Sisar Emma oli yksi niistä suomalaisista naisista, joita kutsutaan uranuurtajiksi. Hän oli ensimmäinen Helsingin Diakonissalaitoksella vihitty diakonissa vuonna 1873. Sisar Emma teki arvokasta työtä myös Limingan orpolastenkodin johtajattarena vuosina 1876-1894.

Emma Maria Wichmann syntyi Raahessa vuonna 1836. Hänen vanhempansa olivat apteekkari Carl Wilhelm Wichmann (1792-1856) ja Beata Gustava o.s. Frosterus (1800-1871). Perheessä oli yksitoista lasta.

Tukholmalaisen kotiopettajattaren neiti Helga Fröbergin oppilaana ja sivistyneessä perheessä kasvaneena Emma sai sen ajan perusteellisen kasvatuksen. Hän osasi useita vieraita kieliä ja hänellä oli kaunis sopraanon ääni.

Vuonna 1860 Emma lähetettiin enonsa, leskeksi jääneen piispa Robert Valentin Frosteruksen (1795-1884) luokse Kuopioon, jossa hän toimi seuraneidin ja osaksi taloudenhoitajattaren tehtävissä 1860-1863. Emma muutti Helsinkiin everstinna Aurora Karamzinin (1808-1902) seuraneidiksi samaan aikaan kuin Helsingin Diakonissalaitosta oltiin perustamassa. Mutta vierailu jäi lyhyeksi tällä kertaa. Nimittäin Emma Wichmannia tarvittiin toiseen vastuulliseen tehtävään.

Pohjanmaalla Limingan pitäjässä oli kirkkoherrana kirkon- ja herännäismies Julius Immanuel Bergh (1810-1878). Nälkävuosien aikana hän oli perustanut pitäjäänsä orpolasten kodin. Lapsimäärä oli suuri. Aurora Karamzin suostui Emman muuttoon Pohjanmaalle orpokodin johtajattareksi. Pohjanmaalla ei oleskelusta tullut kovin pitkä, sillä everstinna halusi Emmasta diakonissan vasta perustamaansa Helsingin Diakonissalaitokseen. Emma oli tähän armeliaisuustehtävään sopiva. Hän oli saanut koulutusta ja omaksunut herännäisyyden Pohjanmaalla veljensä ansiosta.

Ensimmäinen Helsingin Diakonissalaitoksella vihitty

Helsingin Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1867 lähinnä kulkulaitossairaalaksi. Sairaalaa mm. rahoitti hyväntekijänä tunnettu, erittäin varakas everstinna Aurora Karamzin. Tuolloin lavantauti ja punatauti raivosivat erityisesti Helsingissä, joten sairaala tuli tarpeeseen. Saksan ja Ruotsin mallin mukainen Kaiserswerthin Diakonissalaitoksen tapainen laitos perustettiin köyhien sairaiden hoitoa varten Helsinkiin ensimmäisenä diakonissalaitoksena maassamme.

Diakonissalaitoksen tarkoituksena oli myös alusta alkaen kouluttaa nuoria naimattomia naisia tai leskiä diakonissoiksi, ts. sairaanhoitajiksi uskonnollisessa hengessä. Aluksi oli vaikeaa saada opettajia ja sopivia nuoria naisia tehtävään. Alakin oli vielä tuntematon. Diakonissat saivat koulutuksen, huolenpidon ja asunnon sisarkodissa kuolemaansa saakka. Täytyy erikseen vielä mainita, että Helsingin Diakonissalaitos on ollut hoiva-alan kouluttajana uranuurtaja Suomessa.

Syyskuussa 1870 Emma muutti Helsinkiin ja hänet otettiin oppilaaksi diakonissalaitokselle. Koesisareksi hänet hyväksyttiin marraskuussa samana vuonna ja vihittiin diakonissaksi Helsingin Diakonissalaitoksella sen ensimmäisenä marraskuun 1. päivänä 1873.

