Eeva-Helena Jokitaipale aloitti toimittajauransa kesätoimittajana paikallislehti Itä-Hämeessä. Tosin vähän nuorempana kuin yleensä eli jo lukiolaisena. ”Olin lukiossa ajatellut rikosasianajajan tai toimittajan uraa, Seiskassahan nämä molemmat puolet sitten myöhemmin yhdistyivät”, naurahtaa Betsynä paremmin tunnettu päätoimittajaksi ja julkaisujohtajaksi urallaan päätynyt konkari.

Betsy aloitti Tampereella lehdistö- ja tiedotusopin opinnot vuonna 1970. Toimittajan ura jatkui Keskisuomalaisessa sekä alue- että keskustoimituksessa. ”Kokemus oli ratkaiseva, sillä huomasin, että sanomalehti ei ollut naisen paikka – ei ainakaan minun. Kun miespuoliset opiskelijakaverit saivat vetää vaikka ulkomaantoimitusta, niin minulle annettiin t-paita – ja lastentarhakiertiksiä. Huomautin tästä kyllä päätoimittajalle, kun lähdin sieltä”.

Betsy haki ja pääsi kahden kesätoimittajakesän jälkeen Annaan vuonna 1978. Hän kehuu Annan toimituksen johtoa, erityisesti Sonja Tanttua ja Riitta Tulosta ja koko toimitusta, joka oli hyvin feministinen. Annan ensimmäinen päätoimittaja Kirsti Lyytikäinen saa myös kiitosta, sillä hän oli luonut vähän erilaisen naistenlehden.

Anna – lehti vaihtoi omistajaa

Kustannusosakeyhtiö Apulehti omisti vuonna 1963 perustetun Annan puoliksi Yhtyneiden kanssa, kuten myös Avotakan. Vuonna 1971 Anna-lehti siirtyi Yhtyneiden Kuvalehtien ja Kustannusliike Apulehden perustamalle A-lehdille.

Apu–lehdet osti Jaanan vuonna 1979. Anna joutui kilpailemaan sen kanssa toimituksen ja markkinoinnin resursseista altavastaajana. Median taloudelliset realiteetit tulivat Betsylle tutuiksi jo uran varhaisessa vaiheessa.

”Me päätimme toimituksessa, ettemme anna periksi ja teimme innolla töitä”, Betsy kertoo. Sitten Yhtyneet Kuvalehdet- nykyinen Otavamedia – osti Annan 1980 ja Avotakka jäi A-lehdille. Jaana hävisi levikkikilpailussa ja lopetettiin 1985. Anna ilmestyy edelleen.

Kulttuuria ja työelämää

”Siirto Yhtyneisiin oli suuri onni Annalle. Tuli ihan toisenlaiset resurssit ja suhtautuminen. Oli erinomaisia toimittajia ja pomoja. Istuin Kristiina Tuormaan kanssa samassa huoneessa ja kirjoitimme ja kokosimme esimerkiksi naiseutta uusilta kulmilta luotaavaa Siskonpeti-palstaa. Tehtiin siihen aikaan vallankumouksellisia juttuja esimerkiksi naisten seksielämästä. Oli vapaus tehdä mitä vain, kun perusteli sen hyvin. Sai myös tehdä juttuja yhteiskunnallisista aiheista naisten näkökulmasta. Kirjoitimme myös naisten asemasta työelämässä ja politiikassa. Ne olivat aika uusia aiheita.”

”Teatteria ja kirjallisuutta käsiteltiin myös Annassa laajasti. Betsy nauraa Hesarin Pekka -Tarkan hikeentyneen kun Annassa tehtiin niin paljon kirjailijahaastatteluja. Sehän kuului Tarkan mukaan vain kirjallisuuskriitikoille.

Eeva-Helena Jokitaipale viihtyi yhdeksän vuotta Annassa ja oli tosi tyytyväinen siihen aikaan. ”Tärkeää oli taloudellinen turvallisuus, joka takasi resurssit tehdä hyvää ja kiinnostavaa sisältöä. Visuaalisuuteen panostettiin tosi paljon. Parasta oli luovuus ja luovaa hulluus, vapaa ideointi – se oli toimittajana journalistisesti parasta aikaani”, Betsy kuvaa työvuosiaan Annassa.

