistä tuttuja vuosien takaa ajalta jolloin keskus perustettiin.

”Oli ihanaa tavata monia eteviä kollegoja noilta vuosilta ja erityisesti nähdä silloisia nuoria lääkäreitä, joista nyt oli tullut omissa maissaan professoreita tai johtajia. Kaikkein tärkeintä kuitenkin oli kuulla siitä edistyksestä, mikä äitien ja lasten säästämiseksi on saatu aikaan. Vielä on paljon tehtävää, mutta joitakin positiivisia tuloksia on saatu. Esimerkkinä perhesuunnittelun hyväksymisen laajeneminen, uusien simulaatiotekniikoiden saaminen koulutuskäyttöön sekä hoitoasenteiden muuttuminen humaanimmaksi. ”  

Heli arvioi, että on ollut onnekas siinäkin, että virkaa hoitaessaan hän on voinut pitää kosketusta ihmisiin erityisesti Afrikan maissa. Eri ihmisiin tutustuminen ja yhteistyö heidän kanssaan on ollut antoisaa. Kerran eräässä konferenssissa hän ehdotti naisten kokoontuvan yhteiseen ruokailuun. Naisten välinen yhteys onnellistutti ja voimaannutti osallistujia, joiden omat työympäristöt olivat varsin miesvaltaisia. Yhteinen ateria johti verkostoitumiseen, joka on jatkunut näihin päiviin asti ja jonka kautta naiset ovat rohkaisseet toinen toisiaan.

Monikulttuurinen Bathijan perhe

Helin ja Shamin kansainvälisessä perheessä on kolme lasta, jotka sujuvasti opiskelevat ja tekevät työtä eri maissa ja maanosissa. Lapset ovat kasvaneet kansainvälisyyteen afganistanilaisen isän ja suomalaisen äidin esimerkin innoittamina. Vanhempien erilainen uskonnollinen ja kulttuurinen tausta on kasvattanut moniarvoisuuteen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Koko perhe puhuu useaa kieltä, äiti ja lapset myös suomea. Perheen yhteiskielenä on englanti. Suomen isoäiti on lapsille rakas ja yhteyttä pidetään monin tavoin. Päätös piipahtaa Suomessa isoäitiä tapaamassa voi näille lapsille syntyä edellisenä iltana.

Äidin lahja

Suomalaisuus on kuulunut vahvasti Helin identiteettiin kaikki vuodet. Äidin perintönä saadut karjalaiset juuret ja kulttuuritausta ovat auttaneet ymmärtämään erilaisuutta ja kulttuurien moninaisuutta. Evakkoäidin lapsena hän myös tuntee, että hänessä on samaa vaikeuksien voittajaa. Yhteisöllisyys, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja rohkeus ovat elämässä mukana kulkeneita arvoja. Ne ovat mahdollistaneet tehdyt isot päätökset ja ratkaisut omassa elämässä sekä toimimisen haasteellisissa tilanteissa ja tehtävissä.  Hän kiittää ja arvostaa Suomessa saamaansa hyvää koulutusta ja näkee lahjana myös lähetystyötä tukeneiden seurakuntien panostuksen. Heli on pitänyt yllä käsillä tekemisen taitoa. Hänen perustamansa  Hope for the Babies International eli HOBI- vapaaehtoisjärjestön jäsenet toimivat eri puolilla maailmaa kutoen nuttuja, sukkia tai päähineitä vastasyntyneille.

 ”Tuntuu oikeudenmukaiselta jakaa sitä hyvää, mitä itse kokee saaneensa.”