• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki
Kuuntele

Lilly von Heideman. Kuva: Hårdh, Carl Adolph, 1870–1879. Museovirasto.

Elisabet Ahon kirjoittaman teoksen Lilly kansikuva.

Sukunimi:
von Heideman

Etunimi:
Lilly, Axelia Fredrika Amalia

Elinaika:
1849-1917

Synnyinpaikka:
Urajärvi, Asikkala

Kuolinpaikka:
Urajärvi, Asikkala

Kauniilla Urajärveen pistävällä niemekkeellä on samanniminen vanha herraskartano. Vuodesta 1672 alkaen omisti tilan von Heidemanin suku. Eräs jälkeläinen neljännessä polvessa, luutnantti Axel von H., joka Suomen valloituksen jälkeen oli muuttanut Ruotsiin, palasi Suomeen ja ryhtyi äitinsä v. 1837 tapahtuneen kuoleman jälkeen sukukartanoa hoitamaan. Hänen tyttärensä oli yllämainittu Lilly, täydelliseltä nimeltään Axelia Fredrika Amalia, s. 1849. Luutnantti von H:n toinen vaimo, Frederique Becker, Lillyn ja Hugon äiti, oli luonteeltaan hyvin vilkas. Hyväsydämisenä ja sääliväisenä hän suurella myötätunnolla kohteli kaikkia vääryyttä kärsiviä, ja lapsiin hän juurrutti jalomielisyyttä ja oikeudentuntoa. Omaten erinomaisen muistin ja kertomalahjan hän pitkinä talvi-iltoina maalaiskartanon yksinäisyydessä esitti kertomuksia, useimmiten tosisatuja suvun historiasta. Tällöin lapset istuivat jakkaralla hänen jalkainsa juuressa hartaasti kuunnellen. Lilly, jolle perinnöksi oli jäänyt äidin kertomalahja, toisti myöhemmin näitä satuja ja kertomuksia koulutovereilleen.

Tiedonkaipuu oli kova

Äiti ja lapset olivat niin läheisellä rakkaudella kiintyneet toisiinsa, että Lilly vasta 12 vuoden ikäisenä lähetettiin kouluun Heinolaan. Tottumattomana jäykkään koulukomentoon ja koti-ikävän painamana hän parin vuoden kuluttua lopetti koulunkäynnin ja palasi kotiin, mutta ei suinkaan toimettomaksi jäädäkseen. Koulu oli hänessä herättänyt valtavan tiedonkaipuun, jota hän alussa tyydytti ilman suunnitelmaa ja arvostelukykyä; mutta pian hän hankki itselleen selvän yleisen sekä kirjallisuushistorian yliopistokursseista järjestäen opiskelunsa niiden mukaan, niin että hän muutamia vuosia myöhemmin suoritti yliopiston opettajille tutkinnot ruotsin kielessä ja kirjallisuudessa sekä yleisessä historiassa. Näistä opinnoistaan hänellä oli suuri hyöty, kun – isän kuoleman jälkeen – kartanon raha-asiat olivat huonossa kunnossa. Lilly päätti silloin itse huolehtia toimeentulostaan ja otti vastaan opetustunteja sekä reali- että tyttökoulussa Heinolassa. Ero kodista tuntui hänestä kuitenkin raskaalta, ja ainoastaan hänen voimakas kunniantuntonsa auttoi hänet pysymään päätöksessään.

”Emancipationsklubben”

