”… siis hyvästi soveltuu kuvaannon opettajaksi,” kirjoitti Jyväskylän seminaarin piirustuksen ja suomen kielen opettaja Edla Soldan oppilaansa Olga Nymanin ”päästökirjaan” keväällä 1873.

Olga Fredrika Nyman (1849 Muurola­–1931 Oulu) oli nyt vastavalmistunut kansakoulunopettaja, kuten 28 muuta opiskelutoveriaankin. Heidän joukossaan olivat muun muassa Raahen kappalaisen Zachris Toppeliuksen tytär Aina Katariina, tuleva opettajakollega Oulussa Juho Gråsten ja tuleva tyttöjen koulutuksen kehittäjä Ottilia Stenbäck.

Olga Nyman oli jo ennen seminaariopiskelua ollut taitava piirtäjä. Siitä kertoo hänen Muistojen albuminsa, luonnoskirja täynnä piirroksia ja akvarelleja vuosilta 1863–1910. Eräälle sivulle Nyman on kirjoittanut: ”Miksi?/Miksi Luoja taiteilijan luonteen mulle luonut?/Kun ei kukan kehittyä kuitenkaan Hän suonut/…” Ehkä Nyman arvioi kansakoulunopettajan työn olevan taloudellisesti turvatumpaa.

”Kuvaannon” aineopettajan työ oppikoulussa kangasteli mahdollisesti Olga Nymanin mielessä. Niinpä hän valmistumisvuonnaan 1873 ajan säännösten mukaisesti haki kouluylihallitukselta ja sai senaatilta luvan ”hakea sukupuolensa estämättä piirustuksenopettajan virkoja maan reaalikouluissa.” Oppikoulun opettajaksi Olga Nyman ei kuitenkaan pitkällä opettajaurallaan siirtynyt.

Uusi ammatti naisille ja miehille

Koko 1800-luvun alkupuoli oli Suomessa kansanopetuksen, kaikille yhteisen kansakoulun, ja sen opettajakoulutuksen suunnittelun aikaa.  Jyväskylään perustettiin opettajaseminaari 1863. Ja kun kansakouluasetus vahvistettiin 1866, ensimmäiset kansakoulunopettajat, tasa-arvoisesti nais- ja miesopettajat, valmistuivat nelivuotisten opintojensa jälkeen 1867.

Kun 24-vuotias Olga Nyman valmistui seminaarin 7. vuosikurssilta 1873, Suomen kansakouluverkosto ei ollut vielä kattava, mutta täydentyi nopeasti.  Kansakoulunopettajia oli valmistunut Jyväskylästä liki 200. He edustivat maassamme uutta ja uudella tavalla koulutettua ammattikuntaa. Työn ulkopuolella opettajat seurasivat tiiviisti 1800-luvun loppupuolen uusia yhteiskunnallisia liikkeitä, raittiusliikettä ja työväenliikettä, vaatimuksia taloudellisesta, koulutuksellisesta ja sukupuolten tasa-arvosta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. He olivat myös aktiivisia osallistujia ja yhteisten asioiden hoitajia.

Opettajaksi pohjoiseen

Olga Nyman oli kasvanut Rovaniemellä. Isä Anders Gustaf Nyman työskenteli komissiomaanmittarina Pohjois-Suomessa, äiti Sofia Fredrika Rechardt oli syntynyt Torniossa.

Olga Nyman halusi palata pohjoiseen, opettajaksi ja lähelle perhettään. Ensimmäisen lukuvuoden 1873-74 hän kuitenkin työskenteli Uudenkaupungin suomenkielisessä kansakoulussa, jonne oli pyydetty opettajia suoraan seminaarista. Lukuvuonna 1874­–1876 hän sitten palasi pohjoiseen, opetti Raahessa ja 1876 lähtien Iissä.

Syksyllä 1880 Olga Nymanista tuli Oulun kaupungin koululaitoksen alaluokkien opettaja. Hän toimi Oulussa opettajana vuoteen 1926 saakka eli 77 vuotiaaksi, 10 vuotta yli virallisen eläkeiän. Opettajatoverit järjestivät hänelle näyttävät erojaisjuhlat Heinätorin koulussa lokakuussa 1926.

Olga Nyman on ollut pidetty opettaja ja häntä luonnehdittiin usein: ”…antautui työhönsä koko sydämellään”.  Opettajatoverit järjestivät tasavuosikymmenien kunniaksi näyttäviä juhlia ja niistä uutisoitiin tiedotusvälineissä.

Olga Nymanista kirjoitetussa 80-vuotisartikkelissa oululainen sanomalehti Kaleva kirjoittaa: ” Pitkän työpäivänsä opettajatar Nyman on suorittanut tunnollisesti, armokkaasti ja ymmärtämyksellä.”

Palkinto Tammikuun 14 p:n rahastosta

Olga Nymanin pitkää opettajanuraa muistettiin myös valtakunnallisesti. Hän sai Kansanvalistusseuralta (per. 1874) kunniakirjan ja apurahan 500 mk yhtenä kuudesta opettajasta.

Tammikuun 14 p:n rahasto eli ns. Topelius-rahasto oli perustettu Sakari Topeliuksen 80-syntymäpäivien onnittelurahojen koroista ja siitä myönnettiin apurahoja 1895–1958 etupäässä iäkkäille kansakoulunopettajille ja pyhäkoulunopettajille.