Päällikön ura alkoi Seurasta

Annasta tie vei Seuraan vuonna 1986, kun Elina Simonen siirtyi Seurasta Kotilieden päätoimittajaksi. ”Seuran päätoimittaja Heikki Parkkonen pyysi minut luokseen ja tarjosi toimituspäällikön paikkaa. ”Se oli erilainen uusi ammatti ja, jossa pystyin kehittymään”, perusteli Betsy itselleen siirtoa esimiestehtäviin.

”Seura oli Yhtyneiden Kuvalehtien rahasampo ja kiitos päätoimittaja Parkkosen toimitukselliset resurssit olivat sen mukaiset. Seura oli suomalaisen lukijan ikkuna maailmaan. Siksi kalliitakin matkoja tehtiin paljon. Niissä satsattiin myös toimittajien hyvinvointiin, esimerkiksi pitkät lennot tehtiin businessluokassa ja yövyttiin kunnon hotelleissa.”

Seura kilpaili Avun kanssa

”Seura halusi olla myös uutislehti ja uutissivut pidettiin auki deadlineen asti. Kilpailu Avun kanssa oli kovaa. Yksinoikeusjuttuja ostettiin kilvan niin tv:stä tutuista kansainvälisistä tähdistä kuin kotimaisista julkkiksista.”

Ismo Lysmän ja Matti Nykäsen yhteistyö tuotti irtomyynnissä uskomattomasti rahaa. Luottotoimittaja seurasi Matin elämän värikkäitä käänteitä jopa häämatkalle.”

Annan kokemusta Betsy hyödynsi ruoka- ja hyvinvointijuttujen suunnittelussa ja toi tasa-arvoajattelua ”Lehdessä oli paljon hyviä toimittajia ja kuvaajia. Parkkonen sanoikin, että lehden linja on lehden toimitus”.

”Ei ole enää toimituksissa sellaisia resursseja. Jutta Urpilaisen ja Kimmo Sasin ajama 10 prosentin arvonlisävero tilattavilta lehdiltä vuonna 2011 leikkasi juuri sen verran yritysten voittomarginaaleista, että väkeä ryhdyttiin vähentämään rankasti ja kuluja karsimaan.”

Seiskasta julkaisujohtajaksi

Heikki Parkkonen lähti Seurasta Allerille vuonna 1991. Uuden päätoimittajan aikana Betsy ei enää viihtynyt Seurassa kuten ennen. Pohjoismainen kustannustalo Aller halusi perustaa Suomeen muissa Pohjoismaissa mainiosti menestyneen julkkis- ja tv-lehden Se og Hörin suomalaisversion. ”Vuosi lähtönsä jälkeen Parkkonen kehotti minua hakemaani työpaikkaa Alllerilla. Tuut tänne ja allekirjoitat paperit nyt.” Betsy selasi pari numeroa läpi ja ajatteli ”voi jeesus kristus tännekö lähtisin. Mutta täytyyhän elämässä voida ottaa riskejä”. Lopulta Allerilla vierähti 24 vuotta.

Betsy suostui 7 päivää -lehden toimituspäälliköksi ja houkutteli mukaansa Anne Pennasen, joka oli toimitussihteeri Seurassa. ”Meillä oli pölyinen pöytä ja pari puhelinta, kun ryhdyimme suunnittelemaan ensimmäistä numeroa”. Kun lehti kasvoi, Seurasta siirtyi muitakin 7 päivää –lehteen (myöhemmin nimeksi vaihtui Seiska). Iltalehdestä tuli myös väkeä Rampe Toivosen mukana.

”Mediamaailmassa povailtiin, ettei 7 päivää elä pitkään. Otavan toimitusjohtaja Olli Reenpää tokaisi Norjan Se og Hörin päätoimittajalle Knut Haavikille metsästysretkellä, ettei tuollaista paskaa suomalaiset siedä. Ensimmäinen numero ilmestyi helmikuussa 1992, ja jo reippaan parin vuoden jälkeen olimme plussan puolella. Suurimmillaan Seiskalla oli printissä liki miljoona lukijaa. Nykyään lehden kokonaistavoitettavuus on 1 244 000. Toimittajia oli enimmillään yhteensä 30 – 40 peruslehdessä ja tv-osassa.”

Kiitos Knut Haavikin ja Heikki Parkkosen vuonna 1994 minut nimitettiin Seiskan vastaavaksi päätoimittajaksi. Ehdin olla siinä tehtävässä yli 20 värikästä vuotta.

