”Kirjailijan ammatti merkitsee minulle, että tutkin, luen, ajattelen, kuvittelen ja kirjoitan työkseni.”

Lapsuus Keminmaassa

Pauliina Vanhatalo syntyi Oulussa 18.4.1979. Perhe muutti Kemiin vuonna 1980 ja Keminmaahan vuonna 1983. Oulusta ja Kemistä hänen muistikuvansa jäivät vähäisiksi. Diplomi-insinööri-isä Kalevi Vanhatalo toimi opettajana Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa, ja biokemistiksi opiskellut Arja Vanhatalo (o.s. Kukkola) huolehti kodista ja lapsista. ”Meitä on neljä sisarusta. Kodin ilmapiiri oli tiivis ja lämmin.” Molemmat vanhemmat ovat kotoisin Tornionjokilaakson vaaramaisemista, ja siksi perheen vapaa-aikaa vietettiin usein Ylitorniolla ja Kaulinrannassa.

Keminmaa on kirjailijan lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö. Paikkakunta oli pieni mutta lasten uimapaikka Kemijoki niin valtava, että sen jälkeen muut joet vaikuttivat Pauliinasta pitkään pelkiltä puroilta.

Pauliinan varhaislapsuutta leimasi sairastelu. Synnynnäinen ahtauma munuaiseen johtavassa verisuonessa paljastui hänen ollessaan noin puolivuotias ja aiheutti sairaalakäyntejä ja kaksi leikkausta. Sairastamisjakso päättyi 3,5-vuotiaana munuaisen poistoon.

Peruskouluikäisellä Pauliinalla oli monia harrastuksia, osa ohimenevämpiä ja musiikki kaikkein pysyvin. Pisimpään hän opiskeli Länsi-Pohjan musiikkiopistossa pääaineenaan konserttikannel ja sivuaineena lauluopinnot. Yläasteella äidinkielen opettajan kannustus sytytti myös innostuksen kirjoittaa, ja haave kirjailijan ammatista heräsi.

Ensimmäisen julkaisemattoman romaanikäsikirjoituksensa hän kirjoitti noin 14-vuotiaana. ”Nautin laajojen tarinoiden rakentamisesta ja maailmoihin ja henkilöihin eläytymisestä. Pitkä muoto tarkoittaa, että yhden tarinan maailmassa saa viettää kauan aikaa.” 

Nuoruudessa Pauliina osallistui silloin tällöin kirjoituskilpailuihin. Tärkein onnistuminen oli vuonna 1997 Kauppiaitten kustannuksen järjestämä Kontakti-kirjoituskilpailu, jonka seurauksena hänen pienoisromaaninsa julkaistiin kirjassa. ”Parasta voitossa oli palkintona annettu tietokone, koska sen avulla pääsin todella kirjoittamaan.”

Lukioaikana Pauliina kävi säännöllisesti soittotunneilla Jyväskylässä ja työskenteli musiikin parissa: opetti kanteleensoittoa Länsi-Pohjan musiikkiopistossa ja Toivola-Luotolan kansalaisopistossa ja ohjasi jonkin aikaa musiikkileikkikouluryhmiä. Harrastusten ja töiden vuoksi hän päätyi jakamaan lukio-opintonsa neljälle vuodelle ja painoi valkolakin päähänsä vuonna 1999. Pauliinan kirjoittamat 9 laudaturia olivat sen vuoden Suomen ennätys, ja aiheesta uutisointi vaikutti 19-vuotiaan elämään monin tavoin. 

Jyväskylä, Helsinki, Oulu

Viimeisenä lukiovuotenaan Pauliina oli suorittanut Kemin työväenopiston kautta Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen perusopinnot. Halu jatkaa näitä opintoja vei hänet opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon. Pääainetta hän ehti vaihtaa opintojen aikana kahteen kertaan: ensin filosofiasta kirjallisuuteen ja sitten (kun luovan kirjoittamisen maisteriohjelma käynnistyi) kirjallisuuden luovan kirjoittamisen linjalle. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2002.

Vuosina 2002–2005 Pauliina opetti kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa osa-aikaisesti ja kirjoitti ja työsti romaanikäsikirjoituksia. Pauliinan esikoisromaani Viittä vailla (Tammi) julkaistiin vuonna 2005, minkä jälkeen hän on toiminut pääasiassa vapaana kirjailijana.  

Jyväskylässä vuonna 2005 hän alkoi seurustella tulevan aviomiehensä raahelaistaustaisen Tatu Hirvosen kanssa. Tatu oli tuolloin onnellisuustutkijana Jyväskylän yliopiston kansantaloustieteessä. ”Olemme eläneet yhdessä ensitreffeistä lähtien.” Vanhatalo ja Hirvonen menivät naimisiin tammikuussa 2006, ja heidän esikoislapsensa syntyi samana keväänä.

Muutettuaan noin vuodeksi Helsinkiin pariskunta kokosi muuttokuorman uudelleen, tällä kertaa suuntana Oulu, missä syntyi heidän toinen lapsensa. Oulussa he päätyivät asumaan vuoteen 2013 asti. Noina vuosina Pauliina julkaisi teokset Lääkärileikki (Tammi 2007), Gallup (Tammi 2009) ja Korvaamaton (Tammi 2012) sekä osallistui Oulun kirjailijaseura ry:n perustamiseen ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2010–2013.