Olga Nymanin palkinnon perustelut olivat: ”…hoitanut kansakoulunopettajan tehtäviä maalla ja kaupungeissa yli 40 vuotta. Tunnollisella työllään ja vaatimattomuudellaan hän on saavuttanut kaikkien yksimielisen arvonannon ja kunnioituksen. Viettää vanhuutensa päiviä hyvin niukoissa oloissa”.

Nyman-sisarusten yhteinen koti

Olga Nymanin isä oli kuollut 1869 Rovaniemellä. Äiti ja sisko Aina asuivat Rovaniemellä siihen saakka, kun Olga muutti opettajaksi Iihin eli 1876.

Olga Nymanin muuttaessa Ouluun opettajaksi 1880, äiti ja Aina muuttivat mukana Iistä Ouluun. Niinpä Oulun asunnossa Iso-Uusikatu 52 asuivat yhteistaloudessa äiti Nyman ja kaksi tytärtä Olga ja Aina.

Äiti Sofia Fredrika Nyman kuoli 1885. Mutta kodin asukasmäärä Uudellakadulla ja sittemmin Albertinkatu 6:ssa kasvoi. Pudasjärvellä käsityökoulua ylläpitänyt Augusta († 1898) muutti Ouluun asumaan Olgan ja Ainan kanssa. Siskot Maria Sofia Laurent, Mathilda Petrelius ja Vendla Riekki muuttivat Ouluun miestensä kuoleman jälkeen.  Niinpä 1920-luvun alusta Nymanin kaikki elossa olevat viisi sisarusta asuivat yhdessä.  Kaikkina näinä Iin ja Oulun vuosina Aina-sisko taitavana talousihmisenä hoiti ”huushollin”.

Sisarukset matkustelivat yhdessä eri puolella Suomea ja viettivät kesiä eri paikoissa Oulujoen huviloissa. Ja Olgalla oli piirustusvälineet mukanaan.

Vapaa-aikanaan Olga Nyman osallistui Oulussa lähetystyön avustamiseen ja Suomalaisen puolueen 1906 perustetun naisjärjestön toimintaan sekä harrasti kukkien kasvattamista.

Taiteilija Olga Nyman

Olga Nymanin elämäkertatiedoissa – Atte Kalajoen artikkeleita lukuun ottamatta – ei juuri ole mainintoja hänen taiteestaan. Siksi Olgan veljenpojan, toimittaja ja kustantaja Eino Railon (Nyman) suvun  kautta Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin päätynyt Muistojen albumi on lähes ainoa dokumentti hänen taiteestaan.

Olga Nyman ei tiettävästi pitänyt näyttelyjä tai osallistunut taidenäyttelyihin. Mutta taiteen huutokaupoissa on nykyäänkin joskus harvoin ollut myynnissä pieniä piirroksia, akvarelleja ja öljymaalauksia signeerauksena O.N. tai Olga Nyman.

Muistojen albumin perusteella näyttää, että Olga Nyman on lapsesta saakka kulkenut kynä ja lehtiö kädessä ja pitänyt kuvallista päiväkirjaa. Hänen varhainen piirtäjän käsialansa on ollut jo taidokas. Opettajakoulutus on tuonut siihen voimaa ja varmuutta.

Muistojen albumin yli 40 piirrosta ovat myös erinomainen kulttuurihistoriallinen katsaus Nymanin asuinpaikkojen ja matkojen maisemiin sekä rakennuksiin. Kulttuurihistoriaa ovat myös lukuisat dekoratiiviset kukkasommitelmat, usein itse kuva-aihetta ympäröivinä kehyksinä. Henkilökuvia piirustuksissa juuri ole, vain pieniä, luonnosmaisia täytehahmoja.

Monet piirustusten rakennuksista ovat aikojen kuluessa muuttaneet muotoaan tai on purettu.  Olga Nymanin piirros (1876) Iin kahdesta vanhasta pappilasta on kuvituksena Samuli Paulaharjun artikkelissa Pakina Iin vanhasta pappilasta lehdessä Läheltä ja kaukaa (1916).

Kirkot ja pappilat ovatkin Nymanin piirrosten vakioaiheita ovat tietenkin koulut alkaen Jyväskylän seminaarin rakennuksista 1869–1873. Nymanin sisarusten kesämatkoista kertovat monet koskikuvat esim. kuva Imatrankoskesta (1876). Viipurissakin sisarukset näyttävät käyneen (1895).

Kiinnostuksesta kansallisiin merkkimiehiin ja historiaan kertovat esimerkiksi piirros Lönnrotin tuvasta Kajaanissa (1882) ja piirros J.L. Runebergin runon Döbeln Juuttaalla taistelupaikasta Uudessakaarlepyyssä (1877).

Oulu ja sen lähiympäristö ovat runsaasti esillä Olga Nymanin piirustuksissa, koulut, kosket, kirkot ja monet muut merkittävät rakennukset.

Muistojen albumin lopussa on muutama valokuva, kuva sisaruksista ”kylmänä kesänä” 1904 sekä valokuva Iisalmen Runnilta 1908. Olikohan Olga Nyman vaihtanut piirustuskynän kameraan? Ja kameran myötä henkilökuvat ovat tulleet Nymanin teoksiin?

Ilmeisesti eräs harvoista julkisiin kokoelmiin päätyneistä Olga Nymanin teoksista on öljymaalaus Oulun Kastellin sotilastorpasta 1905 ja se kuuluu Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin. Nykyään sotilastorpasta on jäljellä vain kadunpätkä nimeltä Sotilastorppa.