Räätäli Vilho Henrik Marjomaa ja Kaisa-vaimonsa asuivat perheineen Saloisissa keltaisessa Otsola-nimisessä talossa, joka sijaitsi Raahesta pohjoiseen menevän tien varrella. Marjomaan neljästä lapsesta löytyy tietoja Raahen oppikoulun matrikkelista.

Elli Tuulikki syntyi 20.11.1924. Hänet merkittiin oppikoulun oppilaaksi vuonna 1937, päättötodistuksen hän sai vuonna 1942. Elli valmistui kansakoulun opettajaksi Raahen seminaarista vuonna 1946.

Kansakoulunopettajaksi Pelloon

Pellon kunta oli laittanut lehteen ilmoituksen, jolla haki opettajaa Orajärven kylän kansakouluun. Ehkä hakemuksen jättämiseen vaikutti se, että Ellin sisko Toini (s. 1917) asui Pellossa. Toini oli valmistunut merkonomiksi Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta vuonna 1937. Hänen ammatikseen mainitaan tilitoimistonpitäjä.

Elli matkusti linja-autolla sisarensa luo Pelloon, josta lienee jatkanut matkaa taksilla, jota Esko Ylitalo ajoi, ja he tutustuivat sitä kautta. Elli otti opettajan toimen vastaan syksyllä 1946. Hän tuli ensimmäiseen työpaikkaansa, jossa pysyi neljä vuosikymmentä. Myös eläkepäivikseen hän jäi Pelloon.

Eräs entinen oppilas on muistellut kyläkoulun opettajan työsarkaa. Kolmas ja neljäs luokka puursivat hiljaista tuntia esimerkiksi kirjoittaen, kun samaan aikaan viides ja kuudes luokka vastailivat opettajan kysymyksiin. Iltaisin pidettiin jatkokoulua seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisille.

Kesällä 1948 Elli avioitui Orajärven kylästä kotoisin olevan Esko Ylitalon kanssa. Ylitalot asuivat ensin koululla ja rakensivat myöhemmin oman talon lähelle koulua. Osmo-poika syntyi vuonna 1949.

Lasten- ja nuortenkirjoja

Elli oli 1950-luvulla tuottelias lasten- ja nuortenkirjailija. Opettajan kesälomat kuluivat kirjoittaen. Hän julkaisi Tuulikki Otsolan nimellä viisi kirjaa peräkkäisinä vuosina 1953-1957: Suvinen satu joka on ihan totta (1953), Marjatan hauskin kesä (1954), Yksinäinen Inkeri (1955), Takaisin kotiin (1956) ja Haltiattaren kummilahja (1957). Kirjailijanimi muodostui Ellin toisesta nimestä Tuulikki ja hänen kotinsa nimestä Otsola.

Rakkauskertomuksia

Elli oli ahkera kirjoittaja. Poika on muistellut, että yläkerrasta kuului jatkuvasti kirjoituskoneen naputus. Nimimerkillä E. Kaltio hän kirjoitti säännöllisesti jatkokertomuksia ja tarinoita Nyyrikkiin ja Perjantaihin. Hän osasi kirjoittaa mukaansatempaavasti, jännittävästi ja tunteikkaasti. Ihmiset odottivat innolla seuraavaa lehteä. Monta kertaa rakkauskertomuksia luettiin kyynel silmäkulmassa. Sisällöltään Ellin tuotanto ajoi lukijoiden mielestä ohi monen saippuasarjan.

Italia oli Ellin lempipaikka lomakohteena. Rakkauskertomuksilla tienatuilla rahoilla perhe matkusti Italiaan kesä kesän jälkeen. Eläkevuosinaan Elli oli suunnitellut viettävänsä entistä pitempiä aikoja Italiassa.

Elli omisti paljon kirjoja ja kannusti oppilaitaan lukemaan muutakin kuin läksyt. Hänen oppilaisiinsa kuului myös tuleva kirjailija Timo K. Mukka, jota hän tuki ja kannusti kirjoittamaan.

Kyläkoulussa oli tapana järjestää joulu- ja äitienpäiväjuhlat. Ohjelmaa oli paljon ja väkeä tungokseen asti. Elli kirjoitti juhliin näytelmän ja valmisti esiintymisasut neljäkymmenvuotisen uransa aikana joka vuosi.

Elli pääsi eläkkeelle täytettyään 60 vuotta. Hän kuoli 5. helmikuuta 1985 saaden nauttia eläkepäivistään vain muutaman kuukauden.

Elli Tuulikki Ylitalo, kirjailijanimi Tuulikki Otsola

o.s. Marjomaa

Syntyi 20.11.1924 Saloisissa.

Kuoli 5.2.1985 Pellossa.

Vuonna 1946 valmistui kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista.

Toimi vuodet 1946-1985 opettajana Pellon Orajärven kylän kansakoulussa.

Vuosina 1953-1957 julkaisi 5 kirjaa.

Nimimerkillä E. Kaltio kirjoitti jatkokertomuksia Nyyrikkiin ja Perjantaihin.