Rakel Halme – Raahen kunnalliskodin pidetty ja tarmokas johtajatar

Raahelaiset muistavat Rakel Halmeen työstään kunnalliskodin johtajattarena. Hän sai vuonna 1992 Pro Raahe -mitalin nro 12 tunnustuksena vanhusten eteen tekemästään työstä. Pro Raahe -mitaleita on jaettu vuodesta 1984. Miesvaltaisten palkittujen joukossa Halme on kolmas nainen.

Oulaisista Raaheen

Rakel Halme (o.s. Kankaanpää) syntyi 16.11.1913 Oulaisissa. Hänen kotinsa sijaitsi Merijärven Pyhänkoskella, Suntsissa.

Kansakoulun käytyään hän jätti maataloustyöt ja opiskeli sen jälkeen mielisairaanhoitajakurssilla vuosina 1939-1940. Hän sai todistuksen sosiaalihuoltajan tutkinnosta 4.8.1953 täydentäen johtajaopintojaan vuonna 1957.

Halme työskenteli vuonna 1937 Oulun Piirimielisairaalassa sijaishoitajana. Paavolan kunnan palveluksessa kunnalliskodissa vastaavana mielisairaanhoitajana hän toimi vuosina 1938-1943.

Raahen kunnalliskodin palveluksessa hän aloitti vakituisena vastaavana mielisairaanhoitajana 1.10.1943. Hän siirtyi kunnalliskodin johtajaksi 2.6.1951 ja palveli tässä tehtävässä vanhassa kunnalliskodissa 28.2.1975 saakka. 1.3.1975 hän siirtyi johtamaan uutta Merikadun vanhainkotia.

Halme palveli Raahen kaupunkia lähes 32 vuotta.

Kunnalliskoti oli monien koti

Toiminnan alkuvuosina kunnalliskodin emäntä ja hoitajia asui talon vinttikamareissa. Siellä kortteerasi myös salaperäinen koputtelija, joka kerran herätti harjoittelija Lotta Luostarisen ja pelasti kunnalliskodin tulipalolta. Lottaa tämä haahuilija hermostutti siinä määrin, että hän muutti takaisin vanhempiensa luo.

Myös johtajatar Halmeen kotiosoitteena oli työsuhteen alkaessa kunnalliskoti Raahe. Hänellä oli alakerrassa olohuone ja kamari. Keittiö oli talonväen yhteinen. Kari-poika (s. 1942) juoksenteli asukkaiden joukossa pihamaalla. Hän aloitti koulun kunnalliskodissa asuessaan. Piharakennuksessa asuivat karjakko ja maataloustyöntekijä perheineen.

Kunnalliskodin elämä muistutti maalaistalon elämää. Vielä vuonna 1967 kunnalliskodin navetassa ammui 24 lypsylehmää, lisäksi oli pientä karjaa ja neljä hevosta. Viljelymaata oli 60 hehtaaria.

Hoitohenkilökunnan lisäksi kunnalliskoti työllisti muun muassa pehtoorin, apumiehen, karjakon ja keittäjän.

Mauno Kyröläinen tuli kunnalliskodin palvelukseen syksyllä 1952 pehtoorin apumieheksi maataloustöihin. Hän kertoo, että maataloustöitä tehtiin käsipelillä. Kun kunnalliskotiin saatiin traktori, harmaja pikku Fergu, sillä ajettiin 13 vuotta. Viljat puitiin Ryskyllä. Työssä oli mukana kolme kunnalliskodissa asuvaa miestä, sillä hyväkuntoisten asukkaiden aika kului näin paremmin kuin jouten ollessa. Koska nykymuotoisia sosiaalitukia ei ollut, oli kunnalliskoti yksinäiselle ikääntyneelle lähes ainoa paikka viettää turvattu vanhuus.

Asukkaista kaksi työskenteli navetassa karjakon apuna. Myös keittiössä ahersi asukas. Monet raahelaiset muistavat vielä Kallen, joka hoiti asiointireissuja talon ulkopuolella.

Äidillinen Halme tarjosi kunnalliskodin asukkaille kodinomaisen ilmapiirin, jossa he saivat seurata työntouhuja. Sotavuosinakin kunnalliskodin omavaraisuus takasi asukkailleen ruuan. Karjakon tuli mitata jokaiselle asukkaalle 7,5 desilitraa maitoa päivittäin. Sodan aikana Raahen vanhainkodin tiloihin siirrettiin Kuusamon vanhainkodista noin 50 siirtolaista. Mukana tuli myös karjaa.

– Meillä oli pehtoori Ernesti Näsäsen kanssa iso perhe, Kyröläinen tuumii tammikuussa 2024. Hän kertoo, että kaikki leipomuksetkin tehtiin kunnalliskodissa 1950-luvulle asti. Sen jälkeen leipä ostettiin leipomosta. Työyhteisöä hän kehuu mukavaksi ja johtajatarta hyväksi.

Kunnalliskodin yhteydessä oli mielisairaiden osasto, houruinhuone, erillisessä rakennuksessa, jossa myös hoitajat asuivat omalla käytävällään.

Kunnalliskodissa järjestettiin syntymäpäiväjuhlia ja pikkujouluja, joihin osallistuivat kunnalliskodin asukkaat ja henkilökunta perheineen. – Usein me kunnalliskodin naapureina asuneet Velkaperän lapset esitimme juhlissa omaa ohjelmaa, muistelee Kirsti Niemelä.

Muutoksen tuulet puhaltavat

Toukokuussa 1970 sosiaalihallituksen pääjohtaja Alli Lahtinen vieraili Raahessa tutustuen Raahen aluesairaalaan ja vanhainkotiin.

Lahtinen ennusti, että tulevaisuudessa vanhainkodissa jokaisella asukkaalla on oma huone, koska jokaisella ihmisellä on oikeus yksilölliseen elämään. Hänen mielestään on pyrittävä eroon ajatuksesta, että kaikki ihmisen elämän toiminnat tapahtuvat samassa laitoksessa.

Viesti oli se, että maalaistalon elämää muistuttava kunnalliskoti on jäämässä historiaan. Tulevaisuudessa kunnalliskodin lehmät lompsisivat vain muistojen laitumille.

Rakel Halmeen eläkepäivät koittivat vuonna 1975.

Mökkeilyä ja hiihtoretkiä

Halmeella oli kesämökki Iiläisissä. Kesälomat kuluivat meren äärellä ja pientä pihamaata hoitaen. Talvella mieluista oli hiihtää jäitä myöten Taskun saareen.

– Raakel-mummun koti oli meidän lapsille turvallinen iltapäivien hoitopaikka, kun he kävivät Keskuskoulua, Vuokko-miniä kertoo. Miten sitä muuten olisi pärjättykään!

Halme osallistui vuosikymmenien ajan Raahen Rouvasväen yhdistyksen toimintaan. Hän antoi aikaansa myös Raahen Pelastakaa Lapset ry:lle. Yhdistystoiminta oli hänelle tärkeä vielä eläkevuosinakin.

Tasavallan presidentti myönsi hänelle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein vuonna 1968. Vuonna 1975 hän sai Sosiaaliturvan Keskusliiton myöntämän kultaisen ansiomerkin. Vuonna 1992 hän sai Pro Raahe -mitalin. Hän kuoli 25.6.2002.