Helvi Leiviskä oli suomalaisten naissäveltäjien uranuurtaja ja ensimmäinen merkittävä naispuolinen säveltäjä ja naissinfonikko Suomessa. Hän loi monipuolisen orkesteri-, laulu- ja kamarimusiikkituotannon. Säveltäjä Helvi Leiviskä ei suinkaan ole unohdettu taiteilija. Hänen elämäkertansa julkaistiin vuonna 2017 ja 2000-luvulla levytettiin hänen säveltämiään teoksia. 

Taloushuolet varjostivat lapsuutta

Helvi Lemmikki Leiviskän (1902-1982) isä oli muhoslainen pappi ja kirjallisuuden suomentaja Hannes Leiviskä (1873-1918) ja äiti Oulussa syntynyt Elli (Elin, Elina) o.s. Sjögren (1880-1961). Vanhemmat oli vihitty vuonna 1901. Perheessä oli seitsemän lasta, joista Helvi oli vanhin. Hannes Leiviskä toimi Yhdysvalloissa siirtolaispappina vuosina 1903-1905. Helvin setä, isänsä veli, Iivari Gabriel Leiviskä oli suomalainen maantieteilijä ja Helsingin yliopiston maantieteen professori. Kirjallisuutta ja kulttuuria arvostava Hannes Leiviskä ei Helvin musiikillisia unelmia tukenut. Joka tapauksessa Helvi aloitti pianonsoiton jo 8-vuotiaana. Perhettä varjostivat taloushuolet ja äidin mielenterveysongelmat.

Helvi Leiviskän lapsuutta varjosti perheen isän kuolema 1918. Helvi oli tuolloin 16-vuotias. Talousahdinko syveni entisestään. Perhe muutti Helsingistä Kokkolaan ja Helvi joutui jättämään Helsingin tyttökoulun kesken. Mutta musiikkia hän ei jättänyt.

Suomen Naisessa joulukuun numerossa kirjoittaa Tuomi Elmgren-Heinonen seuraavasti artikkelissaan Helvi Leiviskä nuori naissäveltäjämme:
”Hän menetti isänsä koulutytön iässä ja ryhtyi melkein heti koulusta erottuaan ja musiikkiopistoa käydessään elättämään suurta perhettä, opettamalla alkeiskoulussa ja antamalla yksityistunteja. Sisarukset olivat kaikki häntä nuorempia ja hänellä oli melkein yksin kannettava perheenemännän raskas taakka, sillä äiti oli isän kuoleman johdosta voimiltaan murtunut ja heikko. Jo silloin annettiin nuorelle musiikkiopistolaiselle hyviä neuvoja yrittää jotain käytännöllisempää alaa, jotain, joka pitäisi paremmin ´leivissä´. Mutta tyttö valitsi toisin. Hän tahtoi säveltäjäksi. Hän kuuli korvissaan säveleitä, sointuja, heräsi aamuisin laulujen kaikuun.”

Päivätyössä ja huoltajana

Helvi palasi Helsinkiin ja jatkoi Helsingin Musiikkiopistossa syksyllä 1919 opettajinaan Ingeborg Hymander, Ilmari Hannikainen, Ernst Linko ja Erkki Melartin. Hän opiskeli sävellystekniikkaa professori Erkki Melartinin (1875-1937) johdolla kahdeksan vuoden ajan toimien alkeisopistossa pianonsoiton opettajana ja samalla opiskeli sävellystä, taloudelliset huolet ja perhehuolet seuranaan. Antamalla pianotunteja Helvi tuki taloudellisesti Kokkolassa asuvaa perhettään. Merkittävä tukija oli Sibelius-Akatemian rehtori Erkki Melartin, joka rohkaisi opiskelijaansa valitsemaan oman tiensä. Helvi Leiviskä  valmistui säveltäjäksi Helsingin konservatoriosta vuonna 1927.

Koska Helvi Leiviskällä oli taloudellista vastuuta ja huolta perheestään, kävi hän myös päivätyössä. Hän toimi Sibelius-akatemian kirjaston- ja nuotistonhoitajana vuodet 1933–1968, toimi Ilta-Sanomien musiikkikriitikkona 1957–1961 ja kirjoitti musiikista, uskonnosta ja taiteesta esseitä, joita julkaistiin mm. Suomen Kuvalehdessä ja Musiikkitieto-lehdessä.
Helvi Leiviskä asui vuodesta 1959 yhdessä sisarustensa kanssa asunnossaan Helsingin Kruununhaassa Kirkkokatu 1:ssä. Samassa ahtaassa ja pienessä asunnossa asuivat Helvin lisäksi hänen siskonsa Sointu ja Anelma sekä veljensä Aarni ja ajoittain muutkin sisarukset. Perheen äiti oli kuollut vuonna 1961. Helvillä oli oma huone, jossa oli piano ja isältä peritty kirjoituspöytä, jonka ääressä sävellykset syntyivät. 

