Aino Reinilä teki elämäntyönsä kansakoulun opettajana. Hän sai koulutuksensa Raahen seminaarissa hospitanttina. Hän toimi opettajana Raahen seudulla ja Helsingissä.

Onnellinen lapsuus Raahessa

Aino Maria Reinilä (vuoteen 1906 Rehnbäck) syntyi 11. maaliskuuta 1890 Oulussa Wilhelm (1851–1928) ja Maria (1856–1891) Rehnbäckin viidentenä lapsena. Perheen Maria-äiti kuoli kuudennen lapsen synnytykseen, jolloin perheen esikoisesta, Annasta, tuli jonkinlainen ”varaäiti” 12-vuotiaana. Wilhelm solmi toisen avioliiton vuonna 1893, ja Rehnbäckin sisarukset saivat äidin rakkaan ystävän, Hanna Ryselin (1856–1931), toiseksi äidikseen. Pariskunta sai yhden yhteisen lapsen.

Wilhelm Rehnbäck muutti perheineen Raaheen vuonna 1892, kun hänet oli nimitetty Saloisten kihlakunnan kruununvoudiksi. Ainolle ei jäänyt biologisesta äidistään mitään tietoisia muistoja. Muisteluissaan hän aina puhui Hannasta ”äitinä”. Yksi läheisimpiä ihmisiä varhaisimmilta lapsuusvuosilta oli hänen hoitajansa Kaisu Saarela (myöh. Mattila).  Hän muisteli usein mitä Kaisu oli tehnyt tai sanonut. Tärkeänä henkilönä hänen lapsuudessaan oli myös perheen esikoinen Anna (s. 1879), joka toimi nuoremmille sisaruksille opastajana ja hyvässä mielessä myös ”holhoojana”.

Kesäpäivät Järvelässä

Erityisen hyvät muistot Ainolla on jäänyt mieleen Saloisten Järvelästä, jossa perhe vietti kesiään. Järvelän uimarantaa hän muisteli lämmöllä. Tosin Levónin suvun omistama Mutalan ranta oli ollut vielä parempi.

Järvelä lienee ollut tärkeä paikka myös seuraavalle sukupolvelle, koska kaupunkineuvos Yrjö Reinilä (1916–2010), joka oli Ainon veljen Iivarin (1884–1975) poika, muisteli Paavo Silvolan tekemässä haastattelussa joulukuussa 2009, että hänen isoisänsä Wilhelm Rehnbäckin perhe vietti kesiä Järvelän talossa. Isäntänä toimi Yrjö Reinilän lapsuudessa Juho Leino, joka oli Saloisten kunnanhallituksen puheenjohtaja. Reinilä kertoi, että talo oli alun perin lukkarin puustelli, jossa lukkari Jaakko Päivärinta (1851–1915) asui ja hoiti tiluksia. Hänen kuoltuaan Juho Leino avioitui kanttorin lesken, Jenni Marian, kanssa (Oulun läänin henkikirjat – Ou:238 Henkikirja 1920–1920, s. 879). Myös alueella asuneet Levónit olivat Reinilöiden perhetuttuja ja hyviä ystäviä.

Sukututkija Inkeri Sivonen selvitti Järvelän historiaa pyynnöstäni: ”Rehnbäckit/Reinilät viettivät kesiään Järvelän sotilaspuustellissa n:o 13, ehkä vuokralaisina tai asuminen kuului kruununvoudin luontaisetuihin. Järvelä sijaitsi Järvelänjärven rannalla vastapäätä nykyistä Järvelänjärven Grilli-Cafe-rakennusta ja levähdyspaikkaa. Levónien Mutala oli Järvelän lähin naapuri ja asukkaat olivat paljon tekemisissä keskenään.”

Koulutusta Raahessa ja Oulussa

Koulutaipaleensa Aino aloitti Raahessa jatkaen sitten opintoja Oulun suomalaisessa yhteiskoulussa, jossa hän kävi lukioluokat vuosina 1907–1910. Hänen luokkatoverinsa oli koko kouluajan hänen nuorempi sisarensa Maiju (Maria Vilhelmina). Hän asui koulukortteerissa Heikinheimolla. Toukokuussa vuonna 1910 Kaiku-lehti uutisoi: ”Oulun suomal. yhteiskoulu – ylioppilaaksi (…) Aino Reinilä, Maiju Reinilä.”

