Raahessa Westmanin nimestä tulee ensimmäiseksi mieleen taidetakoja Adolf Fredrik Westman (1853-1942), jonka takomat kruunut ja lampetit koristavat vuonna 1912 valmistunutta Raahen kirkkoa. Westman takoi pajassaan Kauppakadulla myös arjessa tarvittavia esineitä kuten kolakärrynrattaita, reenjalaksia, viikatteita, välttejä, lapioita, kattiloita, pannuja ja saranoita. Nokisessa pajassa työstettiin monenlaista metallia. Viljo-poika (1903-1956) oppi sepän ammatin isänsä pajassa ja jatkoi tämän jalanjäljillä.

Viljon ja Annin avioliitto

Viljo avioitui Anni (Anna Maria) Heikkisen kanssa vuonna 1926. Anni oli syntynyt 10. marraskuuta 1903 Oulujoella Kaarle (s. 1860) ja Liisa (s. 1868) Heikkisen kolmantena lapsena. Liisa Heikkinen oli ammatiltaan räätäli. Niinpä hän ohjasi Anni-tyttärensä Oulun Naiskäsityökouluun, josta hän sai päästötodistuksen pukuompeluosastolta 1920-luvun alussa. Annin sisaristakin kehittyi aikanaan käsityöläisiä. Annin vanhimmalla sisarella, Kreetalla (s. 1900), oli hattuliike Kokkolassa ja Seinäjoelle. Nuorin sisar, Eeva (s. 1907), teki nahkatöitä kotonaan Kokkolassa. Hän toimitti valmiit tuotteet kauppoihin.

Viljon ja Annin perheeseen syntyi neljä lasta: Reijo, Maj, Hely ja Iiris. Pariskunnan tiet erosivat vuonna 1935. Viljo solmi uuden avioliiton, mutta Anni ei kelpuuttanut ketään rinnalleen.

Anni perusti hattuliikkeen

Anni Westman oli erittäin taitava modisti, hän valmisti ja korjasi hattuja. Hänellä oli hattuliike Raahessa 15 vuoden ajan. Hän tiesi omat vahvuutensa ja oli ylpeä taidoistaan. Kerran eräs hieno raahelaisrouva toi hänelle kasan tilkkuja ja tilasi niistä hatun. Kun Annin mielestä erittäin hyvin onnistunut hattu oli valmis, oli asiakkaalla sitä ja tätä huomautettavaa. Anni purki hatun ja palautti sen rouvalle tilkkuina. Eikä suostunut ottamaan työtä vastaan toistamiseen.

Anni aloitti yritystoiminnan Raahessa keväällä 1926 ilmoittamalla Raahen Seudussa: ”Hattutilauksia vastaanotetaan ja korjataan. Anni Westman Brahenkatu 17 puh. 149.” Syksyllä samana vuonna hän otti vastaan kaikkia hattu- ja turkisalaan kuuluvia töitä osoitteessa: Reiponkatu 55. Vuonna 1929 hän ilmoitti: ”Hattutöitä vastaanotetaan, vanhoja korjataan ja värjätään

Anni Westman Kirkkokatu 12.” Annin hattuliike siirtyi osoitteesta toiseen useita kertoja. Vuonna 1933 hän ilmoitti: ”NAISET HUOM! Olen avannut HATTULIIKKEEN A. Pietilän talossa Brahenkadun varrella. Kaunis valikoima syyskauden hattu-uutuuksia. Vanhoja hattuja uusitaan. Turkistöitä vastaanotetaan. HATTULIIKE Anni Westman.” Samana syksynä hän ilmoitti, että ahkera tyttönen saa paikan. Turkikset olivat muotia 1930-luvulla ja Anni ilmoitti: ”Arv. Naiset! Kaunis valikoima koti- ja ulkomaisia SYYSHATTUJA, silkkihuopaa, velourettia y.m. myytävänä liikkeessäni ensi perjantaina ja lauantaina. Kettu-, hilleri- y.m. turkiskauluksia sekä hansikkaita. ANNI VESTMAN. Hattuliike.” Vuonna 1936 Anni asui Lapualla jonkin aikaa ja haki sinne lapsirakasta apulaista lehti-ilmoituksella. Samana vuonna hän jo palasi Raaheen ja ilmoitti ottavansa töitä vastaan hammaslääkäri Nylanderin talossa. Anni ilmoitteli säännöllisesti Raahen Seudussa uutuuksista.

Sota-aikana oli pulaa kaikesta, joten hattujen teossakin vaadittiin kekseliäisyyttä. Vinteiltä pengottiin miesten hattuja ja ne muokattiin naisten käyttöön sopiviksi. Ei ollut ollenkaan epätavallista, että hikinauhan alta kömpi esiin lutikoita.

Kokkolaan ja takaisin Raaheen

Vuonna 1944 Westmanin 17-vuotias Reijo-poika kuoli umpisuolentulehdukseen. Se suisti Annin pois raiteiltaan niin, ettei hän enää jaksanut pitää liikettään. Hän myi kaiken. Hattuliikkeen varastoineen osti Elma Pitkänen. Myös henkilökohtaiset tavarat siirtyivät uusille omistajalle.

Anni muutti Maj´n kanssa Kokkolaan, jossa asui hänen nuorin sisarensa Eeva Pesola. Eeva oli kotirouva ja teki nahkatöitä kotitöiden lomassa ja toimitti ne alan liikkeisiin myyntiin.

