”En halua olla tekojeni, saavutusteni ja ansioideni summa. Ihmisellä on itseisarvo – en ole vain sitä mitä tuotan. Jos teot ja saavutukset otetaan pois, niin mitä jää jäljelle? Sitä pitää etsiä ja pohtia rauhassa”. Näillä sanoilla aloittaa Marianne Valola keskustelumme lahtelaisen Oskarin pihan vanhassa kahvilassa.

Nuorten nostaja ja kannustaja

”Vaikka arki on välillä kaoottista, haluan elää haaveiden ja unelmien kautta. Kannustan poikiani ja kaikkia nuoria omien kykyjensä tunnistamiseen ja käyttämiseen. Meillä on perheellä yhteinen brändi ja yhteiset nettisivut, valolat.com. Minun menestykseni nostaa toisia ja heidän menestymisensä nostaa minua. Toivon, että hiljalleen minun nimeni painoarvo painuu alemmas ja lasten painoarvo nousee ylemmäs.”Vanhin pojista, Lauri, on karttataiteilija. Lauri on tehnyt kuvituksia ja oman Maailman Kartta -kangaskuosin. Tuomo on taitava trumpetisti ja hän on tehnyt näyttelijän ja juontajan hommia. Pienin pojista on vielä pieni ja hyvä niin. Lauri ja Tuomo ovat muodostaneet Valolan vaskiveikot -duon. Tuuba- ja trumpettikokoonpano tienaa rilluttelurahaa tekemällä mm pikkujoulu-, syntymäpäivä- ja häämusiikkikeikkoja. Pojat harjoittelevat ahkerasti esiintymisiä varten ja Marianne Valola on opettanut pojilleen, että hyvästä työstä saadaan palkkio.

Luova työ ja palkka     

”Miten luovalla työllä ansaitaan rahaa? Sitä tutkin Lahden Muotoiluinstituutin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössäni. Arkisessa ansainnassa olen ottanut tietoisia riskejä, tehnyt yhden naisen ihmiskokeita ja onnistunut”, jatkaa Marianne Valola.

”Luovalla työllä on merkitystä. Suomessa ei ole liikaa raikkaita ideoita, menestystuotteita eikä uusia tapoja tehdä asioita. Koen, että muotoilijan tehtävä on kuvitella ja hahmotella, miten asiat voisivat olla. On katsottava kauas ja on yritettävä olla kompastumatta tässä hetkessä vallitseviin realiteetteihin. On tutkittava, analysoitava ja sitten toimittava.”

Työtä kotimaahan

Usein kuulee, että Suomessa valmistaminen ei kannata. Marianne Valolan mielestä ajatus on itseään ruokkiva ennustus ja täyttä pötyä. Suomessa kannattaa valmistaa ja valmistuttaa. Asiassa on monta hyvää puolta: Laatu on taattua, muutokset voi tehdä helposti ja reklamaatiot ovat minimaaliset. Raha kiertää Suomessa ja pitää kotimaamme pyörät pyörimässä.

Asiakaspalvelu on ydinasia

Asiakas ja asiakaspalvelu ovat kaiken keskiössä. Suunnittelu on aloitettava asiakkaan kuuntelemisesta ja hänen toiveistaan. Joskus toiveet eivät ole ihan selviä asiakkaallekaan ja sitten suuntalinjoja voidaan pohtia yhdessä.

Yksi hauska design on Lahen Raita, Lahden oma paikallisdesign. Kansallispukukulttuurista innostunut Marianne Valola kysyi lahtelaisilta ja lahdenmielisiltä, mikä on parasta, rakkainta ja kauneinta Lahessa. Syntyi kangas, jossa on kuvattuna Vesijärven aallot, Salpausselän ladut, rautatiet, harjut, puusepänteollisuus, Viipurin perintö ja Pelicans. Lahen Raita sopii perinteen iloiseen seka- ja viihdekäyttöön.

Jumalan kämmenellä –kankaan suunnittelun pohjana ovat olleet ihmisten kokemukset kristillisestä uskosta. Kankaassa on ajatuksia armosta, lunastuksesta ja erilaisista rajoista: elämän ja kuoleman, onnen ja surun, äärettömyyden ja äärellisyyden välillä. Rajalla kulkee pienten ristien rivi merkkinä sovituksesta.

