Irma Marttila – monikulttuurisuutta ja yhteistyötä 

Irma Marttila on nykyään eläkkeellä monipuolisesta päivähoidon ammattilaisen toimesta, mutta toimii edelleen muun muassa Helsingin Sosiaalidemokraattisen Naisyhdistyksen puheenjohtajana ja aktiivisesti useissa muissa järjestöissä hyödyntäen ja jakaen vuosien mittaan hankkimiaan tietoja ja kokemuksia. Energinen toimija on ehtinyt olla osallisena ja vaikuttamassa monien ihmisten elämään, päivähoitoikäisistä ikäihmisiin. 

Kajaanista maailmalle

Irma Marttila syntyi vuonna 1948 Kajaanissa, silloisessa Kajaanin maalaiskunnassa kolmilapsisen perheen keskimmäisenä tyttärenä. Hänen isänsä oli kirvesmies. Isä oli mukana politiikassa ja vasemmistolaisesta suuntautunut. Hän toimi paikallisessa köyhäin lautakunnassa, joka jakoi kenkiä ja muita tarvikkeita tarvitseville. Äiti oli lähtöään ison talon tytär, mutta eri taustoista tulevien puolisoiden aatemaailma oli yhteneväinen. 

Äidin munkinpaistotaitoa Irma Marttila muistelee lämmöllä. Paistamiaan munkkeja äiti ajoi polkupyörällä myymään varhain aamulla ratatyöläisille. Työtä ei liiemmin ollut seudulla tarjolla, ja näin muuten kotiäitinä toiminut äiti hankki lisätuloja. Äiti toimi myös ajoittain apuna kirvesmiespuolisonsa kanssa rakennuksilla siivoten ja muita askareita tehden. 

Koti antoi hyvä eväät maailmalle. Kodin asenneperintönä oli ihmisarvon kunnioittaminen, avun antaminen tarvitseville ja tasavertaisuus. Varsinkin isän osuus taustavaikuttajana oli merkittävä. Isä kannusti ihmisläheisyyteen, korosti tasapuolisuutta ja omalla esimerkillään kannusti rohkeuteen. Isä matkusteli yksin; kävi Amerikassa ja Japanissakin. Irman vanhin sisko avioitui japanilaisen kirjeenvaihtoystävänsä kanssa ja asuu Japanissa. Äiti oli enemmänkin tyypilliseen äitien tapaan halukas pitämään lapset ympärillään ja turvassa lähellä. 

Kansakoulun Irma Marttila aloitti pienessä Jormuan koulussa. Hän oli lapsena ujo ja pienikokoinen, josta syystä häntä kutsuttiinkin Hippiäiseksi. Ensimmäisen luokan aikana Irma sairastui munuaistulehdukseen ja oli useita kuukausia poissa koulusta. Koulun aloittaminen uudelleen tuntui hankalalta.

Irma Marttila siirtyi kansakoulusta oppikouluun Paltamoon. Koulumatkat piti kulkea junalla. Hän koki itsensä silloin enemmänkin käsillä tekijäksi kuin lukijaksi, eikä jatkanut lukioon. Kouluaikaisia ystäviä  Marttila kertoo löytäneensä sosiaalisen median kautta, ja uudelleen löytyneitä lapsuuden ystävyyssuhteita on syvennetty tapaamalla kesäisin Kajaanissa. 

Ensimmäinen työpaikka oli Kuluntalahden kaupassa juuston ja nakkien pakkaajana. Kotoa Irma Marttila  lähti ensimmäisen kerran 1965, 16-vuotiaana Ruotsiin mansikanpoimintaan. Matka taittui yksin, ensin junalla Helsinkiin, sitten laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Boråsiin. Hän oli saapunut viikkoa liian aikaisin, mutta se ei haitannut. Hän sai osallistua majoitustilojen siivoukseen ja samalla opetella ruotsia. Kaikki oli valmiina, kun muut suomalaistytöt saapuivat viikon kuluttua. Kesästä tyttöporukassa mansikoita poimien ja välillä maistellen on jäänyt hauskat muistot. 

Irma Marttila muutti 1968 Helsinkiin opiskelemaan lastenhoitajaksi Lastenlinnassa, ja valmistui vuonna 1969. Muutto suurkaupunkiin oli jännittävä, mutta sitä helpotti Helsingissä jo asunut läheinen serkku, joka otti tulokkaan hoiviinsa ja asumaan kanssaan. Lastenhoitajakoulutuksen alkaessa hän siirtyi asumaan opiskelutoverinsa kanssa kimppakämppään. 

Irma Marttilan ammatinvalinta lastenhoitajaksi juontaa kokemuksiin vuodelta 1966, kun hän pääsi harjoittelijaksi lastenkotiin Kajaaniin. Siellä hän näki paljon hylättyjä lapsia. Se pakotti ajattelemaan lasten asemaa. Surullisin tapaus, jota hän ei pysty koskaan unohtamaan oli, kun hän oli ollut mukana hakemassa hylätyn vauvan tämän kotoa. Lapsi oli pinnasängyssä, vierellä korppupussi. Lapsen äiti oli lähtenyt, ja lapsi oli sijoitettava lastenkotiin. 