Anni teki oman alansa töitä kotona. Maj-tytär yritti löytää uusia tuotteita ja tukea äitiään. Muovinen käsilaukku oli uutuustuote, johon he saivat mallin Ruotsista. Maj osti muovia rullakaupalla. Anni ompeli laukkuja, lompakoita ja käsineitä. Maj auttoi äitiään hoitamalla markkinointia ja myyntiä. Muovilaukkuja ja -lompakoita sekä nahkahanskoja myytiin ympäri Suomea, myös Helsingin Stockmannille. Suutarinompelukone surisi pitkiä päiviä.

Anni ei kuitenkaan viihtynyt Kokkolassa, vaan muutti 3.2.1950 takaisin Raaheen. Hely ja Iiris olivat jo lentäneet pesästä. Uutta yritystä Anni ei enää Raahessa perustanut. Maj sen sijaan perusti oman liikkeen ja Muotiliike Maj Westman aloittaa toimintansa Brahenkatu 3:ssa 1.3.1950.

Anni asui Maj´n kanssa ja auttoi häntä muotiliikkeessä.

Elettiin aikaa, jolloin muodikas nainen kietoi kaulansa ympäri puuhkan, joka oli samaa turkista kuin hattu. Kettu- tai minkkipuuhkassa on pahvinen pääkallo, jolle ilmettä antoivat lasisilmät. Anni oli erityisen taitava pahvipääkallojen käsittelijä, varsinkin ilmeen loihtiminen vaati erityistä osaamista.

Maj solmi avioliiton Aarno Ravanderin kanssa vuonna 1951. Heille syntyi neljä lasta: Anne-Maj, Kai, Rita-Maria ja Arto. Avioliiton kariuduttua vuonna 1962 lapset jäivät Maj´n vastuulle.

Anni oli vahvasti mukana Maj’n ja lasten elämässä. Hän autteli kotitöissä ja ompeli myyntiin asti nukkeja, pannumyssyjä ja muita pieniä tekstiilisiä käyttöesineitä. Taitavana ompelijana hän ompeli Maj´n lapsille vaatteita. Anni Westman asui elämänsä ehtoopuolella vanhusten vuokrahuoneistossa Kauppakadulla. Hän kuoli 8.5.1976 Raahessa.

Seuraavat sukupolvet: Maj ja Anne-Maj

Maj (1926-2010) imi jo äidinmaidossa käsin tekemisen taidon. Viisivuotiaana hän tiesi, että hänestä tulee modisti. Pikku tyttönä hän valmisti nukeille juhla- ja morsiuspukuja, joihin kuului aina myös hattu. Hän oli alle kymmenvuotias, kun vanhempien yhteiselo päättyy avioeroon vuonna 1935.

Maj toteutti unelmansa ja Muotiliike Maj Westman aloitti toimintansa Brahenkatu 3:ssa 1.3.1950.

Maj solmi toisen avioliiton keski-ikäisenä unkarilaisen Andras Feketen kanssa vuonna 1967. Kun Kauppakadulla sijainnut Raahen apteekki laajensi toimintaansa, oli muotiliikkeellä muutto edessä. Muotiliikkeen tavarat varastoitiin Roihun piharakennukseen, sillä Maj´lla oli vakaa aikomus muuttaa poikien kanssa Etelä-Suomeen pianonsoitonopettaja Andras Feketen työn takia. Maj ja pojat viihtyivät siellä vain osan kesää ja kaipasivat Raaheen. Palijasjalakanen raahelainen ei voi elää muualla kuin Raahessa. Syksyllä muotiliike avasi ovensa Roihun talossa.

Elettiin kesää 1969. Anne oli työharjoittelussa äitinsä Maj´n liikkeessä, kun Maj oli synnytyslaitoksella ja Ilona syntyi. Hänen oli pidettävä liikettä auki muutaman viikon ajan toisen työharjoittelijan kanssa. Tästä alkoi hänen uransa modistiksi. Hän opiskeli modistin ammattia äitinsä muotiliikkeessä. Alan koulutukseen hänen ei kannattanut lähteä, sillä äiti opetti hänelle kaiken, mitä modistin ammatissa oli opittavaa.

Muotiliike Maj siirtyi virallisesti Anne-Maj Aholan nuoriin osaaviin käsiin vuonna 1987. Maj pääsi eläkkeelle. Niinhän sitä voisi kuvitella. Eläkeläinen ei osannut asettua joutilaisuuteen, vaan hänen askeleensa johtivat muotiliikkeeseen joka iltapäivä. Ei hän siellä jouten maleksinut, vaan teki hänelle niin mieluista työtä, tarttui niihin työvaiheisiin, joista Anne-Maj ei tykännyt. Äiti ja tytär työskentelivät yhdessä. Kumpikin tiesi vahvuutensa ja paikkansa.

Raahelaisia vuosikymmenet hatuttanut Maj Fekete kruunattiin Raahen Fiiaksi vuonna 2000 ja hän sai painaa päähänsä tyttärensä valmistaman Fiian hatun.

Muotiliikkeen toiminta jatkui 59 vuotta. Vuonna 2009 järjestettiin loppuunmyynti. Anne-Maj lopetti yritystoiminnan terveydellisistä syistä. Maj Fekete siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 2010.

Anne-Maj Ahola tekee edelleen (v. 2025) hattuja voimiensa mukaan.