Lapsuus ja nuoruus

Jari syntyi v 1966 pieneen Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevaan Tuomiojan kylään, jota kutsuttiin aiemmin Lappi kyläksi. Neljän poikalapsen katraasta hän on toiseksi nuorin kaksoisvelikuopuksen ollessa 10 minuuttia häntä nuorempi. Niin kuin kaksosilla on tapana, monet asiat tulevat jaetuksi hyvin lähellä olevan ihmisen kanssa, paitsi tämä, transsukupuolisuus.

Syntyjään Jari Tuomo Juhani, tuleva Sari Anita, tuttavallisesti Anita, sai nauttia peruskoulu-uudistuksen hedelmistä alusta saakka, josta kolme ensimmäistä vuotta Oulussa, kolme seuraavaa vuotta kotikylällään Tuomiojalla ja yläasteen naapurikylällä Ruukissa, aina vapaaehtoista 10-luokkaa myöten, sillä tuleva ammatinvalinta tuotti päänvaivaa.

Pienen maalaiskylän suuria etuja on yhteisöllisyys ja liki tarve tuntea lähes jokainen asukas edes jollain tapaa. Sanonta, kuinka yhteisö kasvattaa lapsiaan, tuli monella tapaa tutuksi. Tämä avoimuus, tuttavallisuus ja helposti lähestyttävyys näkyy hänessä edelleen.

Saatuaan kipinän elektroniikkaan isäpuolen ammatin kautta, Jari päätti lähteä opiskelemaan elektroniikkaa Raahen ammattikouluun. Hän kiinnostui aiheesta niin paljon, että alkoi perehtyä siihen myös harrastusmielessä. Harrastuksesta ponnahtaminen koulutuksen kautta ammattiin alkoi hahmottua hänen saatuaan kaksivuotisen elektroniikka-asentajan tutkinnon päästötodistuksen vuonna 1985, parin stipendin kera.

Armeijan jälkeen, palveltuaan osan aikaa Rovaniemellä Lapin Lennoston esikuntakomppaniassa, Sodankylässä sekä Lahdessa Hennalassa valmistuen lääkintä-aliupseeriksi, täysi-ikäisyyden kynnyksellä alkanut tanssiharrastus kantoi hedelmää työpaikan toivossa. Toki tanssiminen oli Jarille enemmän kuin harrastus, jota hän toteutti lavatanssien lisäksi myös Raahen Rytmikkäissä käyden välillä kilpailuissa. Tanssiminen on ollut hänelle suuri henkireikä niin liikkumisessa kuin sosiaalisuudessa. Näin parketilla saatu vihje kantoi ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaan, joka johti muuttoon Raaheen pois lapsuudenkodista.

Muutaman vuoden kuluttua Jari sai vihjeen työkaveriltaan alkaneesta täydennyskoulutuksesta. Jälleen kaksosen uteliaisuus ja järkeistäminen saivat aikaan toimintaa. Ja jälleen oli vain yksi tavoite: päästä kurssille ja suorittaa se itselleen riittävän hyvin. Näin myös tapahtui, josta osoituksena jaettu stipendi päättötodistuksen lisäksi vuonna 1990.

Kurssilta oppimatka jatkui paikalliseen teknilliseen oppilaitokseen saatesanoilla, kuinka tavattoman vaikea sinne on päästä suuren hakijamäärän vuoksi. Ehkä juuri tuo oli ratkaiseva vihje terästäytyä. Tosin, vielä kesken olevat opinnot ohjasivat hakemaan seuraavan vuoden opiskelupaikkaa.

Ahkeruuden ja sinnikkyyden, ehkä myös hentoisen itsepäisyyden kotikylältään sekä lapsuudenkodistaan lahjaksi saanut Jari totesi opiskelun tarvitsevan selkeää asennetta. Hän muodosti itselleen mittapuut ja tavoitteet, jotka tähtäsivät selvästi korkeammalle kuin vain läpipääsemiseen. Jari oli sisäistänyt asian sanoilla, kuinka opiskelee itsensä takia. Neljän vuoden opiskelun jälkeen saatu päästötodistus ja muutama stipendi kertovat tarinaansa.

Perhe-elämä ja sen kariutuminen

Varhain keväällä 1991 Jari tutustui Tyrnävän naisten tansseissa Leaan. Tässä Muhoksen mimmissä oli jotain puoleensa vetävää – Anita veistelee. Niinpä kaksi polkua alkoivat lähestyä toisiaan ensin tuttavuuden ja myöhemmin seurustelun merkeissä johtaen 1995 keväällä opiskelun päättymisen jälkeen kihlautumiseen. Jarin oli hyvin vaikea puhua omasta piilevästä kyvystään kumppanilleen. Toki yrityksiä oli vahvan pelon kyllästämänä.

Elämän polku viitoitti Saloon heinäkuussa 1995, jonne kihlattu muutti vielä samana vuonna. Avioliiton sataman kellot soivat kutsuvasti Perttelissä 8.8.1998. Yhteinen elämä töineen ja vapaa-aikoineen näytti pitkään sen aurinkoista puolta kahdelle omakotitaloasukkaalle kaikkinensa. Kaksi ihmistä rakastivat toisiaan, työt sujuivat värikkäästi Jarin tehdessä työn ohessa keksintöilmoituksia silloin tällöin, jotka usein johtivat patentin hakemiseen ja saamiseen. Moni asia näytti hyvältä.

Tuli aika suunnitella perheen lisäystä. Se kuitenkin kariutui synnytyssaisraalassa 29.6.2001 lääkärin todetessa esikoisen Martti Johanneksen kuolleeksi. Seuraava vuosi oli raskas. Jarin, tulevan Anitan pelko yrittää seuraavaa lasta vaimonsa kanssa oli hyvin suurta. Elämä oli lakannut olemasta itsestäänselvyys ja päättäväisyyskysymys.