Marianne Valola on suunnitellut identiteettikankaat myös mm. Marttaliitolle ja Demarinaisille. Identiteettien, kotiseudun ja juurien merkitys on Valolalle tärkeä. Tästä innostuksesta kumpuaa myös Kaupunkiheijastimien sarja, johon kuuluu tällä hetkellä Helsinki, Tampere, Lahti, Oulu sekä Kotikunnan heijastin Hollola ja Kotiseudun muistoheijastin Viipuri.

Naisten Päivä –mallisto – kauneudella rumia puheita vastaan

Naisten Päivä –malliston syntyä kuvaa seuraava ajatuskuvio: Kirosanat helvetti, perkele ja saatana ovat pahoja ja vihollisia, okei. Mutta miksi vittu-sanaa hoetaan kirosanana ja yleissanana? Mitä rumaa siinä on? Maailmaan kuitenkin tullaan naisen kautta.  Niinpä Marianne Valola halusi puhua pimssistä kauniisti. Ajatuksena on ollut puhua tuhat ja miljoona kertaa kauniisti ja hiljalleen tehdä rumia puheita tyhjiksi kauniilla kuvilla. Marianne suunnitteli kauniin kankaan ja painattaa sitä laadukkaasti Suomessa. Naisten Päivän iloiset kirkkoveneet ovat päätynyt mm. kätilöiden avainnauhoihin, poliisien kirkkovenesoutujoukkueen voimahuiveihin, autojen verhoilukankaaksi, syöpäsairaalan sisustukseen, muotiasusteiksi, kukkaroiksi, vöiksi, heijastimiksi, tyynyliinoiksi, essuiksi jne.

Luennoitsija ja juontaja

Marianne Valola sanoo olevansa elämysten rakentaja ja arvojen näkyväksi tekijä. Hän luennoi ja pitää koulutuksia muotoilusta ja luovalla työllä ansaitsemisesta. Valolan iloinen ammatillinen syrjähyppy ovat ryhmäliikuntaohjaukset. Hän tekee myös juontajan ja toimittajan töitä. Unelmana on päästä joskus lukijaksi luonto- ja historiadokumentteihin.

Työn filosofiaa

”En ole nirso töille, vaan teen paljon ja monenlaisia töitä. Haluan aina pysyä ajan tasalla ja kuulostella, mille uudelle on tilausta. Markkinoin osaamistani ja etsin uusia yhteistyökuvioita. Pyydän aina työstäni palautetta ja kehitän toimintatapojani. Myönteinen ilmapiiri ruokkii kehitystä, kun taas toivottomuus ja paha mieli syöksevät ihmisiä alaspäin. Huonon vaiheen jälkeen käänteen parempaan saavat aikaan ihmiset, jotka ovat ns. panneet tikkua ristiin, tehneet jotain eivätkä ole valittaneet toimettomina. Tällaisten tekevien ihmisten avulla päästään aina uuteen nousuun, Suomessa ja maailmalla. Jokaiselle ammattikunnalle on annettava työrauha, myös poliitikoille. Jatkuva valittaminen ja ideoiden alas ampuminen on rasittavaa,” toteaa Marianne Valola.

On rohkeasti tartuttava hulluihinkin ideoihin

”En ole pysynyt lestissäni. On kiva tutustua erilaisiin ihmisiin ja jännittäviin yhteistyökuvioihin. Katselen ja kuulostelen, mitä onkaan tekeillä. Sitten on rohkeasti tartuttava hulluiltakin kuulostaviin ideoihin. Eilisen hullut ideat ovat tämän päivän järkeviä toteutettavia juttuja. Muotoilijan homma ja kunniatehtävä on visioida, miten asiat voisivat olla. On hyvä olla nöyrä, mutta ei pidä nöyristellä. Tehottomuus ruokkii sielua, elämän suorittaminen on kauhea ajatus.”  Ja kuitenkin, Marianne Valola sanoo pilkkoneensa kesällä 10 kiintomottia polttopuuta talonsa ensi talven lämmitystä varten. ”Mutta se ei ollut työtä vaan harrastusta. Minustahan piti tulla maatalouslomittaja isona.”