Eila Koivuniemi - Suomen ensimmäinen naiskomisario

Eila Koivuniemi (s. 1951) on ensimmäinen poliisikoulutuksen kautta poliisipäällystöön kohonnut naispoliisi. Hän on kotoisin Petäjävedeltä Keski-Suomesta. Hän pääsi Petäjäveden yhteiskoulusta ylioppilaaksi 1970, valmistui ylioppilasmerkonomiksi Mäntän kauppaoppilaitoksesta 1974 ja aloitti samana vuonna poliisikoulutuksen.

Eila Koivuniemi kasvoi maalla. Äidillä oli kyläkauppa, jossa myytiin kaikkea hiivasta hevosenkenkiin. Lapset pitivät kesäisin kioskia. Kauppa ja kioski olivat maalaiskylän sosiaalisen elämän keskuspaikkoja, joissa elämän eri puolet tulivat tutuiksi. Kaikki sisarukset valitsivatkin ammatin palvelualoilta. Eila Koivuniemelle aukeni poliisin ura lähes vahingossa. Hän oli oikeastaan ajatellut oikeustieteellistä tiedekuntaa harjoitellessaan nimismiehen kansliassa ja asianojotoimistossa, mutta päästyään poliisikoulutukseen hän tunsi tulleensa oikeaan paikkaan.

Vuoden 1974 poliisikokelaskurssilla oli kuusi tyttöä. Koivuniemi suoritti miehistön virkatutkinnon poliisin kurssikeskuksessa Tampereella vuonna 1976 ja alipäällystön virkatutkinnon 1980. Hänestä tuli siten ensimmäinen kokelaskurssin kautta alipäällystökurssin suorittanut nainen. Poliisipäällystön virkatutkinnon hän suoritti 1984.

Eila Koivuniemi aloitti Helsingin huoltopoliisissa, mutta siirtyi pian Jyväskylään. Siellä hän on työskennellyt poliisilaitoksen palveluksessa miltei 30 vuotta, ensin nuorempana ja vanhempana konstaapelina järjestyspoliisissa, sitten rikosylikonstaapelina ja rikoskomisariona.

Koivuniemi oli aluksi tutkija väkivaltarikostutkinnassa, sitten ryhmänjohtaja ja lopulta tutkinnanjohtaja. Hänen ryhmänsä tutkii kuolemansyitä, pahoinpitelyjä, henkirikoksia, siveellisyysrikoksia, onnettomuuksia ja tulipaloja. Eila Koivuniemi pitää työstään, koska tuntee voivansa auttaa ihmisiä silloin, kun he tarvitsevat eniten apua. Poliisin ammatissa myös toteutuu tasa-arvo palkkauksessa ja uralla etenemisessä. Mutta ennen kaikkea työ on mielenkiintoista ja jatkuvasti uusiutuvaa.

Koivuniemen mukaan poliisilaitos otti naispoliisit aluksi ikään kuin kokeeksi tai maskoteiksi. Arvostus tuli vasta työssä onnistumisen myötä. Toisilla siihen meni niin kauan, että he turhautuivat ja vaihtoivat alaa. Koivuniemen mielestä poliisityössä tärkeintä on löytää oikea henkilö oikeaan tehtävään sukupuolesta riippumatta. Kokemukset ovat kuitenkin olleet voittopuolisesti myönteisiä. Koivuniemen mukaan poliisin työ sopii naisille, mutta naisilla, kuten miehilläkin, uranvalinnassa ratkaisevat henkilökohtaiset ominaisuudet. Hänelle itselleen päätös jäädä poliisiin on ollut helppo.