Ritva Heikkonen - elämää 1900-luvun maaseudulla

Ritva Heikkonen (o.s. Suppanen) syntyi Ahokkalan kylässä, Taipalsaarella vuonna 1937 perheen kolmantena lapsena. Ritvan ollessa kaksivuotias alkoi sota Venäjää vastaan, ja isä haettiin mukaan joukkoihin. Talvisodassa menehtyi lasten setä, mutta isä selvisi takaisin kotiin. Hetken hän ehti pysyä kotona, kunnes tuli taas aika lähteä rintamalle.

Sodan aika

Jatkosota ei ollut helppoa aikaa. Ritva muistaa elävästi erään talvisen päivän, jona venäläisten koneet jylistelivät kylän ylitse. Perheen lapset olivat laskemassa mäkeä pihalla, kun taivaalta alkoi kuulua lähestyvien koneiden ääniä. Äiti juoksi nopeasti heidän luokseen ja heitti valkoisen lakanan itsensä ja lastensa suojaksi. Siellä alla he kuuntelivat koneiden ääniä ja odottivat niiden lähtevän.

Sodan aikana annettiin määräys, että mikäli Venäjä onnistuisi valloittamaan alueen, evakkoon lähdettäisiin Kokemäelle. Matkaa sekä pelättiin että odotettiin. Lapsille lähtö olisi tarkoittanut ensimmäistä kokemusta junamatkasta, mutta evakuointi jäi toteuttamatta. Rauhan alkaessa Ritvan ja muiden perheet saivat jäädä koteihinsa, ja sodassa haavoittunut isä pääsi palaamaan perheensä luo.

Menetyksiä ja suuria hetkiä

Suuri elämänmuutos sodan jälkeen tapahtui Ritvan ollessa 11-vuotias, kun perheen äiti menehtyi. Seitsemän lasta, joista vanhin oli 13-vuotias ja nuorin 5 viikkoa, jäivät isänsä ja tämän siskon huolehdittavaksi. Ritva auttoi pyörittämään maatilan elämän arkea osallistumalla töiden tekoon muun muassa lehmiä lypsämällä.

Koulunsa Ritva kävi kirkonkylällä ensin kansakoulussa ja sen jälkeen jatkokoulussa. Matka taitettiin talvisin suksilla jään yli oikaisemalla ja kesällä perheen ainoalla polkupyörällä. Sisarusten kanssa vuoroteltiin, kuka sai ajaa ja kuka olla kyydissä milloinkin.

Lapsuudessa Ritvalle tärkeitä olivat joulut. Kohokohta oli joulukirkkoon lähtö, ja jo varhain aamulla valjastettiin hevoset ja käperryttiin reen kyytiin. Tähtitaivaan alla kovassa pakkasessa kiidettiin jään poikki kulkuset helisten; isän hevonen nopeammin kuin kenenkään muun. Joululahjoja ei saatu enempää kuin yhdet äidin neulomat paketit, mutta ei niitä silloin kaivattukaan. Joulutunnelma oli tärkein ja todellinen, eikä sitä menetetty edes sota-aikoina.

Elämän uudet tuulet

Käydessään lavatansseissa Haikkaanlahdella Ritva tutustui Oiva Heikkoseen (k. 2014). Heidän mentyään naimisiin vuonna 1960 Ritva muutti Oivan luokse Taipalsaaren Peltoisiin. Samana vuonna syntyi Ritvan ensimmäinen lapsi Ismo, joka muutaman vuoden kuluessa sai ensin pikkusisko Jaanan ja sitten pikkuveli Pasin.

Maatilan emännän elämään kuului paljon töitä: lehmät lypsettiin, kanat ja siat hoidettiin, heinä kasattiin seipäille ja pellot puitiin. Saimaalla kalastettiin verkoilla ja nuotalla.

Tänä päivänä Ritva asuu Taipalsaaren kirkonkylällä omassa kotoisassa asunnossaan hyvää ja rentoa elämää viettäen. Hänellä on seitsemän lastenlasta. Peltoin vanha maatalo on yhä mainio paikka lämpimien kesäpäivien viettoon.