Muutto Raaheen

Raahesta tuli Pauliinalle tutumpi Preiskarin saaressa vietettyjen kesien aikana. Kun perheen esikoislapsi lähestyi kouluikää, Wanhassa Raahessa tuli myyntiin 1800-luvulla rakennettu puutalo, johon pariskunta rakastui ensi käynnillä. Talokauppa tehtiin vuonna 2013, mistä seurasi kymmenen vuotta lapsiperhearkea remontin keskellä.

”Talo tunnettiin aikoinaan henkikirjoittajan talona. Kadunkulmauksen toisella puolella sijaitsi muun muassa pappila, joten paikka oli arvostettu.” (Huusari 2023)

Kirjailijan näkökulmasta pikkukaupungissa asuminen tarjoaa hänelle kirjoitusrauhaa ja tilaa. Arkea helpottaa, kun palvelut ovat lähellä, ja kävellen kipaisee tuossa tuokiossa ruokakauppaan, apteekkiin, sairaalaan, kouluihin, harrastuksiin.

Lähellä ovat meri ja luonto, Pauliinalle tärkeät elementit, ja lisäksi Raahessa elinkustannukset ovat kohtuulliset, mikä helpottaa toimeentulon järjestämistä taloudellisesti epävarmassa kirjailijan ammatissa. Raahe on tarjonnut Pauliinalle myös ilahduttavan mahdollisuuden palata takaisin nuoruuden musiikkiharrastuksen pariin. Hän laulaa tätä nykyä Vox Maris -kamarikuorossa ja opiskelee klassista laulua Raahen musiikkiopistossa.

Kirjoja ja suomennoksia

Tätä tekstiä kirjoitettaessa Pauliina Vanhatalo on julkaissut omalla nimellään seitsemän romaania, aiemmin mainittujen lisäksi Runeberg-kirjallisuuspalkintoehdokkaan Pitkä valotusaika (Tammi 2015) sekä teokset Tuulesta temmattu elämä (Tammi 2019) ja Vastuulliset (Tammi 2022). Vuodesta 2012 hän on kirjoittanut myös viihderomaaneja alter egonaan Veera Vaahterana. Veera Vaahteran viihdekirjoja on ilmestynyt tähän mennessä kahdeksan, ja niiden tarkoituksena on tuottaa hyvää mieltä sekä kirjailijalle itselleen että teosten lukijoille.

Vuonna 2016 ilmestyi Pauliinan ensimmäinen omaelämäkerrallinen teos, masennuksesta kertova Keskivaikea vuosi (Kustantamo S&S). Hän mieltyi nonfiktiiviseen kirjoittamisen tapaan, jossa henkilökohtainen todellisuus ohjaa tekstin muotoa ja sisältöä. Samaan omaelämäkerralliseen genreen kuuluvat nuoruuden päättymisestä ja juonettomuudesta kertova Toinen elämä (Kustantamo S&S 2018), maailmasuhteen kriisiytymisestä ja psykopaateista kertova Tuntemani maailma (Kustantamo S&S 2021) sekä Maria Callasin elämätarinaa ja oman äänen uudelleen löytämistä käsittelevä Diiva sohvallani (Kustantamo S&S 2025).

Häneltä on ilmestynyt myös Anna Emilia Laitisen kuvittama lastenkirja Nipistäjä-Kerttu (Kustantamo S&S 2019). Vuosina 2019–2022 hän suomensi oman kirjailijatyönsä ohessa Rebecca Soltinin ja Deborah Levyn teoksia. Pauliinan luottamustoimia ovat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan jäsenyys vuosina 2015–2018 ja Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsenyys vuosina 2019–2022.

Pauliinalle myönnettiin Alfred Kordelinin Raahen rahaston taidepalkinto vuonna 2020 ja Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueellinen taidepalkinto vuonna 2024. 

Elokuvateatteri Bio Huvimylly

Vanhatalo-Hirvosen pariskunta on ollut viime vuosina esillä Raahessa hankkeessa, jonka tavoitteena oli pelastaa vuonna 1937 rakennettu elokuvateatteri Bio Huvimylly ja alkaa näyttää siellä uudelleen elokuvia. Pariskunnan pettymykseksi hanke kariutui, mutta siitä syntyi uusi yli 300-henkinen yhdistys, Kulttuuriyhdistys Bio Huvimylly ry. Yhdistys päätyi perustamaan historialliseen Sofian taloon Kinosalonki Sofian, yhteisöllisen kulttuurikeitaan ja elokuvakulttuurin edistäjän keskelle Wanhaa Raahea.

Hankkeen myötä Pauliina kiinnostui elokuvien näyttämisen historiasta myös kirjailijana. Paraikaa hän kirjoittaa elokuvahistorian kulta-aikaan sijoittuvaa romaanisarjaa ja viimeistelee elokuvateatteri Bio Huvimyllyn historiikkia, jonka on määrä ilmestyä vuonna 2026.

”Lehtiin tallentunut Bio Huvimyllyn ja varhaisempien elokuvateattereiden historia on enimmäkseen miesten historiaa. Toiminnassa on varmaankin ollut mukana myös ahkeria naisia, mutta heidän historiaansa ei valitettavasti ole juuri tallentunut”, Pauliina Vanhatalo toteaa huhtikuussa 2025. ”Siksi historian tutkiminen on minulle myös mahdollisuus innoittua, luoda taustatyön pohjalta fiktiivisiä romaaneja, joilla voi täyttää historiankirjoituksen aukkoja ja katvealueita.”