Tätini, kauppaneuvos Meri Elo syntyi 9-lapsiseen perheeseen. Perheen elanto tuli Jussi-isän puusepäntaidoista. Hän rakensi Helsingissä useita puutaloja Käpylään, Kumpulaan ja Toukolaan.
Meri oppi pitämään puoliaan isossa perheessä ja kulmakunnan kavereiden kanssa. Lapsuuden mieluisiin muistoihin kuului Olli-niminen varis. Se kesyyntyi, kun Meri ruokki sitä, ja varis tykkäsi istua Merin pyörän tarakalla hänen viilettäessään pitkin Kumpulan katuja.
Sosiaalisuus ja taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa saivat perustansa jo Merin lapsuudessa. Meri Elosta kehittyikin aikuisena suvun matriarkka, joka kokosi sukulaiset yhteen vaikkapa Kirkkonummen kesämökilleen sekä myöhemmin taitava neuvottelija sopimusneuvotteluissa.
Meri oli lapsena myös kova urheilemaan, pesäpallo ja pikajuoksu olivat hänen paraatilajejaan. Perheessä myös musisoitiin, Meri soitti mandoliinia ja lauloi Kisällittärien kuorossa.
Työläisperheessä kasvaneena Meri Elo liittyi mukaan kansandemokraattiseen toimintaan. Koulun jälkeen hänet nimitettiin Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton taloudenhoitajaksi 1940-luvun puolivälissä. Nuorisoliitto järjesti tuolloin Meri Elon johdolla nuorisofestivaalimatkoja eri puolille maailmaa ja lähtijöitä oli sata päin.
Suomessa oli tuolloin vielä valuuttasäännöstely, ja Suomen Pankki myönsi näitäkin matkoja varten valuuttaa, mutta niukasti. Niinpä Meri keksi mainion keinon: suomalaisilta, suklaata valmistavilta tehtailta hän pyysi ja sai lahjoituksina suklaalevyjä. Ne myytiin sitten kulloisellekin festivaalipaikkakunnalle saavuttua paikallisille. Näillä rahoilla hankittiin festivaalimatkalaisille syötävää matkan ajaksi.
Idea matkatoimistosta syntyy
Festivaalimatkojen järjestely poiki Meri Elolle idean laajentaa matkailutoimintaa Nuorisoliittoa tukevaksi liiketoiminnaksi. Pohdinnan alla oli matkatoimiston perustaminen. Elo olikin mukana perustamassa Matkatoimisto Oy Lomamatkaa marraskuussa 1956. Se aloitti varsinaisen toimintansa vuonna 1957. Yhtiön osakkaiksi tuli kansandemokraattisia järjestöjä ja Elosta tuli itseoikeutetusti sen toimitusjohtaja vuonna 1958. Hän toimi tässä tehtävässä aina eläkkeelle lähtöönsä saakka vuonna 1983.
Festivaalimatkojen myötä tutuiksi olivat tulleet niin Neuvostoliitto kuin Itä-Euroopan sosialistiset maat ja niiden veljesjärjestöt. Meri Elo oli voimakastahtoinen ja tarmokas johtaja, joka halusi tuoda matkailuun koko ajan jotain uutta.
Käytettiinpä mitä mittapuuta tahansa, on Meri Elo nostettava Suomen matkatoimistohistorian merkittävimpien vaikuttajien joukkoon. Hän oli avaamassa portteja massamatkailulle Neuvostoliittoon. Hänen johdollaan Lomamatkat otti markkinoitavakseen Itä-Euroopan maat, mikä merkitsi olennaista laajennusta suomalaisten matkailukartastoon.
Terveysmatkat – Merin lempilapsi
Meri Elolla ei ollut omia lapsia, mutta sukulaislapset olivat hänelle erittäin tärkeitä ja rakkaita. Läheltä seuranneena voin sanoa, että Meri omisti elämänsä työlle. Hänen ehdoton lempilapsensa olivat Terveysmatkat, kokonaan uusi matkatyyppi Suomessa. Ensimmäinen Terveysmatkat-esite julkaistiin vuonna 1963.
Terveysmatkojen kohteina olivat mm. Neuvostoliitto, Romania, Bulgaria, silloiset DDR, Jugoslavia ja Tsekkoslovakia. Näissä maissa kylpyläkulttuurilla oli pitkät perinteet ja paljon tietotaitoa. Meri Elo onnistui jopa neuvottelemaan KELA:n kanssa, että suomalaiset saivat matkojen hoito-osuudesta tietyn KELA-korvauksen.
Suhdetoimintaa vailla vertaa
Meri oli taitava pr-nainen. Hän ymmärsi, että suhdetoiminta on oleellinen osa menestyvän yrityksen toimintaa. Hän järjesti suomalaisille lääkäreille tutustumismatkoja terveysmatkakohteisiin sekä myös runsaasti lehdistömatkoja Lomamatkojen uutuuskohteisiin.
Lehdistösuhteet olivat hänelle mieluisia. Yhdessä mainospäällikkö Ebba Uusitalon kanssa ideoitiin vapaamuotoisia iltoja, joilla oli aina jokin teema. Erään kerran teemana oli lappilaisuus, jolloin henkilökunnan väellä oli lapinpuvut päällään, ja he joikasivat lehdistöväen tervetulleeksi. Kutsuipa hän myös lehdistön kalareissulle kesämökilleen.