Aino kertoi Martti Reinilän haastattelussa vuonna 1976, että hän kävi yhden lukukauden yliopistossa, kun Iivari (veli) oli sanonut: ”Kyllä sun nyt pitäs olla, että sinä tietäsit vähä mitä se on.” Iivari toivoi, että Aino lähtisi lukemaan matematiikkaa, mutta Ainolla oli selvä päämäärä. Hän halusi mennä seminaariin hospiteeraamaan. ”Se oli vuonna yksitoista ja suoritin kemian töihin pääsyn ja fysiikan ja saksan pro exercition minä kans suoritin.” Tästä uutisoi Kaiku-lehti toukokuussa 1911. Aino ja Maiju valmistuivat Raahen seminaarista kansakoulun opettajaksi vuonna 1912 hospitanttiluokalta.

”Raahen seminaarissa hospitantteja oli heti alkuvuosista lähtien. Nämä opiskelijat olivat pääasiassa ylioppilaita, toisinaan myös akateemisen koulutuksen saaneita, jotka halusivat opettajiksi. Hospitantit saivat kelpoisuuden kansakoulunopettajan virkaan yhdessä vuodessa.” (Salmela)

Kansakoulun opettajan työt kutsuivat

Koulutoimen Ylihallituksen määräyksestä Aino hoiti 5.2.1912 alkaen kuuden viikon ajan matematiikan opetusta Raahen alkeiskoulun I ja III luokilla. Ainon ensimmäinen työpaikka oli Pattijoen kirkonkylän kansakoulu vuosina 1913–1914. ”Siellä minä olin yhen vuojen ilman palkkaa. Ei ne vaan maksaneet. Minä luulin, että se kuuluu asiaan, ettei sitä näin makseta. Kyllä minä sain sen valtion palkan mutta kunnan palkkaa en saanu.” Maaseudulla opettajan palkka tuli kahdesta paikasta: valtiolta ja kunnalta. Aino sai puuttuvan palkan myöhemmin sitä erikseen pyydettyään, koska hän tarvitsi rahaa osallistuakseen kesällä 1914 Kesäyliopiston luennoille, jotka käsittelivät alkuopetuksen uudistamista ja pienten lasten opetusta. Hän suoritti 10.8.1914 filosofiankandidaattitutkinnon, joka oikeuttaa arvosanaan approbatur.

Seuraava työpaikka oli Saloisissa vuosina 1914–1916. ”Eräs poika oli ennen opettajan tuloa kiivennyt luokkahuoneessa olevan korkean kaapin päälle. ’Nyt saat olla siellä koko tunnin.’ Tämä oli ollut Aino-tädin antama rangaistus. ’Kyllä minä pelkäsin kovasti, että se poika putoaa sieltä’, tunnusti hän. Mutta kukaan ei sen jälkeen yrittänyt sinne kiivetä.” (Sakari Helle)

Vuosina 1916 ja 1917 Aino suoritti uskonnon, kielen ja kirjallisuuden tutkintoja siinä määrässä, että oli pätevä hakemaan seminaarin harjoituskoulun opettajaksi. Vuonna 1917 hän suoritti käytännölliset opettajanäytteet Sortavalan seminaarissa.

Ainon työura jatkui vuodesta 1916 alkaen sijaisuuksia tehden Seminaarin harjoituskoulussa, kunnes hän sai sieltä vakituisen paikan vuonna 1919. Työsuhde jatkui vuoteen 1931.

Seminaarin harjoituskoulun nimeksi on Raahessa vakiintunut Mallikoulu. Se sijaitsi seminaarin välittömässä läheisyydessä. Siellä seminaarin opettajakokelaat pitivät oppitunteja varsinaisen opettajan seuratessa opetusta. Opettajien ja henkilökunnan asunnot sijaitsivat koulun läheisyydessä. Tästä Aino kertoi Martti Reinilän haastattelussa: ”Ruth Heliövaarakin oli aapisen kanssa siinä niitten omalla pihalla ja siinä katto, että ku lapset mennee kouluun, niin millonka hän pääsee. Sitte se pääsi. Se oli sitte kotona sanonu että ’Hertti ku sielä hienosti oppii!’”

Pisimmän ajan, vuodet 1931–1957, Aino työskenteli Helsingin Kallion koulussa. Noilta ajoilta hän ei ole kertonut mitään erityisiä tapahtumia. Oppilaat olivat olleet ”oikein kilttejä”.

Aino muutti vanhuuden päiviksi Ouluun vuonna 1973. Hän kuoli 7.2.1992.