Yhdistystoiminnassa mukana

Helvi Leiviskän elämään kuului muutakin kuin musiikkia. Hän piti vaeltamisesta kesäisin ja useat matkat suuntautuivat Lappiin. 1970-luvulta alkaen Helvi Leiviskä esiintyi keskustelijana monissa naisyhdistysten kuten Zonta International järjestämissä naisten säveltämistä ja tasa-arvokysymyksiä käsittelevissä tilaisuuksissa. Hän oli vaikuttamassa hengellisissä, naisliikkeen ja taidealan järjestöissä ja yhdistyksissä.
Luonnollisesti näissä tilaisuuksissa Leiviskän musiikkia esitettiin ja hän jopa saattoi säveltää tunnus- ja juhlamusiikkia kuten esimerkikkinä voidaan mainita kirjallisuusyhdistys Nuoren Voiman Liitolle, teosofinen Suomen Ruusu-Risti-seuralle, Helsingin Naisorkesterille sekä Zonta Internationalille ja monille muille naisasiajärjestöille. Myös musiikkialan järjestöissä kuten Teostossa sekä Suomen Säveltaiteilijain Liitossa ja sen seuraajassa Suomen Säveltäjissä Helvi Leiviskä oli vaikuttamassa.
Helvi Leiviskälle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1971.

Helvi Leiviskä kuoli sydänkohtaukseen 12.8.1982 ollessaan 80-vuotias. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Leivisköjen perhehautaan. 

Opiskelua ulkomailla

Huono taloudellinen tilanne ei kuitenkaan estänyt Helviä lähtemästä ulkomaille lisäoppiin. Apurahojen turvin mm. valtion, Kordelinin, Ahlströmin sekä Peseniuksen stipendien turvin haave toteutui. Ja myös lainarahaa tarvittiin!
Kaksi vuotta Helvi opiskeli professori Arthur Willnerin (1881-1959) oppilaana Wienissä vuosina 1928-1929. Täällä Helvi Leiviskä omien sanojensa mukaan sai todelliset, syvemmät virikkeet sävellykseen. Wienissä hänelle selveni säveltaiteen olemus ja täällä hän sai syventyä kontrapunktisten ongelmien pariin. Täällä oli tilaisuus orkesteripartituurien lukemiseen. Ulkomailta palattuaan hän jatkoi yksityisesti Leevi Madetojan ja Leo Funtekin opastuksella.

Yksi ensimmäisistä naissäveltäjistä

Säveltäjä ja musiikinopettaja Ida Mobergiä (1859-1947) pidetään ensimmäisenä suomalaisena naisena, joka esiintyi säveltäjänä omalla sävellyskonsertilla 1906 ja siihen sisältyi hänen säveltämänsä sinfonia vuodelta 1905.
Miten pianisti Helvi Leiviskästä tuli säveltäjä, jonka luoma musiikki edusti tyyliltään maltillista modernismia? Näin hän kertoo Naisten äänessä:
”Sitten eräänä kauniina kevätaamuna heräsin miltei harmittavan aikaisin. Ihmettelin virkeyttäni. Äkkiä kuulin ja näin aivan uuden sävellyksen niin selvästi, että oli pakko etsiä paperia ja kynä. Viivoitin käsiini saamani paperin – ei ollut edes nuottipaperia – ja kirjoitin sävellyksen. Pidin tuota ilmestyksen tavoin tullutta alkua merkkinä siihen, että minun tuli jatkaa musiikkialalla sittenkin, mutta ei pianistina, vaan säveltäjänä.” Näin kirjoitti Juhani Pohjanmies Naisten äänessä marraskuussa 1935 ennen 23.11. pidettävää Helvi Leiviskän omaa sävellyskonserttia.

Ja miten konsertti otettiin vastaan? Nimimerkki Y. S. Suomen Musiikkilehdessä joulukuussa 1935 kirjoitti konsertista seuraavasti:
”Helvi Leiviskä on harvoista naissäveltäjistämme huomatuin. Hän saattoi riittävän mittaisin ohjelmin lähteä oman konsertin pitoon. Säveltäjätär antoi opintojensa tuloksista monimuotoisia näytteitä: jonkun orkesteriteoksen, lauluja orkesterin säestyksellä ja pianokonsertin… Säveltäjä sai osakseen lukuisan kuulijakunnan taholta aivan tömistykseen intoutuneita suosion ilmaisuja.”

