Jenny Maria Gustava Markelin syntyi vuonna 1882 Helsingin pitäjässä Tikkurilassa. Hänen isänsä oli maanviljelijä Johan Fredrik Albert Markelin (1840-1882) ja äiti Amanda Fredrika Nummelin (1843-1910). Perheessä oli 11 lasta. Jenny sai päästötodistuksen Helsingin Uudesta Ruotsalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1899 vasta 16-vuotiaana.
Hän alkoi opiskella Polyteknillisessa opistossa tie- ja vesirakennusosastolla ja valmistui ensimmäisenä naisena insinööriksi vuonna 1905.

Jenny Markelin sai 1906 Konkordialiitolta stipendin ja matkusti Englantiin tutkimaan ammattientarkastusta. Jo opintojen aikana ja sen jälkeenkin Jenny perehtyi eri työoloihin ja matkusti tätä varten Tanskaan, Saksaan ja Sveitsiin vuosina 1907-1908; Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan vuonna 1914 Helsingin kaupungin apurahalla ja tutustui Pohjoismaiden suurimpien tehdaskaupunkien työväestön oloihin ja ammattioloja säännöstelevään lainsäädäntöön.
Stipendimatkoilla hän täydensi tietojaan ja tutustui Euroopan tärkeimpien tehdaskaupunkien työolosuhteisiin, mistä oli todellakin hyötyä ammattientarkastuksessa. Matkojen jälkeen Jenny harjoitteli tupakka-, paperi-, kutomo- ja muissa kotimaisissa tehtaissa. Ammattientarkastajien työn edellytyksenä oli, että lainsäädäntöön ja hygienisiin oloihin oli tutustuttu eri ammatteissa.

Työura ammattientarkastajana

Vuonna 1908 Jenny Markelin määrättiin valtion naispuolisen ammattientarkastajan Vera Hjeltin apulaiseksi. Hjelt oli muuten Suomen ensimmäinen naisammattientarkastaja, valittu vuonna 1903. Viran perustaminen oli ollut yksi työväenliikkeen naisten päätavoitteista. Seuraavana vuonna Jenny Markelin siirtyi Viipurin ja Lahden ammattientarkastuspiirien apulaistarkastajaksi.
Vuonna 1911 Jenny Markelin meni naimisiin rakennusteknikko Emil Alfred Svenssonin (1882-1954) kanssa ja Jenny alkoi käyttää sukunimeä Markelin-Svensson. Vuosina 1911-1913 Jenny avusti Hjeltiä valtion työväensuojelus- ja huoltonäyttelyn hoidossa.

Helsinkiin perustettiin 1913 kunnallinen naispuolinen ammattientarkastajan toimi. Tähän valittiin Markelin-Svensson sen ensimmäiseksi hoitajaksi (1913-1918). Hän tutustui lähemmin mm. myymälöiden, ravintoloiden ja käsityöpajojen oloihin. Naisten, nuorten henkilöiden ja lasten työolojen tarkastus vaativat paljon työtä myös myöhemmin ylitarkastajan toimessa.

Yksi esimerkki näytteeksi suomalaisen työelämän epäkohdista, joihin Jenny Markelin-Svensson puuttui. Naisten Ääni kirjoitti vuonna 1915 kylvettäjättärien surkeista työoloista. Jenny oli tutkinut, että Helsingissä oli lähes 50 kylpylaitosta ja näissä parisensataa kylvettäjätärta, joiden työaika voi olla jopa 15 tuntia ja palkan he saivat juomarahoina. Lisäksi heidän täytyi itse ostaa omilla varoilla saippuat, pesuaineet, harjat. Työnantajan selitys oli, että muuten he tuhlaisivat vieraan tavaraa ylenmääräisesti. Kylpylöitä pidettiin auki niin pitkään kuin mahdollista aamusta iltaan, koska ”palkka” tuli asiakkailta. Aamulla piti lämmittää uunit ja puhdistaa tilat, jotta kaikki olisi ollut valmiina asiakkaita varten.

Vuonna 1918 perustettiin sosiaalihallitus, joka  oli Suomen valtion keskusvirasto ja joka vastasi sosiaaliasioista. Jenny nimitettiin sen ensimmäiseksi naispuoliseksi ammattienylitarkastajaksi. Hänen päätehtävät olivat naispuolisten ammattientarkastajien toiminnan johtaminen, ammattientarkastuksen vuosikertomuksien toimittaminen ja selvityksien laatiminen. 1922 hän toimi avustavana naispuolisena ylitarkastajana sosiaaliministeriössä.
Kaiken tämän lisäksi ylitarkastaja Markelin-Svensson harjoitti mittavaa sosiaalista valistustyötä. Hän kirjoitti epäkohdista sanoma- ja aikakauslehtiin, piti luentoja ja esitelmiä työnsuojelukysymyksistä.

Luottamustoimia

Jenny Markelin-Svenssonin asiantuntemusta arvostettiin. 1918 hänet valittiin valtion sosiaalivakuutuskomitean jäseneksi, hän toimi myös Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan jäsenenä. Hän oli Suomen naisten kansallisliitossa varapuheenjohtajana, Suomen Sosialireformiyhdistyksen johtokunnan jäsenenä, Kotimaisen työn liiton hallintoneuvoston jäsenä ja johtokunnan varapuheenjohtajana.

Sosialinen aikakauskirja kirjoittaa 1.4.1929 Jenny Markelin-Svenssonin kuoleman jälkeen: ”Voidaan sanoa, että Jenny Markelin-Svensson viihtyi korkeapaineisessa työssä. Ehkä hän kulutti voimiaan ennenaikaiseen loppuun. Mutta se oli hänen elämäänsä. Paras osa siitä on tullut Suomen työväensuojelun ja -huollon hyväksi siinä työssä, minkä vainaja suoritti valtion ja Helsingin kaupunkikunnan palveluksessa. Maamme sosialihallinto on hänessä menettänyt yhden hartaimpia, parhaita työntekijöitään.”

Jenny Markelin-Svensson kuoli 46-vuotiaana vuonna 1929. Häntä jäi kaipaamaan puoliso ja kaksi lasta, Ragnhild ja Runar, sekä laaja ystävä- ja työyhteisö. Jenny Markelin-Svensson lepää Hietaniemen hautausmaalla perhehaudassa, johon on myös haudattu hänen aviopuolisonsa ja lapsensa.