Elli Särkkä (o.s. Blåberg, 1911-1999) syntyi Jyväskylässä. Hänen isänsä oli kuorma-ajuri, äiti hoiti kotia ja yhdeksää lastaan. Sisällissodan jälkeen oli tiukkaa, kansa oli jakaantunut kahtia. Kotona ei saanut puhua vuoden 1918 vaikeista asioista.

Perhe muutti usein. 1920-luvun puolivälissä hankittiin oma talo. Äiti oli myös ahkera. Hän hankki talorahoja omalta osaltaan mm. majoittamalla markkinamiehiä ja myymällä heille kahvia. Elli auttoi äitiään ja hyvänä laulajana ilahdutti yövieraita. Leena Laineen kirjoittamassa teoksessa oli haastateltu Matti ja Elli Särkkää vuonna 1989 Jyväskylässä ja näin muistelee Elli: ”Laulu tuli minulle näin, minä tulin esiintyväksi ihmiseksi oikeen, markkina-aikaan – – – äijät istu ja itki ja nyyhki ja nukahtivat.”

Jo kansakoulussa Ellin kyvyt laulussa ja liikunnassa havaittiin. ”En sitä itse tajunnut sellasta, että on jotain lahjakkuutta, eikä siihen ollut varaa työläislapsella. Jos oli lauluääni ja sai koulussa laulaa, se oli niin kuin luontaisetu.”

Kansakoulun ja jatkoluokan jälkeen alkoi työelämä. Oppikouluun päässet koulukaverit lakkasivat tervehtimästä. Luokkayhteiskunnan rajat koki jokainen köyhistä lähtökohdista lähtenyt. Elli oli 14-vuotiaana juoksutyttönä Fredrikssonin lakkitehtaalla. Näin hän muistelee: ”Harmitti, kun ei päässyt oppikouluun. Mä olin juoksutyttö ja oltiin tehdastyöläisiä, jotka ovat niin kuin yksi osa siitä työstä – – – yhtä kappaletta teet vuodesta vuoteen tai yhtä nappia laitat vuodesta vuoteen.”

Ohjelmantekijän alku

Kuka olisi arvannut, että Jyväskylän Uimaseuran uimakoulussa Elli hädin tuskin uskalsi suorittaa priimusmaisterin tutkintoon vaadittavaa uimahyppyä. Tyttökaveri tyrkkäsi alas veteen ja se oli siinä. Elli oli hyvä uimari, voitti piirimestaruuksia ja osallistui mm. Jyväsjärven yliuintiin voittamalla sen ensi yrittämällä.

Lakkitehtaalla Elli tapasi Lyyli Heinäsen, joka oli vuonna 1926 perustetun Jyväskylän Työväen Naisvoimistelijoiden (JTNV) perustava jäsen, sen ensimmäinen puheenjohtaja, TUL:in kurssin käynyt voimistelunohjaaja ja harvinaisen hieno persoona. Hän houkutteli Elliä pesäpalloharjoituksiin. Ei tyttöjä kiinnostanut, mutta sitkeä Lyyli osasi vetää oikeasta narusta. Hän lupasi voimistelijoiden valiojoukkoon pääsemisen. ”No, mikä lie [se] kiinnosti meitä, erikoisihmiset, ja niin päästiin. Eikä oltu huonoja voimistelijoita, vaikkei ollut vielä koulutustakaan, mutta kun on intoa.”

Voimistelu ei ollut suinkaan ainoa vapaa-ajanharrastus. Elli liittyi Veikkojen kuoroon. Kaksikymmentäviisi vuotta meni ja kertaakaan hän ei ollut harjoituksista poissa. Kuoro osallistui työväen laulujuhlille vaikkei Elli ensimmäisissä laulujuhlissaan omistanut edes ”palttoota”.

Jyväskylän Työväenteatteri, joka oli harrastajateatteri, vuokrasi tiloja työväentalolta. Siten tuli naisvoimistelijoille mahdollisuus osallistua teatterin tekemiseen, heidän vastuullaan oli teatterin tanssinumerot. Voimistelijoita ohjasi muun muassa Pietarissa opiskellut klassisen baletin ammattitanssija Toivo Niskanen (1887-1961). Teatterinjohtaja Matti Tapio (1926-1978) pyysi Elliä tekemään koreografian näytelmään ”Vanhan naisen vierailu”. Elliä hirvitti. Mutta Tapio luotti ja sen jälkeen Elli sai tehdä lukemattomat koreografiat Työväenteatteriin ja Huoneteatteriin.

Vuonna 1937 Elli avioitui kuvataiteilija Matti Särkän (1908-1995) kanssa. Heille syntyi kaksi lasta.

Ohjelmantekijä ja ohjaaja

1940-luvulla alkoi ohjaajan ja ohjelmantekijän ura liittotasolla TUL:ssä (Suomen Työväen Urheiluliitto). Liiton kursseilla Elli Särkän nimi tuli esille vuoden 1948 opettajalistalla. Elli opetti liikuntaa ammattikoulussa ja perusti 1950-luvulla oman liikuntakoulun, jossa opetti kymmenen vuotta. Elli Särkkä muistetaan lähinnä ohjelmantekijänä.

Ensimmäinen oma ohjelma vuonna 1931 oli ”Ajan aallot”, joka perustui työväenlauluun. Sitten ”Kehtolaulu”, 1934. Vuodesta 1952 hänen laatimia ohjelmia palkittiin lukuisia kertoja. Kolmansien naisten liittopäivien 1966 valionaisten ohjelma ja 1979 liittojuhlien veteraaniohjelma kuuluivat suurimpiin kenttäesityksiin.

Kansainvälisille areenoille osallistuttiin lukuisia kertoja, esim. Brysseliin 52-henkinen joukkue 1958, Tšekkoslovakian Spartakiadeilla 1965.

TUL:n naisten liittojuhlien vuoden 1979 PR-kiertueen ohjelmiston Elli Särkkä ohjasi ja laati siihen osia.

Ohjelmia ei Elli Särkkä kirjoittanut paperille. ”Kaikki mun ryhmäni tietää sen, että ei ajatella huomenna sitä, mitä Elli tänään opetti. Se koko ajan muuttuu. – – – Mutta kun menen sinne elävän ihmisen luokse, niin kokeilen. Mää sanon aina tytöille, että tää on raaka. Mutta oottakaa, että kypsytän sen.”

Elli Särkkä promovoitiin Jyväskylän yliopistossa vuonna 1982 liikuntatieteiden kunniatohtoriksi, joka on liikuntakulttuurialan korkein tunnustus. Hänelle myönnettiin Jyväskylä-mitali vuonna 1977. Jyväskylä-mitali on tunnustus erityisen merkittävistä ansioista Jyväskylän hyväksi.