Ensimmäinen lento-opetusta saanut lentäjätär on Helvi Karhumäki (o.s. Marttila, s. 1908).

Peräseinäjokelaisen neiti Helvi Marttilan ilmailuharrastus alkoi 1920-luvun lopulla. Vuonna 1928 hän liittyi Etelä-Pohjanmaan Ilmapuolustusyhdistykseen ja alkoi kysellä lentäjäkoulutusta. Kun ulkomaisista naislentäjistä alkoi tulla uutisia, hän päätti toden teolla etsiä itselleen opettajan. Opettaja löytyi, kun Niilo Karhumäki saapui 1930 Oriveden kirkonkylään Tiira-koneellaan antamaan yleisölennätyksiä. Helvi sai lentää muutamia koulu- ja matkalentoja, ja Niilo Karhumäki kehotti Helviä käymään Helsingin Psykoteknillisessä laitoksessa hankkimassa lentäjän tutkintoon tarvittavan terveystodistuksen. Neiti Marttila kävi siellä toukokuussa 1930, ja hänet hyväksyttiin ohjaajataroppilaaksi Keljon lentokouluun. Hän oli ensimmäinen nainen, joka Suomessa ryhtyi hankkimaan lennonopetusta, mutta ei ehtinyt saada lupakirjaansa ensimmäisenä.

Ilmailuviranomaisten mielestä vain ilmavoimien ohjaajat olivat oikeita lentäjiä. Siksi lennonopettaja Karhumäki hakeutui Kauhavalle hankkimaan lennonopettajaoppia. Helvin lentokoulutus jatkui helmikuussa 1931, kunnes lunta tuli liikaa. Ensimmäiselle yksinlennolleen hän pääsi huhtikuussa 1931. Sanomalehti Keskisuomalainen kertoi:

”Helvi Marttila, 23-vuotias pohjatar, jonka äskettäin kerroimme suorittaneen ensimmäiset yksinlentonsa Keljossa, edistyy tässä miehen päätä vaativassa urheilussa aimo askelin. Nyt on hän lentänyt jo kaikkiaan kolmatta kymmentä tuntia, joista osa on kulunut matkalentoihin. Kaikkiaan tämä tyttö on ollut yksinään Lokin hopeaharteitten kannattamana 11 kertaa, kohonnut 500 metrin korkeuteen, suorittanut äkkikäännöksiä ankarimmassa tuulessa ja tehnyt kahdeksikkoja kuin vanha tekijä. Tänään tulee tusina täyteen yksinlentojen sarjassa ja muutaman päivän päästä saapuvat Helsingistä ilmailuviranomaiset tutkimaan ja tutustumaan, onko Helvi-neiti valmis vastaanottamaan kansainvälisen lentäjän komealta kalskahtavan tittelin ja diploomin valtakirjoineen.”

Niilo Karhumäen oli kuitenkin ennen tarkastuslentoa saatava oma opettajanvaltakirjansa, ja sitä varten hän joutui vielä Kauhavan ilmailukouluun kolmeksi viikoksi. Nyt sulivat jäät, ja Helvin piti koko kesä harjoitella kellukkeilla ollakseen uudelleen valmis tarkastuslentoon, jonka hän lopulta lensi Santahaminassa lokakuussa 1931. Helvi Marttila sai toisena naisena Suomessa lentolupakirjan, jonka numeroksi merkittiin 271. Hän oli siihen mennessä ehtinyt lentää jo yli sata tuntia. Helvi ei suinkaan ollut kovapäinen oppilas, vaan opettaja oli tavallista innostuneempi. Muutaman vuoden lenneltyään opettaja ja oppilas solmivat avioliiton. Karhumäen perheeseen syntyi kuusi lasta. Suuren perheen emännältä ei lentämiseen sen koommin enää aikaa liiennyt.

Lentäminen, tai ainakin kyydissä istuminen ja muodikkaaseen lentäjätärasuun pukeutuminen, oli varakkaiden piirien neitosten hetken harrastus siinä kuin purjehtiminen ja ratsastuskin.