Maria Sofia (Maija) Vuontisjärvi o.s. Stoor syntyi 6.2.1924 Enontekiöllä ja kuoli 19.3.2018 Rovaniemellä Taivaan isään turvaten.
Maija Vuontisjärvi, Kallen Maija, oli enontekiöläinen Hetan Majatalon emäntä toisessa polvessa. Hänen toimeliaisuus, lämminhenkisyys sekä kestitseminen oli maankuulua ja yrittäjävuosien aikana ystäviä kertyi ympäri Suomea.
Hetan Majatalo on Lapin vanhin alenevassa polvessa oleva matkailuyritys.

Sisukas ja toimelias emäntä

Maria Vuontisjärvi, kutsumanimeltään Maija, syntyi neljäntenä lapsena kymmenlapsiseen perheeseen pieneen lappilaiskylään Enontekiön Peltovuomaan helmikuussa 1924. Hänen isänsä pyysi riekkoja ja äiti hoiti lehmiä ja perhettä. Maija kävi neljä vuotta kansakoulua Peltovuomassa. Jo nuoruudessaan elämä vei Maijan piikomaan ja hoitamaan puhelinkeskusta Palojoensuun, Muonion ja Karesuvannon kautta Hettaan. Maija ja Kalle Vuontisjärvi avioituivat syyskuussa 1942 ja näin Maijasta tuli emäntä taloon, jossa oli kymmenen lehmää, hevonen, kestikievari, kauppa, posti, lennätin, paljon elämää ja sukupolvenvaihdos meneillään. Talon vanha isäntä Reetrikki oli halvaantunut ja vanha emäntä Reetu tarvitsi muuten apua, joten nuorella emännällä riitti työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Reetrikin mäki oli kunnan keskuspaikka. Maijan ja Kallen perheeseen syntyi yksi poika ennen evakkoa, yksi evakossa ja kaksi evakosta paluun jälkeen sekä kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1958 syntyi iltatähtenä vielä ainoa tytär.

Lapin sodan aikana perhe oli evakossa Ruotsissa. Sodan aikana Hetassa oli kaikki hävitetty kahta taloa lukuunottamatta, joten evakosta takaisin Hettaan tullessa näky oli surullinen. Jälleenrakentaminen alkoi heti. Majatalo sai sotien jälkeen Suomen viimeiset kestikievarioikeudet, jotka olivat voimassa vuoteen 1955 saakka.  Sotien jälkeistä aikaa Maija ei muistellut huonolla. Silloin kyläläiset auttoivat toisiaan, kylästelivät sekä pitivät seuroja ja ompeluseuroja. Aina autettiin, jos apua tarvittiin ja yhdessä tehtiin paljon.

Ahkera työnteko toi menestystä

Maijan ja Kallen menestymisen syitä olivat muun muassa ahkera työnteko, sisukkuus, vieraanvaraisuus, kodikkuus, siisteys, Maijan maankuulu pitopöytä, Kallen erinomaiset jutut Lapin elämästä sekä henkilökohtainen ja iloinen palvelu ja huolenpito. Kaupan pito ”Reetrikin mäellä” lopetettiin vuonna 1975, kun Maija ja Kalle päättivät keskittyä matkailijoiden kestitsemiseen. 

Maija ja Kalle saivat vuosien varrella paljon ystäviä. Ensimmäisestä majatalossa vierailusta syntyi pitkäaikainen ystävyyssuhde muun muassa Yrjö Kokon, Tapio ”Tapsa” Rautavaaran, Irwin Goodmanin ja Mirjami Kuosmasen kanssa. Lienee laajasti levinneen ystäväpiirin ansiota, että vuonna 1967 Maija ja Kalle perheineen kutsuttiin Helsinkiin ”Meidän perhe” –ohjelmaan, jossa sielläkin syntyi uusia tuttavuuksia.
Asiakassuhteista yksi pisimpiä oli Käpylän seurakunnan TalviLapin nuoret, jotka kävivät Hetassa joka talvi vuodesta 1963 alkaen ja jatkoivat vierailuaan 50 vuotta. Maijan lähellä sydäntä oli myös pääsiäisen aikana Seitakuoron kevätleiristä Hetan Musiikkipäiviksi laajentunut musiikkitapahtuma, jossa hän toistakymmentä vuotta kestitsi esiintyjiä ja muita musiikkipäivien vieraita.