Kriittinen tapa tehdä julkkisjuttuja

”En ollut aluksi niin kovin intoutunut siitä sisällöstä. Mutta sain hyvää koulutusta Tanskasta ja Norjasta. Loimme uudenlaisia julkkisjuttukonsepteja. TV alkoi tuottaa paljon nuoria julkkiksia ja nousevia tähtiä, poliitikoistakin tuli julkkiksia, samoin uusien lajien urheilijoista. Lehdessä oli niin positiivia julkkisten koti- , hää- ja matkajuttuja kuin räväköitä paljastusjuttujakin.

”Viihteen tekeminen on niin aliarvostettua. Parhaat viihdetoimittajat Seiskassa tekivät tutkivaa journalismia. Erityisen iloinen olin sitä, että muutimme poliitikkojen käsittelyä. Paljastimme, että poliitikot saattavat toimia ihan toisin kuin sanotaan. Julistetaan perhearvoja ja sitten petetään puolisoa. Uskomatonta kaksinaamaisuutta”, nauraa Betsy.

”Jotkut julkkikset alkoivat myös haastaa Seiskaa oikeuteen, mutta lopulta hävisivät. Tarkistutimme kaikki räväkimmät jutut juristeilla. Monet tapaukset olivat enemmänkin huvittavia kuin pelottavia. Olen varmasti Suomen eniten raastuvassa istunut päätoimittaja”, Betsy kertoo.

Yksi tapaus ei Betsyä kuitenkaan huvittanut. Seiska sai sakkotuomion rahajäljitelmän levittämisestä. ”Se oli markkinoinnin loistoidea  – Seiskan vappusatanen. Mutta päätoimittajahan vastaa koko lehden sisällöstä. Ilmoitukseen kuvattiin ihan oikean kokoinen ja näköinen satanen. Vaikka sinä oli myös Seiskan logo, onnistuivat lukijat huijaamaan sillä yrityksiä. 6000-7000 markkaa joudutin korvaamaan yrittäjille. Hymy kuitenkin hyytyi, kun Suomen Pankin lakimiehet ehdottivat syytettä rahan väärentämisestä.

Julkaisujohtaja Allerilla

Eeva-Helena Jokitaipale viihtyi kaikkiaan 24 vuotta Allerilla. 10 vuoden jälkeen päätoimittajasta tehtiin myös julkaisujohtaja. Uusia lehtiä ideoitiin ja ostettiin – myös lopetettiin, jos menestystä ei tullut. Betsyn Tanskan mallin mukaan ideoima ja Anna-Liisa Hämäläisen johtama Koti&Keittiö oli yksi menestystarinoista.

Kysymykseen, miten digitalisointi vaikutti media-alalla, Betsyn vastaus tuli nopeasti: ”täydellisesti. ”Tekniikan puolella ennen faksilla lähetettiin juttuja ja linja-autolla kuvarullia toimitukseen. Nyt riittää napin painallus. Levikkipuolella ei enää lasketa vain paperilehden tilaajia, vaan kaikki lukijat kaikissa kanavissa. Aluksi vastustin sitä, että samat sisällöt, joista paperilehden tilaajat maksavat, pannaan ilmaiseksi nettiin. Mutta kyllä se näyttää olevan nykyinen trendi. Netti lisää myös painetun lehden myyntiä ja tuo mainostuloa.  Sitä paitsi kuluttajat ovat jo tottuneet maksamaan digitaalisesta sisällöstä.”

”Mediabisneksessä eletään aika fataaleja aikoja eikä kenellekään näytä olevan mitään viisastenkiveä. Esimerkiksi A-lehdet suuntautuu median ohella ihan toisen tyyppisiin bisneksiin, esimerkiksi verkkokauppaan. Allerilla on Tanskassa matkatoimisto. Lisäksi tehdään paljon markkinointiviestintää. Yleisaikakauslehti on kuitenkin suuremmassa vaarassa kuin Seiskan tyyppinen tai erikoislehti.”

Mitään ei kannata katua

Entä kaduttaako mikään? ”Ei. Mikään ei ole niin turhaa kuin menneen katuminen. Sitä ei voi muuttaa.”

Olen tosi iloinen ja kiitollinen Allerin vuosista. Sain tehdä töitä pohjoismaisissa työryhmissä loistavien huippuammattilaisten kanssa, pääsin seuraamaan viimeisiä trendejä alan kansainvälisissä konferensseissa ja koulutuksissa.