Taimi Perikangas oli riuska rakentaja

Asemies Aarne Perikangas sai tontin Velkaperältä keväällä 1945. Yhdessä Aarne ja Taimi rakensivat tontille talon, jossa Taimi yhä asuu (vuonna 2010).

Ennen oman orren alle pääsyä Perikankaat asuivat vuokra-asunnoissa, viimeiseksi Rapakon talossa Kauppakadulla. Isä olikin tuuminut, että perhe muutti aina, kun uusi lapsi syntyi.

Kun Raahea pommitettiin, Taimi ja lapset olivat ”evakossa” Kummatissa. Äiti veti lapset kelkalla Nummelan riiheen, joka oli Kummatin pikku metsässä. Turvapaikasta he seurasivat, kun lentokoneet lensivät Raahen yli kohti Oulua. Oli kova pakkanen.

Aarne, joka ahersi sodan jälkeen leipätyökseen Ruona Oy:ssä, oli myös kirvesmies. Vasara ja saha pysyivät myös topakan Taimi-rouvan käsissä. Hän sahasi jopa lattian rossilaudat. Naapurit olivat kateellisia, kun Perikankaan talo valmistui rivakasti.

– Äiti teki minulle puupohjakengät vanhoista kengistä, Tuovi kehuu käsistään kätevää äitiä.

Muutto Velkaperälle

Velkaperän kaupunginosaan Perikankaan perhe muutti syyskuussa 1945. Äiti Taimi oli kirjoittanut muuttopäivän leipomispöydän kannen alle. Tuoville, Paavolle ja Eskolle päivä on jäänyt elävästi mieleen.

Tavarat lastattiin Topi Koistisen kuorma-autoon, joka kävi häkäpöntöllä. Äiti oli keittänyt kattilallisen hernekeittoa. Uuteen kotiin tuli niin kiire lähtö, että hernekeitto syötiin kauhalla kuorma-auton lavalla. Muuttokuormasta tuli korkea ja puhelinlankoja piti nostella ylös matkan varrella.

Muuttohetkellä talo oli vielä keskeneräinen. Vain pahvit seinillä. Porstua rakentamatta. Sisälle mentiin lankkuja pitkin. Talossa oli puulämmitys. Vesi otettiin omasta kaivosta.

Pihan perälle nousivat vähitellen tärkeät talousrakennukset: sauna, navetta, puusee. Äiti saattoi lopultakin tuoda Velkaperälle perintölehmänsä Tuiskun. Myös Tuiskun vasikka Omena tuotti perheelle maitoa.

Perikankaalla pidettiin lehmän lisäksi paria lammasta. Ne vietiin kesälaitumelle Iso-Kraaseliin. Syksyllä oli kova homma saada ne kiinni. Lampaita kuskattiin Pramin Valtterin tai Isolan Manun veneellä.

Keväällä otettiin porsas lihotettavaksi. Se päätyi joulupöytään kinkkuna ja muina mehevinä makupaloina.

Erikkilän mummu toimi joulupukkina. – Ei sitä tuntenu millään. Oli se niin hyvä pukki, Esko harmittelee. Totuus selvisi hänelle vuosien kuluessa.

Perhe asui kahdessa huoneessa. Kolmessa huoneessa asui vuokralaisia: heti sodan jälkeen Ruona Oy:n työmiehiä, jotka rakensivat sotakorvauslaivoja ja sitten myöhemmin ammattikoulun poikia.

Sellaista se elämä oli. Työntäyteistä. Elämänmakuista.

Nyt (vuonna 2010) Taimi Perikangas asuu yksin rintamamiestalossaan Velkaperällä. Lapset auttavat häntä päivittäin. – Minä täytän kohta sata vuotta, hän muistuttaa. Juttu on julkaistu kaupunkilehti Raahelaisessa 9.1.2010. Taimi Perikangas oli syntynyt 4.11.1911. Hän kuoli 10.11.2011.

Asemiestalot Raahessa

– Kaupunki lahjoitti tontin 31 asemiehelle.

– Kaikki tontit lahjoitettiin XIII kaupunginosan 47, 48 ja 49 kortteleista ja X kaupunginosan 40 korttelista.

– Kaupunginosaa kutsutaan Velkaperäksi.

– Kaupunki palkkasi asemiesten rakennushanketta varten rakennusmestarin, jonka tehtäviin kuului mm. valtion lainahakemuksiin liittyvien suunnitelmien tekeminen ja tarveaineiden joukkohankinta.

– Kaikki omakotitalot rakennettiin samanlaisten piirustusten mukaan.

– Talon alakertaan tuli kaksi huonetta ja keittiö sekä ullakolle yksi huone. Lisäksi rakennettiin kellari.

– Kesällä 1945 rakentamista hidasti rakennustarvikkeiden puute.

– Elokuussa rakentaminen pysähtyi, sillä naulatehtaat veivät koko tuotantonsa Pohjois-Suomen hävitetyille alueille.

– Syksyn kuluessa saatiin lisää nauloja, sementtiä, ikkunalasia ja puutavaraa.