Ennen opiskeluaikoja Irma Marttila oli harjoittelijana myös päiväkodissa, joten hän on tehnyt koko työuransa lasten parissa. Lastenhoitajaksi opiskelun aikainen tapahtuma sai hänet hakeutumaan lastentarhanopettajakoulutukseen. Alle kaksikymppisenä ja kokemattomana hän joutui kuljettamaan menehtyneen lapsen kappeliin ainoaa lastaan surevien vanhempien hyvästeltäväksi. Kokemus on koskettava kenelle tahansa. 

Miehensä Irma Marttila tapasi lähtiessään ensimmäisen kerran opiskelutovereidensa kanssa tanssimaan. Heille syntyi kaksi lasta, tytär 1973 ja poika 1977. Esikoisen syntymän aikaan äitiysloma oli lyhyt, noin kolme kuukautta. Puoliso opiskeli silloin ja hän saattoi hoitaa lasta muutamia kuukausia. Äiti palasi töihin ja muutaman kuukauden jälkeen tytär päiväkotiin. Nuoremman lapsen syntymän aikaan äitiysloma oli jo pitempi ja äiti sai viettää enemmän aikaa lapsen kanssa kotona. Nuorimmaisen siirtyessä perhepäivähoitajan hoteisiin, Marttila palasi omaan työhönsä päiväkotiin.

Työura Helsingin kaupungilla 

Työuransa Irma Marttila aloitti 1974 Helsingin kaupungilla päiväkoti Naapurissa vs. lastentarhanopettajana. Kasvatustieteen opiskelut jatkuivat ja Marttila valmistui 1977 lastentarhanopettajaksi Ebeneseristä. Ura jatkui lastentarhanopettajana Saanan ja Neulasen päiväkodeissa, johtajana Kuovin ja Kurjen päiväkodeissa, edeten Kallahti–Aurinkolahti päivähoitoalueen päälliköksi. 

Irma Marttila aloitti musiikki- ja draamapedagogian opinnot jo 1970-luvulla ja musiikkiopintoja kuului myös lastentarhanopettajan koulutukseen. Marttila hyödynsi niitä lasten kanssa toimiessaan. Hän järjesti lapsille musiikkiliikuntaa. Lorupussit ja satulaatikot olivat leikeissä käytössä.  Marttilan vanhemmat olivat musikaalisia. Kotona kuunneltiin paljon musiikkia ja perheen isä myös soitti mandoliinia. Musiikin terapeuttista vaikutusta Marttila hyödynsi myös odottaessaan lapsiaan. Hän soitti heille klassista musiikkia ja tunsi sen selvästi rauhoittavan pikkuisia. Lasten ollessa pieniä hän soitti heille samaa musiikkia.  

Irma Marttila kutsuu työtä päiväkoti Kurjessa Kurkimäessä ”korkeakoulukseen” pikkuisen Somaliasta tulleen Mohamedin avattua hänen silmänsä monikulttuurisuuteen. Vähitellen tuli lisää lapsia eri kulttuureista. Perheiden kanssa aloitettiin yhteistyö, jossa perheet kertoivat omasta kulttuuristaan ja saivat tietoa omastamme.  Marttilan on vuonna 1991 perustetun Marvooyinka-työryhmän perustajajäsen. Hän oli silloin päiväkoti Kurjessa johtajana ja ryhmä perustettiin alueen eri toimijoiden, kuten neuvolan ja seurakunnan kanssa. Marvooyinka kokosi maahanmuuttoon liittyvää tietoja ja pyrki luomaan hyviä kontakteja ryhmien välille. Päämääränä oli auttaa äitejä ja kertoa miten päivähoito ja muut palvelut toimivat, mitä päiväkodissa syödään, minkälaisia vaatteita tarvitaan, kun ulkoillaan eri säillä. Yhdistys järjesti myös ompelukerhoja; korjattiin yhdessä vaatteita ja opeteltiin kutomaan. Yhteistä toimintaa järjestettiin myös vapaa-aikana; käytiin mansikassa, järjestettiin juhlia ja vierailtiin toistensa luona. Muodostui pysyviä ystävyyssuhteita.

Irma Marttila myös opiskeli monikulttuurista kasvatusta erilaisissa koulutuksissa ja kehitti päivähoitoa useissa työryhmissä. Vuodesta 2007 hän toimi maahanmuuttotyön asiantuntijana. Siinä tehtävässä Marttila joutui kohtaamaan hankaliakin tilanteita. Hän sanoo tehtävän olleen uransa rankin, mutta samalla antoisin. Irma Marttila jäi vuonna 2013 eläkkeelle 40 vuotta palveltuaan. 

