Alma Jalava - Suomen Naisyhdistyksen nuorisokirjaston hoitaja

Alma Floman syntyi Viipurissa vuonna 1855 ja sai koulukasvatuksensa Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Tämän oppilaitoksen suomenkielen opettajasta Antti Almberg-Jalavasta tuli sitten hänen ”kohtalonsa” – sekä sanan tavallisessa merkityksessä, yksityisen elämänonnen antajana, että aatteellisessa merkityksessä, Alma Almberg kun miehensä mukana joutui suomalaisuuden esitaistelijain joukkoon. Hänestä tuli yksi suomalaisuuden nousuajan, kansallisen kevätkauden huomatuimpia naisia. Ja tuntuu, kuin tuosta keväästä olisi hänen olentoonsa jäänyt koko iäkseen joku heleä hohde, iäisen nuoruuden raikas tuoreus.

Kulttuurityötä

Alma Jalavan iloisen, miellyttävän olemuksen minä näin ensi kerran 1890-luvun alussa katoseutujen hyväksi toimeenpantua myyntiä järjestämässä. Lukemattomat olivat ne tämäntapaiset käytännölliset puuhat, joihin sen ajan johtavat naiset voimiansa ja aikaansa uhrasivat. Suomalaiset koulut, suomalainen näyttämö, suomalainen ooppera, kansanvalistustyö – ne saivat kaikki suurelta osalta turvautua siihen aineelliseen apuun, minkä naiset ”kansan karttuisasta kädestä” kokosivat. Verrattoman tärkeätä kulttuurityötä tekivät pääkaupungin harvat sivistyneet suomalaiset kodit silloin myös avaamalla ovensa ja sydämensä sille opiskelevalle nuorisolle, josta oli nouseva vastainen suomalainen sivistyneistö. Almbergien vieraanvaraista kotia ja sitä henkevää, kehittävää seurustelua, mikä siellä vallitsi, muistelevat kiitollisina monen monet nuoret ja vanhat.

Suomen Naisyhdistyksen sydän

Alma Jalava oli täten sydämen innolla mukana miehensä harrastuksissa, mutta hän kulki myös omia teitään toteuttaakseen ihanteille alttiin mielensä vaatimuksia. Häntä itseään painoi tunto siitä, että naisille ei tarjoutunut mahdollisuutta saada minkäänlaista perusteellista oppia, eikä heille ollut suotu täyttä vapautta kehittää itseään ja kykyjään. Hän liittyi sen vuoksi niihin, jotka 1880-luvun alussa perustivat erityisen yhdistyksen naisten oikeuksien ajamiseksi, naisvapauden toteuttamiseksi – noiden suurten kysymysten, jotka silloisina voimakkaiden herätysten aikoina olivat kaikkialla ikäänkuin ilmassa. Alma Jalava oli sitten lähes neljän vuosikymmenen aikana Suomen Naisyhdistyksen toimeliaimpia jäseniä – ”yhdistyksen sydän”, niinkuin häntä sanottiin; monet vuodet hän toimi varapuheenjohtajana. Varsinkin se puoli yhdistyksen toimintaa, joka kohdistui maaseudun vähäväkisten naisten valveuttamiseen ja kehittämiseen, oli hänen sydäntään lähellä. Hänen erikoisalakseen muodostui sitten Kasvishoidonvalvontatoimikunta, jonka työtä hän pitkät ajat johti hänelle ominaisella antautumisella. Hän oli yhdistyksen asettamien neuvojien kanssa jatkuvassa henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa, osittain laajan kirjeenvaihdon kautta, osittain käyden tarkastusmatkoilla heidän työalueillaan. Hänen kirjeensä – joissa pienet kielen virheellisyydetkin tuntuvat rakastettavilta, ne kun ovat todistuksina siitä vaivannäöstä ja uhrautuvaisuudesta, millä tämä polvi oli omaksunut kansansa kielen – nämä kirjeet sisältävät käytännöllisten neuvojen ja ohjeiden rinnalla niin paljon ystävällisyyttä, rohkaisua ja tunnustusta, että ne olivat verrattoman arvokkaita ja elähyttäviä saajilleen. Samaten virkistäviä olivat hänen kesäiset tarkastusmatkansa, joita hän vaivojaan säästämättä teki ympäri Suomen tutustuen henkilökohtaisesti kansan naisiin ja kannustaen heitä jaloihin pyrkimyksiin. – Myöskin talousopetuksen hankkiminen Suomen kansan tyttärille oli Alma Jalavalla sydämen asiana, ja hän kuului pitkät ajat Kasvatusopillisen Talouskoulun johtokuntaan.

Sakari Topeliuksen nuorisokirjaston hoitaja

Naisyhdistyksen omistaman Sakari Topeliuksen nuorisokirjaston hoitajana Alma Jalava monien vuosien kuluessa omisti aikaansa pienten lukijain neuvomiseen ja kehittämiseen, saavuttaen liikuttavan suurta suosiota ja rakkautta heidän keskuudessaan, niinkuin kaikkialla, missä liikkui.

Pienten, vähäväkisten, vähävaraisten, sairasten hyväksi Alma Jalava viimeisinä vuosikymmeninä muutenkin enimmäkseen aikaansa käytti. Niinpä hän oli erinomaisen toimeliaan jäsenenä Keräystoimikunnassa vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi, tehden pitkiä ja vaivaloisia tarkastusmatkojakin toimikunnan järjestämiin parantoloihin eri osissa maata. Suurenmoinen oli hänen työnsä risatautisten lasten kylpylässä Helsingissä, jota hän vuosikausia hellän äidin uupumattomuudella hoiti. Työskentely raittiusasian ajamiseksi maassamme sai Alma Jalavasta niinikään uskollisen ystävän ja kannattajan.

Alma Jalavan elämässä oli juuri tämä kaikkein kauneinta. Nainen, joka viehättävän ulkomuotonsa, henkevän seurustelutaitonsa, huomatun yhteiskunnallisen asemansa puolesta olisi ollut kuin luotu ”salongeissa” kunniaa niittämään ja niiden ihailusta nauttimaan, ylimmissä piireissä vaikutusvaltaa saavuttamaan – tällainen oikea ”suuren maailman” nainen omistautuikin niiden asiaa ajamaan, jotka ovat yhteiskunnassa heikoimpia, vähimmän arvoa nauttivia. Eikä hän tarjonnut heille ainoastaan kylmiä kolikoita, korkean rouvan puuhia arpajaisissa ja myyjäisissä, vaan hän antoi heille jokapäiväisen työnsä, uskollisen tukensa ja ystävyytensä, lämpimän sykkivän sydämensä.