Jarin sisällä piilevä feminiinisyys alkoi nousta pintaan, ensin kotona ja myöhemmin töissä. Perheen yhteisellä päätöksellä hän haki tutkimusjaksolle Helsinkiin. Elettiin vuotta 2006. Hiukan myöhemmin hänellä tuli suuri sisäinen tarve itsetutkiskelulle. Suunta, jonka nämä asiat viitoittivat, johtivat avioeron hakemiseen loppuvuodesta 2008. Vaikka yhteiselämä kariutui, ystävyys heidän välillä jäi voimaan. Kuten Anita sanoo, se on heidän uusi tapaa jakaa rakkautta.

Itsetutkiskelu ja henkinen tie

Kuten Jarille – ja myös Anitalle – on ominaista, kriisin keskellä tarvitsee selkeyttää asioita. Hän koki tarvitsevansa itsetuntemusta siitä, mikä hän todella on, kaikkinensa ja täysin. Irtisanoutuminen työpaikasta keväällä 2007 antoi tarvittavaa tilaa pohtia asioita.

Jarin itsetutkiskelu henkimaailman, tietoisten energioiden kautta tapahtuvat ilmiöt sekä niiden ymmärtäminen ja samaan aikaan tapahtuva transtutkimusjakso tarvitsivat tilaa. Avioeron myötä tämä tila löytyi Nivalasta alkuvuodesta 2009, mutta se vaihtui jo saman vuoden kesällä Ouluksi. Siellä Jarin aiemmin muistiin kirjoittamat henkiset kokemukset ja ajatukset saivat loppusilauksen ensimmäiseksi omakustanteeksi. Kirjan nimeksi tuli Itseäni Etsimässä.

Saman vuoden syksyllä saatuaan luvan sosiaaliturvatunnuksen muutokseen hän vaihtoi samalla nimekseen Anita, koko nimeltään Sari Anita Pistemaa. Suuri asia elämässä tuli konkreettiseksi.

Itsetutkiskelu, maailman, ihmisen, ihmisen ajattelun, kosmoksen ja aineen pohtiminen jatkui vielä vuosia. Näistä ajatuksista ja kokemuksista on kertynyt tähän saakka kahdeksan omaelämänkerrallista omakustannetta, jotka Anita jaottelee seuraavasti:

IE-sarja eli Itseäni Etsimässä sarja: Itseäni Etsimäässä (2009), Elämä Jatkuu (2010), Uusi Aika (2012) ja Lohikäärmeen Vuosi (2013)

Omega-sarja: Elixir (Viisasten kivi; 2015) ja Noq Quo Sed Quomodo (Ei kenen toimesta, vaan millä tavalla; 2017)

Afterlife-sarja: Afterlife (2018), Jatulintarhassa (2019) ja projektinimeltään A Day After Tomorrow.

Kaikki kirjat ovat suomeksi nimistään huolimatta.

Anita on opiskellut myös energiahoito- ja itsetuntemusmenetelmää nimeltä Rei-Ki. Hän kertoo tekevänsä hoitoja vain harrastusmielessä, tosin hyvällä menestyksellä. Tämän hetkinen tutkintoaste on numeroltaan 6.

Oulussa asuessaan Anita tutustui alussa paikalliseen hengen kulttuuriin monissa yhdistyksissä. Esitelmät ja luennot aiheesta tulivat myöhemmin kuvioihin, sillä hänen eräs kantava ajatus on lausahdus: “Jos annan sinulle kalan, elät sillä yhden päivän, mutta jos opetan sinut kalastamaan, elät sillä loppuelämäsi”. Gandhi on myös sanonut noin.

Vapaaehtoistyö tuli merkitseväksi itsetutkiskelun ohessa, jota Anita toteutti mm. Hyvän mielen talon kautta usean vuoden aikana. Hän piti siitä suuresti, sillä se tarjosi vastapainoa hengen ravinnolle. Sen lisäksi, että Anita toimi HMT:lla vertaistukiryhmän ohjaajana useampana vuonna, kouluttautui hän yhdistysesittelijäksi ja hiukan myöhemmin kokemuskouluttajaksi. Anita kokee kokemusasiantuntijuuden / kokemuskouluttajan nimikkeen tuovan hänelle hienoja itseilmaisumahdollisuuksia sekä vaikuttamisen keinoja, johon tuo hyvää lisää Prospect koulutuksen yhteinen pohjaosio. Myös elävässä kirjastossa Anita on tuttu hahmo niin Oulussa kuin myöhemmin Salossa. Kunnallisvaaliehdokkuus valitsijayhdistyksen kautta vuonna 2012 voi sanoa olleen kokemus sinänsä.

Anita on saanut nauttia värikkäästä näkyvyydestään Oulun katukuvassa myös saamansa julkisuuden kautta niin netti- kuin lehtihaastatteluissa. Hän on kaunis, positiivinen, fiksu ja avoin ihminen, joka osaa hyväksyä lähimmäisen sellaisena kuin hän on. Anitassa on helposti tarttuvaa positiivista energiaa.

Asuttuaan lähes kymmenen vuotta Oulussa, muutti Anita takaisin Saloon 2017 keväällä, intuition ja maailmankaikkeuden pilvipalvelun johdattamana – hänen sanoin. Anita ilmoitti muuttamisesta tuoreen kirjansa (Non Quo Sed Quomodo) HMT:lla pitämänsä julkistamistilaisuuden yhteydessä. Hän kertoo olevansa otettu ja suuresti kiitollinen saamastaan yleisurhoollisuusmitalistaan Hyvän mielen talolta.