Heinolassa Lilly von Heideman kirjallisten harrastustensa ja hienostuneen, miellyttävän olemuksensa perusteella pian tuli keskipisteeksi nuorten tyttöjen seurapiirissä. He kokoontuivat hänen ympärilleen ja muodostivat lukuseuran. Tämä tapahtui 80-luvun alkupuolella, jolloin Ibsenin ja Björnsonin näytelmät kaikkialla pohjoismaissa herättivät harrastusta. Täällä niinkuin muualla ne antoivat aihetta innokkaisiin keskusteluihin synnyttäen pienen suomalaisen kaupungin nuorissa mitä hartainta mielenkiintoa. Kun siellä ei todellakaan oltu totuttu siihen, että naisilla olisi kirjallisia harrastuksia, joutuivat nämä keskustelevat naiset ivan esineiksi, ja heidän yhdistyksellensä annettiin nimi ”Emancipationsklubben”. Lukuseuran jäsenet hyväksyivät kuitenkin tämän nimityksen. Mainittu klubi liittyi v. 1896 Heinolan Naisyhdistyksen nimellä Suomen Naisyhdistykseen samalla laajentaen harrastuspiirinsä käsittämään seudun vähäväkisten naisten keskuudessa tehtävää valistustyötä. – Haaraosaston toiminta jatkui vuoteen 1906, jolloin Lilly von Heideman jätti puheenjohtajan toimen.

Suomen Naisyhdistykselle lahjoitus

Suuri muutos oli tapahtunut Heidemanin sisarusten elämässä; erään velipuolen kuoltua he saivat melkoisen perinnön, joten he saattoivat järjestää elämänsä oman mielensä mukaan ja tyydyttää kauneudenkaipuutaan tutustumalla sekä luonnonihanuuksiin että taiteen tarjoamiin aarteisiin. Siksi he tämän jälkeen aina suuren osan vuotta olivat matkoilla, jotka käsittivät koko Euroopan, jopa Egyptin ja Palestiinankin. Urajärvellä he kuitenkin suurimmaksi osaksi viettivät kesänsä. Siellä he ryhtyivät laajoihin töihin kartanon kaunistamiseksi ja antoivat korjata 1600-luvulta peräisin olevaa rakennusta parhaan ymmärryksensä mukaan. Hugo ja Lilly von Heideman olivat nimittäin päättäneet luovuttaa rakennukset sekä siihen kuuluvan maa-alueen Muinaismuistoyhdistykselle, jotta tämä heille niin rakas koti säilyisi vanhanaikaisen herraskartanokulttuurin muistona. Tähän liittyi ehto, että Urajärvi järjestäisi kesäisin vastaanottamaan taiteilijoita ja kirjailijoita, jotka siellä saisivat joko levätä tai antautua häiritsemättömään työntekoon. Sangen suuria summia varoistaan sisarukset jälkisäädöksessään määräsivät m. m. sävellyskilpailupalkinnoksi. Suomen Naisyhdistys on Lilly von Heidemanille kiitollisuudenvelassa hänen lahjoittamastaan rahastosta, jonka korot on käytettävä matka-avustuksi naisille. Lahjoituksella hän muisti myöskin Sairaanhoitajataryhdistystä.

Lilly v. Heidemanin lämmin mieli askarteli vielä ajatuksissa, miten hän useammalla yleishyödyllisellä tavalla voisi käyttää suurta omaisuuttaan, kun kuolema äkkiä katkaisi hänen suunnitelmansa. Hän erosi täältä syyskuun 30 p:nä 1916 [1917] ja on haudattuna mausoleessa, minkä hän oli rakennuttanut Urajärvelle lepopaikaksi äidillensä ja veljellensä.

Kirjoittaja

Elin Sjöström

Lisätietoja

Julkaistu aikaisemmin teoksessa Uranuurtajanaisia; Suomen Naisyhdistyksen 40-vuotisjuhlajulkaisu, 1884-1924. Elin Sjöström. Suomen Naisyhdistys 1924.

Kuvat ja tekstin lähettäminen: Ilola, Raili

Lisälukemista: 

Lilly von Heideman (1849–1917) – Autonomian ajan aatelisnaisen elämänpiiri, maailmankuva ja identiteetit. Pro -gradu tutkielma, Henna Mero. 8.5.2018. Helsingin yliopisto.

Elisabet Aho: Lilly

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : 1700-1800 -luvun naiset, Naisten Ääni, Sivistystä ja tiedettä, Taidetta ja kulttuuria, Yhdistyksissä luodaan hyvinvointia

Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 A 11
00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni – artikkelitietokannan rekisteripitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Artikkelien lainauksissa pitää olla näkyvissä kirjoittajan nimi ja Naisten Ääni!

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT