”Olen lähtenyt monien tehtävien keskeltä ehtimättä usein ajatella aihetta, josta puhua, mutta aina olen saanut innostusta ja voimaa työhöni.” Näin kirjoittaa Aino Ohvo, maatalon emäntä ahkerasta järjestötyöstään.

Nuorisoseuratoimintaa 

Aino Ohvo syntyi 27.8.1907 Pyhäjärven Alakylässä. Ainon veli Ville sai ainoana poika perheessä koulutuksen kansakoulun opettajaksi Kajaanin seminaarissa. Kotona käydessään Ville järjesti koti-iltamia ja innosti sisariaan nuorisoseuratoimintaan, missä oli kirjoituskilpailuja ja erilaisia henkisiä kilpailuja. Aino innostui esiintymään, kirjoittamaan ja osallistumaan Aino tutustui silloisessa aktiivisessa nuorisoseuratoiminnassa Martti Ohvoon ja muutti tämän kotiin Rammansaaren Ohvolan emännäksi. Sekä Martista että Ainosta tuli aktiivisia nuorisoseuralaisia.

Nuorisoseuratoiminnan, joka alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla, pyrkimyksenä oli sivistää ja kasvattaa nuorisoa ja lopettaa aikaisemmat sopimattomat kokoontumis- ja huvittelumuodot, joina pidettiin piirileikkejä, nurkkatansseja ja kyläkeinuiltoja. Niihin liittyi usein juopumisia ja muuta sopimatonta käyttäytymistä. Haluttiin tarjota jotain parempaa, kohottavampaa ja opettavampaa.

Nuorisoseuroja perustettiin Räisälässäkin moneen kylään, vaikka ensin 1895 perustetun Räisälän Nuorisoseuran oli tarkoitus tyydyttää koko pitäjää. Särkisalon nuorisoseura, johon Aino ja miehensä Martti kuuluivat aktiivisina jäseninä, sai oman talon 1920.

Aluksi seurat järjestivät ns. perheiltamia, joista muodostui arvokkaita kasvatustilaisuuksia. Jo edellisessä tilaisuudessa suunniteltiin ohjelma seuraavaa varten ja määrättiin ohjelmanumeroiden suorittajat. Nimi tuli siitä, että esittäjät tulivat tietystä perheestä. Jälkikäteen arvosteltiin esitys myös sisällöltään. Innostus oli suurta ja Aino oli mukana koko sielultaan. Hän piti puheita, kirjoitti runoja ja kronikoita ja oli mukana toimittajassa Salon sointuja -lehteä, joka sai ensimmäisen palkinnon Käkisalmen Ns. piirin lehtikilpailuissa.

Kaksi evakkomatkaa

Aino Ohvon perhe, mies ja kaksi lasta, kokivat karjalaisten tavoin evakkomatkan kaksi kertaa. Lopulliseksi kotipaikaksi tuli Säkylä 1949, minne valmistui uusi koti. Se ei lopettanut Ainon aktiivista järjestötoimintaa. Monissa tilaisuuksissa hän esitti koskettavia runojaan:

Ristiään kantain Karjalan mies,
kärsi hiljaa tuskan ja kodittomuuden.
Kun oli kylmänä kotilies,
hän toivossa rakensi kodin uuden. 

Aktiivinen martta

Hän oli myös aktiivinen martta jo Karjalassa asuessaan. Räisälän Martat kokoontuivat jälleenrakennusaikana eri puolilla Satakuntaa. Säkylään perustettiin Räisälän Marttayhdistyksen alainen Säkylän siirtomarttakerto 1945 ja sen puheenjohtajaksi valittiin Aino Ohvo. Hän kuului myös Marttaliiton valtuuskuntaan ja oli Satakunnan Marttapiiriliiton puheenjohtaja vuodesta 1955. Toiminta oli erittäin vilkasta. Martat laativat esim. pihasuunnitelmat moneen uuteen kotiin, järjestivät kutoma-, kodinhoito-, leivonta-, joulukoriste- ym. kursseja ja niille aina juhlavat päättäjäiset, joihin Aino kirjoitti usein runon tai kronikan, kuten tämänkin kuvaavan värssyn:

Siell´ vanhast tehtiin takkeja, mekkoja
ei pistehiä tarvita, ei läskiä ei voita
Miss´oll paha rikkopaikka, siihen tehtiin tasku
missä hiukan luopunutta, siihen tehtiin lasku.

Maatalousnaisten ja seurakunnan kanssa toimittiin yhdessä ja järjestettiin retkiä. Hankittiin vuokrattavaksi puutarharuiskuja, Mehu-Maijoja ja kangaspuita. Maaseudun naiset tulivat innokkaina toimintaan mukaan, olihan niin monella puutteita jo peruskoulutuksessa. Marttojen teemavuosilista kertoo toiminnan monipuolisuudesta:

1952 Kodin talousvuosi
1953 Terveysvuosi
1954 Virkistysvuosi
1955 Kasvatusvuosi
1956 Opintovuosi
1957 Rakennusvuosi
1958 Ravitsemusvuosi
1959 Perinteiden vuosi
1960 Harkinnan vuosi
1961 Vihannesvuosi
1962 Konevuosi

Kuka voisi sanoa, etteivätkö naiset olisi halunneet ja saaneet opastusta monelta elämän alalta! Martat kuten kansanopistotkin paikkasivat väestön koulutuksen puutteita huomattavasti. Marttatyössä lähentyivät myös paikalliset naiset ja Karjalasta tulleet evakot. Molemmat oppivat toisiltaan uusia asioita.

Yhteiskunnallista vaikuttamista

Aino Ohvo kuului myös Mannerheimin lastensuojeluliittoon sekä Tiurinlinnan Säätiön valtuuskuntaan. Hän toimi myös Maanviljelijäin Osuuskaupan naistoimikunnassa Säkylässä, Maalaisliiton Naisten Satakunnan piirin johtokunnassa ja oli Säkylän osaston puheenjohtaja. Hän oli mukana Säkylän seurakunnan diakoniatyössä ja presidentin vaalin valitsijamiesehdokkaana 1955. Kunnallispoliitikkona hän piti monta voimakasta puhetta Maalaisliiton jäsenenä. Hän puhui Osuustoimintapäivillä, Karjapäivillä ja monessa muussa tilaisuudessa yrittäen aktivoida naisia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Monet hänen puheensa ja runonsa löytyvät lähteenä olevasta kirjasta Sana kantaa.