Hilkka oli 18 vuoden ikäinen, kun hän talvella 1942 lähti lottatyöhön Ruskealaan Matkaselän asemalle. Takana olivat talvisodan ja evakkomatkan koettelemukset ja paluu Pälkjärvelle. Ei siis mitään tavanomaista nuoruutta tähän saakka, eikä tästä eteenpäinkään.

Kenttäpostikonttori 5

Hilkan muistin mukaan Matkaselässä oli 40–50 lottaa, joista Hilkka oli nuorin. Lotat asuivat pitkissä parakeissa, 20–25 lottaa samassa parakissa. Vuoteena oli kova kerrossänky, peittona ohut huopa. Lämmön lähteenä olivat kamiinat. Lämmityksestä huolimatta parakit olivat kylmiä, vesi jäätyi sangossa yön aikana. Ruoka-annokset olivat pieniä. Aamupalaksi lotat saivat näkkileipää ja marmeladia. Ruoka oli enimmäkseen keittoja, sekä jauhokastiketta ja perunoita.  Kun lotat halusivat herkutella, he kastoivat näkkileivän palan kylmään veteen ja paistoivat sen kamiinan päällä molemmin puolin. Kaikesta huolimatta Hilkka paiski Kenttäpostikonttori 5:ssä iloisena töitä lottatovereiden kanssa. Valtaisat määrät kirjeitä, kortteja ja paketteja kulki lottien ahkerien käsien kautta. Lajittelu tapahtui seisten seinälle rakennettujen lokeroiden edessä. Oli muistettava valtava määrä numeroita ja tahti oli nopea. Päivät olivat pitkiä, kelloa ei katsottu. Palkkaa Hilkka sai 3 markkaa kuukaudessa. Kesällä lotat saivat pari viikkoa työlomaa, jos oli kyläpäällikön antama todistus, että kotona tarvitaan apua.

Eräs sotajoulu

Jouluna 1943 Hilkka pääsi käymään kotona Pälkjärvellä. Matkaan lähtö oli jouluaattona klo 16 Pälksaaren postin kyydissä. Pälksaaresta oli kotiin Naatselän Varpalahteen matkaa vielä 12 kilometriä. Matka taittui umpihangessa kävellen, pimeäkin oli jo. Tiellä ei ollut edes ”hiiren hyppäämää” ja lumen alla oli jäätikkö. Hilkka saapui kotiin kahdeksan aikaan aattoiltana. Äiti oli valmistanut jouluksi pikkuleipiä kaurajauhoista ja paistanut pienen kinkun. Hilkka kaivoi repustaan kuusi kukkalautasta joululahjaksi kotiväelle.

Evakkoon

Matkaselän kenttäpostikonttori joutui lähtemään elokuun lopulla 1944 evakkoon Joensuuhun. Ennen lähtöä Hilkka lainasi polkupyörän ja kävi ilman lupaa jättämässä lopulliset jäähyväiset rakkaalle lapsuuskodille. Joensuussa kenttäpostikonttori toimi yhteiskoululla, jossa oli juuri päättynyt sotasairaalan toiminta. Postin toiminta Joensuussa jäi lyhyeksi, Kenttäpostikonttori 5 lopetettiin syyskuun lopussa, pari viikkoa välirauhan sopimisen jälkeen. Hilkka ja muut evakkotytöt, joiden koti oli jäänyt venäläisille, lähetettiin härkävaunussa Ouluun Kenttäpostikonttori 6:teen. Oulussa lotat asuivat Diakonissalaitoksella. Sota jatkui pohjoisessa saksalaisten hyökätessä Lappiin.

Lottajärjestö lakkautetaan

Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin valtioneuvoston päätöksellä 23.11.1944. Järjestö oli toiminut tuolloin yli 20 vuotta ja sillä oli jäsenenä 242 000 lottaa. Hilkka osallistui Oulussa lottajärjestön hautajaisiin. Kaupungintalolla järjestetty juhla oli mieleenpainuva. Paikalla oli satoja itkeviä nuoria lottia. Hilkan mieleen on jäänyt erikoisesti juhlassa esitetty runo Saarijärven Paavo. Lottien työ ei kuitenkaan päättynyt vielä tuohon juhlaan. Seuraavana aamuna he menivät töihin ilman lottaneulaa ja -merkkejä. Hilkka kotiutettiin joulukuun viidentenä päivänä. Varusteitten luovutus oli itsenäisyyspäivänä Pielisjoen linnassa Joensuussa. Syyskuussa täysi-ikäiseksi tulleen Hilkan elämässä alkoi uusi luku.

Jk.

Haastattelin Hilkka Heiskasta Kiihtelysvaarassa heinäkuussa 2009 tätä juttua varten. Hilkka sanoi usein ihmetelleensä, kuinka sitä kaikesta on oikein selvinnyt noin nuorena. Sota-ajan kokemukset eivät ole kovettaneet ja katkeroittaneet Hilkkaa. Harvoin tapaa niin valoisaa ja elämäänsä tyytyväistä ihmistä kuin Hilkka on. Hän on kiitollinen enkeleiden varjeluksesta ja kaikista osakseen tulleista siunauksista elämänsä aikana.