Kotitalousopettaja Tellervo Hakkarainen aloitti uransa lottatyössä lottakanttiinien päällikkönä. Sotien jälkeen hän oli mukana luomassa Lotta Svärd -järjestön työn jatkajaa, Työmaahuoltoa, jonka toimitusjohtaja hän oli 1946–1973 ja Suomen Naisten Huoltosäätiötä, jonka puheenjohtaja hän oli 1985–1996.

Tellervo Hakkarainen kasvoi Kurussa, missä hänen isänsä toimi nimismiehenä. Siellä hän liittyi Lotta Svärd -yhdistykseen 1938 ja suoritti Tuusulan Syvärannan lottaopistossa muonituskurssin. Sieltä tie vei Helsingin Kotitalousopettajaopistoon.

Talvisodan aikana Tellervo Hakkarainen oli Luumäellä ja Viipurissa Lotta Svärdin keskusjohtokunnan päätoimiston päällikön apulaisena. Kotitalousopettajaksi hän valmistui keväällä 1940 ja aloitti Lotta Svärd -järjestön rajatoimistossa linnoitustöiden muonitusemäntänä. Jatkosodan alussa hänet määrättiin Rajatoimiston päällikön Annikki Nissisen apulaiseksi Viipuriin. Hän toimi sodan aikana myös muonitustarkastajana ja yli 600 kanttiinin päällikkönä. Näissä vastuunalaisissa tehtävissä häntä auttoi alan koulutus ja rohkea luonne.

Moskovan välirauhan jälkeen Lotta Svärd -järjestön omaisuutta lahjoitettiin sitä varten perustetulle Suomen Naisten Huoltosäätiölle juuri ennen järjestön lakkauttamista marraskuussa 1944. Huoltosäätiön johdon huolena oli kymmenien tuhansien lottatyöstä palaavien lottien ja muun henkilökunnan työllisyys. Silloin Lotta-järjestön muonitusosaston päällikkö Maja Genetz ja Tellervo Hakkarainen saivat idean tarjota rakennustyömaille ruokahuoltoa. He perustivat Huoltosäätiön tuella Työmaahuolto ry:n, joka muutettiin pian Huoltosäätiön omistamaksi Työmaahuolto Oy:ksi. Maja Genetzin lyhyen toimitusjohtajakauden jälkeen Tellervo Hakkaraisesta tuli 1946 Työmaahuolto Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja vain 30-vuotiaana.

Tellervo Hakkaraisen ensimmäisiä suururakoita olivat Työväen Urheiluliiton liittojuhlien muonittaminen 1946. Sen jälkeen Työmaahuollosta tuli tunnettu suurtapahtumien ruokailun järjestäjä, joka sai tehtäväkseen Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton Suomen Suurkisojen ja vuoden 1952 Helsingin olympiakisojen ruokailun organisoimisen. Työmaahuollon työpaikkaruokailu alkoi 1946 Oy Alkoholiliike Ab:n henkilökunnan ruokalassa ja A. Ahlström Oy:n Varkauden tehtailla. Osa työmaaruokaloista myytiin 1948 valtiolle, joka perusti niistä Ravitsemuskeskuksen.

Lujaa vauhtia kehittyvän yrityksen tumma pilvi oli se, että valvontakomissio epäili sen jatkavan lottatoimintaa. Tellervo Hakkarainen oli kolme kertaa kuulusteltavana, ja Syvärannassa sijaitsevaan toimistoon tehtiin tarkastus. Mitään laitonta ei kuitenkaan havaittu, mutta Tellervo Hakkarainen vaikeni lottatyöstä 50 vuodeksi.

Tellervo Hakkarainen teki Yhdysvaltoihin useita opintomatkoja 1940- ja 1950-luvulla. Suorittamansa Bachelor of Arts -tutkinnon lisäksi hän työskenteli suurkeittiöissä, työpaikkakahviloissa ja koulukeittoloissa. Siellä hän näki ensimmäisen kerran itsepalveluruokalan, pakasteiden ja puolivalmisteiden käytön ja ravitsemussuosituksia. Hän suomensi ja otti käyttöön ravintoympyrän, jossa suositellaan jokaiselle aterialle monipuolista ruokaa. Tuliaisina hänellä oli 1950 pakastekaappi ja pyykinkuivausteline.

Tellervo Hakkarainen oli toisena tekijänä kolmessa suositussa keittokirjassa, joista viimeinen, Amerikan tapaan (1962), esitteli suomalaisille vihannesten ja hedelmien käyttöä sekä Waldorfin salaatin ja jossa korostettiin varhaisaamiaisen tärkeyttä.

Suomen Naisten Huoltosäätiö rakensi Lotta Svärd -järjestöltä saamansa peruspääoman turvin Helsinkiin Mannerheimintie 93:een oman talon, jossa toimi ravintola White Lady 1952–1977. Se oli pitkään pääkaupungin ainoa ravintola, jossa naiset saivat ruokailla ja pitää kokouksia ilman miesseuraa. Työmaaruokailu laajeni 1962 ruokapalveluna paikkoihin, joissa ei ollut omaa keittiötä. Sitä varten rakennettiin 1964 Helsingin Pajamäkeen pienteollisuustalo ja Vantaan Veromiehenkylään 1970-luvulla Pohjoismaiden suurin, 50 000 ateriaa päivässä tuottava laitos.

Alalle tuli kuitenkin kilpailua ja vuosi 1976 oli tappiollinen. Johto ei halunnut vaarantaa Suomen Naisten Huoltosäätiön mahdollisuuksia tukea vanhenevaa entisten lottien ryhmää, vaan yritys päätettiin myydä. Sen osti Ab Fazer Oy, joka myi Vantaan tuotantolaitoksen välittömästi Helsingin kaupungille. Ruokaloita alkoi ylläpitää Fazer Catering, jonka nimi muutettiin myöhemmin Amicaksi.

Tellervo Hakkaraisen johdolla Suomen Naisten Huoltosäätiötä hoidettiin hyvin ja sillä oli merkittävä omaisuus. Hakkaraista pidettiinkin kivikovana liikenaisena, joka teki rohkeita ja nopeita päätöksiä kulloisenkin ajankohdan vaatimusten mukaan. Hänet tunnettiin hyvänä johtajana, joka onnistui luomaan Työmaahuoltoon hyvän hengen. Hän sai 1976 talousneuvoksen arvon.

Lotta Svärd -järjestön saatua 1990-luvulla virallisen tunnustuksen historiallisista ansioistaan Tellervo Hakkaraisesta tuli entisten lottien kunniavanhus.