Paikallisruokien taitaja

Kallen Maija teki paljon töitä, tykkäsi ihmisistä ja hänellä oli apunaan hyvät pitkäaikaiset apulaiset, jotka hän opetti talon tavoille. Siisteys ja puhtaus olivat Maija-emännälle hyvin tärkeitä. Jos jokin paikka ei hänen mielestään ollut tarpeeksi puhdas, se siivottiin uudelleen ja vaikka vieläkin uudelleen. Lisäksi Maija oli valtavan hyvä ruoanlaittaja, vaikkei mitään koulutusta hommaan ollutkaan saanut. Hän teki tavallista itsetehtyä tuoretta paikallista kotiruokaa, rakkaudella. Maijan perinteisimpiä ruokalajeja ovat olleet poronjauhemaksapihvit, poron verimakkarat, veripalttu, poronkäristys sekä kalat paistettuna ja keitettynä. Lisäksi Maijan läskisoosi toi jopa läskisoosin teon maailman mestaruuden vuonna 1983. Myös Helsingin Vaakuna-hotelli oli huomannut Maijan erikoisuudet ja valitsi ruokalistalleen Talon erikoiseksi Maijan reseptin ”Keitettyä poronkieltä Lapin tapaan”.
Jälkiruoissa Maija-emäntä käytti hilloja ja muita marjoja sekä paistoi usein lättyjä puuhellallaan. Leipomuksia ovat olleet suussasulaavat Hanna-tädin kakut ja omalla salaisella reseptillä valmistetut munkit, joita on vuosikymmenten aikana leivottu tuhansia ja tuhansia.

Kiireiltä ehtiessään Maija rakasti seurakuntaelämää sekä kirkossa ja seuroissa käymistä. Maija tykkäsi seurustella ihmisten kanssa ja ehtipä joskus luontoonkin. Hän oli aktiivinen kuorolainen ja matkusteli, kun aikaa oli. Hän myös tykkäsi juhlista ja sanoikin 70-vuotishaastattelussaan, että ”Elämä ilman juhlia on kuin pitkä tie ilman majataloa”. Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliitto myönsi Maijalle seurakuntatyön kultaisen ansiomerkin vuonna 1991.

Matkailuala muuttui

Matkailuala ehti muuttua Maijan elämän aikana paljon. Aiemmin ei ollut ihmisillä kiirettä ja sopu antoi sijaa. Kaikki sisään tulevat majoitettiin ja keittiön lattiallakin on nukutettu joskus seitsemän henkilöä kun muualla talossa lattiat olivat jo täynnä. Nykyisin ei Maijan ihmetykseksi puusauna tai ulkohyysikät saati pelkkien rankisten alla nukkuminen enää vieraille kelpaa. Pitkästä ja menestykkäästä yrittäjyydestä Maija ja Kalle Vuontisjärvi palkittiin matkailuyrittäjäpalkinnolla vuonna 1991 ja vuonna 1993 Suomen Matkailuhistorian Seuran ”matkailuteko”-palkinnolla.

1980-luvun loppupuolella oli aika sukupolvenvaihdokselle, jolloin Alpo-poika jatkoi leirintäalueen pitoa ja nuorin poika Matti jatkoi majatalotoimintaa. Kumpikin laajensi ja uudisti majoituskapasiteettia ja kummassakin yrityksessä ovat nyt lapsenlapset perheineen ottaneet vastuuta. Maijan ja miehensä kallisarvoisia neuvoja ja työtapoja muistetaan ja vaalitaan kummassakin paikassa edelleen.

Kunnioitettu yrittäjä

Sukupolvenvaihdoksen aikaan Maija muutti Kallensa kanssa Majatalon mäelle uuteen kauniiseen kotiinsa, josta hänellä olikin helppo käydä työskentelemässä Majatalossa ja tavata vanhoja ystäviään aina kun tahtoi. Useasti vanha emäntä nähtiinkin viipottavan rollaattorillaan mäkeä ylös ja alas.

Maijalla on ollut monia ikäviä luopumisia läheisistään. Vuonna 1995 hänen puolisonsa Kalle menehtyi lempipuuhansa parissa kirjoituskoneen ääreen. Neljästä pojastaan kolme hän joutui raskain mielin saattamaan haudanlepoon. Majatalon pitoa jatkanut Matti-poika kuoli äkillisesti vuonna 2002. Toiseksi vanhin poika vammautui vuonna 2003, jonka jälkeen Maija hoiti häntä, kunnes hän menehtyi vuonna 2008. Vanhimman poikansa Maija joutui saattamaan haudan lepoon reilu vuosi ennen kuolemaansa.

Menetyksistään huolimatta hän nautti ja sai voimaa edelleen asioista, jotka häntä olivat kannattaneet aina nuoruudestaan saakka; läheiset, ystävät, musiikki, siisteys, usko, hyvä ruoka sekä juhlat. 

Maija nautti juhlista ja niistä hän sai nauttia suuren ystäväjoukon kanssa Majatalon pirtissä täyttäessään vuosia. Syntymäpäiviä juhlittiin viiden vuoden välein aina 90-vuotiaaksi saakka. 85-vuotisjuhlassa Maija-emäntä palkittiin kunnioitettavalla ja harvinaisella huomionosoituksella, Suomen Yrittäjäristin Timanttiristillä.

Maija eli viimeiset vuotensa lähinnä tyttärensä Ulla Marjan luona Rovaniemellä suhteellisen hyväkuntoisena ja pääsi rauhallisesti Taivaan kotiin maaliskuussa 2018 Vapahtajaansa turvaten. Viimeiseen asti hän oli Majatalon emäntä ja ainakin ajatuksin mukana elämäntyönsä jatkumossa luottavaisena myös elämäntyönsä jatkumiseen nuorempien sukupolvien hoitaessa yrityksiään.