Mukaan politiikkaan

Politiikkaan Irma Marttila tuli silloisen Sosialidemokraattisen puolueen Helsingin piirin puheenjohtajan Kari Piimiehen houkuttelemana. Piimies oli tutustunut Marttilaan jo aiemmin yhteisten tuttavien kautta. Hän otti yhteyttä ja pyysi ryhtymään ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Silloin Marttila ei vielä ollut puolueen jäsen. Työsuojeluvaltuutettuna hän oli siihen mennessä kyllä toiminut useaan otteeseen. 

Irma Marttila suostui kunnallisvaaliehdokkaaksi, mutta vaalityön tekeminen päivähoidossa oli hankalaa, kun ehdokkuutta ei voinut tuoda esiin. Hän ei tullut valituksi, mutta hänet valittiin ympäristölautakuntaan. Lautakuntatyöskentely oli mielenkiintoista, ja siinä myös pääsi vaikuttamaan asioihin oman ryhmän mukana. 

Vaalien jälkeen vuonna 2000 Irma Marttila liittyi puolueeseen. Hän halusi vaikuttaa ja ajatteli että asioihin voisi muutenkin puuttua kuin vain valittamalla. Hän harkitsi jossain vaiheessa myös Vihreitä, mutta katsoi sosialidemokraattisen puolueen periaatteiden vastaavan parhaiten omia arvojaan. Aika oli muutenkin sopiva lähteä mukaan, kun lapset olivat jo isoja ja pariskunta oli jo rakentanut talonkin. 

Puolueen jäsenenä hän lähti heti aktiivisesti mukaan yhdistystoimintaan, ensiksi lähimpään, Kontulan yhdistykseen. Pirkko Aro, joka on Irma Marttilan poliittinen kummitäti, opasti hänet Naisyhdistyksen saloihin niin historiaan kuin aatteelliseen puoleen. He tekivät yhteistyötä myös Naispiirissä. Tästä alkoi pitkä ja edelleen jatkuva ura erilaisissa luottamustehtävissä. 

Sosiaalisena ja hyvänä verkostoitujana Irma Marttila on saanut paljon ystäviä ja tuttavia ympäri Suomea. Kontaktit eri puolilla asuviin ihmisiin antavat näkemystä siihen, millaista elämä on niin pohjoisessa kuin etelässä, Jakomäessä ja Eirassa.  Marttila iloitsee uusien jäsenten tulosta mukaan yhdistykseen. Historiaakin pitää tuntea, mutta uudet jäsenet tuovat uusia ajatuksia ja auttavat pysymään ajan hermolla ihmisten muuttuvissa arjen tilanteista. 

Nuorilla on eri haasteet tänä päivänä ja ajan vaatimukset muuttuvat. Kaikista on pidettävä huolta ja pidettävä mukana yhteiskunnassa. Yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen on taattava kaikille varallisuudesta ja taustasta riippumatta. Asunnottomuus on edelleen kipeä epäkohta yhteiskunnassamme. Jos alkaa jakautuminen kahden kerroksen väkeen, se ei ole kenenkään etu. Heikoin lenkki on mittari kaikelle.

Yhteistyö eri ikäisten kanssa on hedelmällistä ja Irma Marttila haluaa mentoroida nuorempia ja siirtää tietoja historiasta ja käytännöistä. Hyviä käytäntöjä pitäisi jakaa olipa yhdistys mikä tahansa, on hänen periaatteensa. Irma Marttilan osaamiselle on edelleen kysyntää. Hänet valittiin 25.2.2020 Helsingin Työväenyhdistyksen valtuuston varapuheenjohtajaksi.

Kansainvälinen kokkauskerho

Irma Marttila tutustui työnsä puolesta irakilaiseen naiseen Ala Saeediin ja siitä alkoi yhteistyö irakilaisten ja iranilaisten naisten kanssa. Kansainvälinen kokkauskerho käynnistyi noin viisi vuotta sitten. He kokkaavat ja tekevät retkiä, järjestävät juhlia ja uivat ja saunovatkin yhdessä. Ryhmän mielestä yhdessä kokkaaminen on hauskinta ja tietysti yhdessä syöminen. Ruokalistalla on aina sekä suomalaista, irakilaista tai iranilaista ruokaa. Kokkaamme omissa kodeissamme, ja näin opimme tuntemaan toisiamme entistä paremmin, kertoo Irma ja sanoo näiden naisten olevan hänelle kuin sielunsiskoja. 

Jaksamisesta huolehtiminen

Irma Marttila sanoo aina pyrkineensä elämään niin, että hän pääsee terveenä eläkkeelle. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta hän on pitänyt periaatteinaan saada riittävästi unta, liikkua monipuolisesti, ja syödä terveellisesti. Näitä periaatteita hän noudattaa edelleen. Hän käy kahdesti viikossa kuntosalilla. Torstaipäivät on pyhitetty Saunaseuralle ja avantouinnille. Levosta huolehtiminen ja itsensä kuunteleminen auttaa myös jaksamisessa. Tuntiessaan levon tarvetta, on hyvä pitää täydellisesti levolle pyhitetty päivän, katsellen vaikka vanhoja elokuvia tai kokkiohjelmia, sanoo  Marttila.