Niinpä kun lehdistötilaisuuksia pidettiin esim. uuden esitteen ilmestyttyä, niihin osallistui aina suuri määrä lehdistöä. Ja mediapalaute oli suurta. Kun matkailussa tapahtui jotain odottamatonta, oli Meri aina yksi heistä, joilta pyydettiin kommenttia.
Toimin muutaman vuoden Lomamatkoissa johdon sihteerinä ja minulla oli tulkin ominaisuudessa tilaisuus päästä hänen kanssaan Suomessa toimivien suurlähetystöjen tilaisuuksiin sekä ulkomaille sopimusneuvotteluihin. Meri Elo valmistautui niihin aina huolellisesti.
Suurlähetystössä hän meni heti suurlähettilästä tervehtimään ja hoiti samalla jonkin asian, joka hiersi kyseisessä maassa suomalaismatkailijoiden suhteen. Sitten hän seurusteli vielä muutaman muun henkilön kanssa eli tuli nähdyksi. Tilaisuuksissa hän vain pyörähti alle tunnin ja lähti kotiin aina omalla autollaan.
Sopimusmatkoihin hän valmistautui keskustelemalla tuotanto- ja markkinointiosastojen päälliköiden kanssa. Sopimusneuvotteluissa hänellä oli oma muistilistansa, jota hän itse kutsui papersipruksi. Sopimusneuvotteluissa ei sovittu vain lentojen tai hotellien hinnoista, vaan siellä sovittiin myös matkatoimistovirkailijoiden, lehdistön ja suomalaisten lääkärien tutustumismatkoista.
Tulkkina tiesin, että neuvottelut alkavat Merin osalta olla loppusuoralla, kun hän alkoi taitella papersipruaan pienempiin osiin repien sen lopuksi tuhkakuppiin tai kahvikupin lautaselle.
Hän oli tiukka neuvottelija. Nähtiinpä Bulgariassa kerran sellainenkin tilanne, että bulgarialaiset yhteistyökumppanit ehdottivat suuria hinnankorotuksia. Tällöin Meri nousi pöydästä ja sanoi, että neuvottelut ovat nyt loppu ja poistuimme hotelliin. Odottelimme hotellissa kaksi päivää, jolloin sikäläinen neuvottelukumppani tuli hakemaan meitä takaisin. Hinnat olivat laskeneet ja sopimus syntyi.
Hotelli Presidentin tarina
Lomamatkojen toimintaan kuului myös ryhmämatkojen järjestäminen Neuvostoliitosta Suomeen. Ryhmiä tuli paljon ja Meri sai idean omasta hotellista. Merin laajan kontaktiverkoston ansiosta tontti löytyi aivan Helsingin keskustasta. Tontille rakennettiin hotelli Presidentti, jonka tuli vihkimään presidentti Urho Kekkonen.
Hotelli Presidentin rakennusvaiheeseen liittyy hauska anekdootti. Meri Elo oli melko lyhyt henkilö. Hän sai erään kerran telexin ulkomailta, telexin vastaanottajaksi oli kirjoitettu Mrs Metri Elo. Huumorintajuisena ihmisenä tämä nauratti Meriä kovasti ja hotellin vastaava rakennusmestari Reijo Leppäkoski lupasikin tilata hotellin sisäpihalle Merin patsaan, joka olisi oikean korkuinen eli metri ja 50 senttiä korkea!
Lamavuosina 1990-luvun alussa alkuperäinen Matkatoimisto Oy Lomamatka ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Jo eläkkeelle siirtynyt Meri Elo suri perustamansa matkatoimiston ja Hotelli Presidentin kohtaloa samoin kuin toimiston tärkeän tuotteen alasajoa eli terveysmatkojen järjestämisen keskeytymistä.
Arvostettu ja palkittu
Meri toimi myös lukuisissa matkailutoimintaa edistäneissä yhdistyksissä, kuten esim. Suomen Matkatoimistoyhdistyksen (nyk. Suomen Matkatoimistoalan Liitto) hallituksessa, Suomalais-neuvostoliittolaisen taloudellisen yhteistyökomission matkailutyöryhmässä, Suomalais-neuvostoliittolaisen kauppayhdistyksen hallituksessa sekä Suomalais-bulgarialaisen kauppayhdistyksen hallituksessa. Näin matkatoimiston johtajan työssä tarvitut verkostot alkoivat rakentua jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Hän toimi myös Suomen Yhdyspankin Arkadian konttorin luotonvalvojana sekä Vakuutusyhtiö Eurooppalaisen vuositilintarkastajana.
Meri Elon työtä arvostettiin monin arvomerkein ja palkinnoin. Ansioistaan Neuvostoliiton-matkailussa hän sai vuonna 1976 Neuvostoliiton korkeimman matkailullisen tunnustuksen ensimmäisenä ei-sosialistisen maan edustajana.
Kauppaneuvoksen arvonimen Meri Elo sai vuonna 1982. Matkailutoimittajien kilta nimitti hänet ensimmäiseksi Maailman Matiksi sekä vuonna 1984 killan kunniajäseneksi.
Kirjoittaja
Maisa Lappi
Lähteet
Matkatoimistoalan värikkäät vuosikymmenet 1940-2010: Hannu Hämäläinen/SMAL 2010.
Suomen talouselämän vaikuttajat 2011: Sofia Kotilainen, joka puolestaan on käyttänyt artikkelissaan seuraavia lähteitä ja kirjallisuutta: Sinikka Salokorpi, Tarmokas johtaja kehitti terveysmatkoja. Helsingin Sanomat 2.4.2000; Reijo Viitanen, Punainen aate, sininen vaate: Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto 50 vuotta. 1994.
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.