Ensimmäisestä diakonissavihkiäisestä kirjoitettiin jopa lehdistössä. Vihkimisen toimitti professori sittemmin piispa Herman Råbergh ja vihkimiseen liittyvässä jumalanpalveluksessa saarnasi professori A. F. Granfelt. Näin arvovaltaisesti sai laitos valmistuneen ja ”ulosoppineen” diakonissan. Juhlatilaksi oli sisustettu diakonissalaitoksen potilashuone.

Helsingin Diakonissalaitoksen ensimmäinen johtajatar, Pietarissa diakonissaksi vihitty, sisar Amanda Cajander (1827-1871) oli kuollut. Seuraava johtajatar oli nimeltään sisar Charlotte Molin. Vuonna 1874 johtajattareksi nimitettiin sitten sisar Emma Wichmann. Sisar Emma jatkoi tehtävässään diakonissalaitoksen johdossa vuoteen 1876 ja luopui työstään heikon terveyden takia. Hän toivoi pääsevänsä vähän helpommalla ja uusi työtehtävä johtajattarena oli jo tutussa Liminkaan perustetussa orpolastenkodissa.

Limingan orpolastenkodin johtajatar

Lastenkodin johtajatar oli myös opettaja ja kasvattaja hallintoon liittyvien töiden lisäksi. Kerrotaan, että sisar Emmalla oli suuret pedagogiset lahjat, joille varmasti oli tarvetta. Sisar Emma yritti juurruttaa kasvatteihinsa uskonnollisen vakaumuksensa. Lastenkodissa veisattiin sisar Emman rakastamia Siionin virsiä harmoonin säestyksellä.

Sisar Emma oli luonteeltaan hyvin vaatimaton. Mutta koska laitos oli läänin maaherran ylivalvonnan alainen, joutui hän kosketuksiin läänin ns. silmää tekevien kanssa.  Hänet oli kerran kutsuttu Oulun läänin mahtavan ja hovimiehenä tunnetun kenraali Gripenbergin ja hänen hovineitinä olleen Martinau-syntyisen puolisonsa uudenvuoden kutsuille. Kenraali oli kutsunut vieraiksi lääninhallituksensa ja läänin virkamiehiä illallisille.

Sisar Emma oli yksi kutsutuista vieraista jälleen kerran. Hän vietti monta unetonta yötä, omatunto kun oli näitä maallisia ilonpitoja vastaan, mutta laitosta ajatellen kutsu oli vastaan otettava. Sisar Emma osasi kyllä isoisten kanssa keskustella, olihan hän Aurora Karamzinin ”hovissa” oleskellut, mutta maallinen meno hirvitti.

Uudenvuodenkutsut olivat joskus 1880-luvulla ja harvojen naisten joukossa sisar Emma oli tyylikkäänä diakonissapuvussaan, vanhin joukosta. Kun illallispöytään oli astuttava, tarjosi maailmanmies Gripenberg sisar Emmalle kätensä johdatakseen hänet pöytään. Koska sisar ei ollut naimisissa, oli hänen mielestään rouvilla etuoikeus ennen häntä, naimatonta. Gripenberg närkästyi hiukan ja puolittain piloillaan sanoi: ”Sisar Emma, olen varma, että Te vielä taivaan portaillakin kursailette.” Sisar Emma pää kainosti alaspäin seurasi isännän kutsua, tarttui käsivarteen ja lähti kohti illallispöytää. Hauska mutta kiusallinen tapahtuma.

Sisar Emma hoiti Limingan orpolastenkotia vuoteen 1894. Hän oli tehnyt pitkän päivätyön, oli jo sairas ja väsynyt, erosi toimestaan ja muutti syntymäkaupunkiinsa Raaheen, missä hän huhtikuun 2. päivänä 1900 kuoli keuhkokuumeeseen Gelmannin sairaalassa.

Emma Wichmannin hauta sijaitsee Haaralan hautausmaan vanhassa osassa. Hautaristi on kappelilta päin katsottuna ensimmäisen käytävän vasemmalla puolella, ensimmäisen alueen keskiosassa. Entiset lastenkodin kasvatit pystyttivät hänen haudalleen muistomerkin.