Helvi Leiviskä sävelsi viiden sinfonian lisäksi orkesteri-, laulu- ja kamarimusiikkia muun muassa kolme orkesterisarjaa, pianokonserton, yksinlauluja ja Juha-elokuvan musiikin. Kirjailija Juhani Ahon pojat Heikki Aho ja Björn Soldan tuottivat Juha-elokuvan, jonka ensi-ilta oli tammikuussa vuonna 1937, 25-vuotias Nyrki Tapiovaara ohjasi ja Helvi Leiviskä sävelsi varta vasten tähän elokuvaan musiikin. Naisten äänessä tammikuussa 1937 haastatteli nimimerkki Venla säveltäjää: ”Eikä sitä menisi säveltämään aivan mitä tahansa. Juhassa on aihe hieno, ja se vie mukanaan. Tunsin erikoisesti, että ’ispiratio oli päälläni’, säveltäessäni kohtausta, jossa Juha juoksee koskelle, epätoivoisena, kun Marja oli ryöstetty ja oli vastassa vain tyhjä koski. Se kuva oli erikoisen jylhä.”

Miten nuorten tekijöiden elokuva otettiin vastaan? Suomen Kinolehdessä helmikuun numerossa Juha sai hyvät arvostelut. ”Suomalaisen elokuvan historiassa on elokuvasovitelma Juhani Ahon kuuluisammasta romaanista ’Juha’ ensimmäinen, joka on saanut sanomalehdistön yksimielisen tunnustuksen todellisena taideteoksena… Myöskin Helvi Leiviskän musiikki sai kiittävän arvostelun sekä ammattimiehiltä että yleisöltä.”
Lisälukemiseksi Eila Tarastin kirjoittama artikkeli ”Nyrki Tapiovaaran ja Helvi Leiviskän Juha; musiikki elokuvan, draaman ja romaanin intertekstuaalisessa kentässä”.
Suurin osa Helvi Leiviskän musiikkikäsikirjoituksista on talletettu Kansalliskirjastoon Helvi Leiviskän nimiseen arkistoon, joka koostuu sekä sävellyskäsikirjoituksista että henkilöarkistosta sekä Sibelius-Akatemian kirjastoon.

Ruusu-Risti ry:n jäsen

Ruusu-Risti ry oli teosofian uranuurtajan Pekka Ervastin vuonna 1920 perustama teosofinen järjestö. Hän oli muuten eronnut perustamastaan Suomen Teosofisesta seurasta tätä ennen. Ruusu-Ristin jäsenet etsivät totuuden ydintä, salaista jumalviisautta, mikä piilee kaikkien aikojen uskonnoissa, mytologioissa sekä filosofisissa ja tieteellisissä järjestelmissä. Helvi Leiviskä liittyi siskoineen Ruusu-Risti yhdistykseen luultavasti opettajansa Erkki Melartinin kautta. Seura herätti taiteilijoiden kiinnostuksen ja mm. säveltäjät Oskar Merikanto ja Juhani Pohjanmies sekä monet taiteilijat, kirjailijat ja näyttelijät kuuluivat yhdistykseen kuten ihastuksensa, pianisti Väinö Lahti ja oopperalaulaja Ture Ara. Jäsenyys vahvisti ja tuki Helvi Leiviskän valintoja velvollisuuksien ja säveltämisen välisessä ristiriidassa. Hän on itse sanonut, että Pekka Ervast (1875-1934) oli yksi kaikkein tärkeimmistä tekijöistä säveltäjäkehityksensä tiellä.

Helvi Leiviskää ei ole unohdettu

Vuonna 2017 ilmestyi musiikkitieteilijä Eila Varastin kirjoittama laajin elämäkerta Helvi Leiviskästä ja hänen musiikistaan ”Nouse, ole kirkas; Helvi Leiviskän elämä ja teokset”.

2000-luvulla virisi kiinnostus säveltäjä Leiviskän musiikkia kohtaan. Alla luettelo suomalaisista levytyksistä kopioituna Susanna Välimäen kirjoittamasta artikkelista:
“Unrecorded.” (Alba Records, 2023); Viulusonaatti ja Impromptu, Linda Suolahti viulu ja Tiina Karakorpi, piano

“Leiviskä – Orchestral Works vol.1” (BIS, 2024); Dalia Stasevska, kapellimestari, Sinfonia Lahti

“Finnish Violin Music” (Alba Records, 2017); Pianotrio, KAAÅS-trio

”Finnish piano quartets” (Telos, 2016); Pianokvartetto, Nina Karmon, viulu, Luke Turrell, alttoviulu, Roi Ruottinen, sello, ja Terho Dostal, piano

Kuunneltavissa: Ylen Elävässä arkistossa on Helvi Leiviskän 70-vuotishaastattelu. Säveltäjä Helvi Leiviskä täytti 25.5.1972 seitsemänkymmentä vuotta. Toimittaja Leena Santalahti haastatteli päivänsankaria tämän kotona. https://areena.yle.fi/podcastit/1-50027377.
Sekä kuunneltavissa on myös Yle Areenassa Sinfonia nro 3 kaikki kolme osaa. Radion sinfoniaorkesteri soittaa johtajanaan Sakari Oramo. Äänitys on vuodelta 1998.