Ensimmäinen naisdosentti ja ensimmäinen historian naisprofessori Alma Söderhjelm (1870-1949) syntyi Viipurissa hovioikeuden sihteerin seitsemäntenä tyttärenä. Perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta. Alman muistelmien mukaan kodin elämää sävyttivät älykkyys ja juridiikka. Alma kävi koulunsa Viipurissa ja luki ylioppilaaksi yksityisopettajan avulla.

Alma aloitti yliopisto-opinnot 1889 ja valitsi historian. Sinä syksynä naisylioppilaita oli 17, mutta vuonna 1893, kun Alma valmistui filosofian kandidaatiksi, naisia oli jo 68. Vuonna 1894 Söderhjelmin sisarukset promovoitiin maistereiksi. Seppeleensitojien löytäminen naismaistereille aiheutti jonkin verran ongelmia, mutta asia järjestyi siten, että Walter Ekström sitoi Alman seppeleen ja Alma Walterin.

Alma Söderhjelmin väitöskirja vuodelta 1900 käsitteli Ranskan sanomalehdistöä suuren vallankumouksen aikana. Karolina Eskelin ja Tekla Hultin olivat ehtineet väitellä ennen häntä.

Söderhjelm haki dosentuuria, eikä yksikään konsistorin jäsen vastustanut, mutta venäläisviranomaiset kielsivät viran täyttämisen. Alma alkoi nyt kirjoittaa Raahen ja Pietarsaaren historiaa ja julkaisi myös teoksen Kulturförhållanden under franska revolutionen, joka sai suopean vastaanoton. Suomen ensimmäinen naisdosentti hänestä tuli 1906, kun hänet nimitettiin ilman uutta hakemusta. Ensimmäisenä yliopiston naisopettajana hän hoiti yleisen historian dosentuuria vuosina 1906-26.

Kun yleisen historian professori J. R. Danielson-Kalmari oli jäämässä eläkkeelle, Alma Söderhjelm ajatteli hakea hänen virkaansa. Mutta virkaa haettaessa selvisi, ettei nainen voi vannoa virkaan kuuluvaa tuomarinvalaa. Julkisuuteen tullut tieto herätti huomiota, ja eduskunta poisti pykälän. Lainmuutoksen astuttua voimaan professuuri oli jo ehditty täyttää.

Ensimmäisen maailmansodan sensuuri ja sortopolitiikka sai Almankin liittymään aktivisteihin. Hän auttoi jääkäriksi aikovia ja suojeli valkoisen puolen vainottuja. Hänestä tuli kirjailija, joka julkaisi runoja, pakinoita, näytelmiä ja romaaneja sekä tutkimuksia. Hän muutti Ruotsiin, jonne hän sopeutui nopeasti ja jossa hän kirjoitti ahkerasti.

Alma Söderhjelmista tuli Suomen ensimmäinen naisprofessori, kun rouva Ellen Dahlström lahjoitti Åbo Akademille varat Söderhjelmille tarkoitettua historian ylimääräistä professuuria varten vuonna 1927. Söderhjelmin oppilas Börje Colliander totesi opettajansa tulosta Turkuun 1928, että se merkitsi ”pommin putoamista rauhallisessa Auran kaupungissa”. Opiskelijat saivat tottua tavallisesta akateemisesta tyylistä poikkeavaan opetukseen luennoilla, joilla opetettiin historian lisäksi ranskaa ja seurustelutaitoja. Uuden professorin tyyliä vieroksuttiin Turun akateemisissa piireissä, eikä Alma Söderhjelm viihtynyt hyvin.

Alma Söderhjelmin kirjallinen tuotanto sisältää tieteellisiä teoksia, esseekokoelmia, lähdejulkaisuja ja muistelmia. Lisäksi hän kirjoitti runokokoelman, näytelmiä, filmikäsikirjoituksen, viisi romaania ja kahdeksan pakinakokoelmaa.