• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki
Kuuntele

Maija, kuvassa oikealla, veljensä ja siskonsa kanssa.

Maijan ja Väinön vihkikuva 3.1.1943.

Maija esikoistyttären kanssa. Oravannahkaturkin, josta kovasti piti, hän oli ostanut jo ennen avioliittoa.

Sukunimi:
Mertalahti, os. Niemistö

Etunimi:
Maria Katri (Maija)

Elinaika:
1914-2004

Synnyinpaikka:
Nurmo

Kuolinpaikka:
Alavus

Äitini Maria (Maija) Mertalahti, omaa sukua Niemistö, syntyi maalaistalon tyttärenä vuonna 1914. Koti oli uskonnollinen, vanhemmat Juho ja Liisa olivat herännäisiä eli körttejä.

Lapsuuden huolettomuus

Maija oli nuorin kolmesta lapsesta, veli oli kaksi vuotta vanhempi ja sisko kolme vuotta. Isä oli jäänyt leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan. Siitä hänellä oli elossa yksi tytär. Maija muisteli lapsuuttaan onnellisena ja valoisana aikana. Isossa pihapiirissä riitti monenlaista touhuamista siskosten kanssa. Kesäisin pelattiin neljää maalia, heitettiin karttua ja tietysti uitiin paljon, välillä kilpaakin, olihan talo joen rannalla. Talvella lasketeltiin joentörmältä ja laskiaiseksi saatiin jääkelkka joen jäälle.

Koulunkäyntiä ja kotitöitä

Opintie alkoi kiertokoulussa ja jatkui kansakoulussa neljä vuotta Nurmon asemalla. Koulumatka oli usein käveltävä. Matkaan joutui lähtemään aikaisemmin silloin, kun oli järjestäjä. Täytyi ehtiä laittamaan ajoissa tulet pystyuuneihin.

Oppikouluun Maija joutui menemään Seinäjoelle. Viikot hän asui siellä siskopuolensa Idan perheen luona. Viidenneltä luokalta päästyään Maija ajatteli jättää koulun siihen, ja seuraavan syksyn hän olikin kotona tehden kotitöitä. Isosisko oli mennyt syksyksi talouskouluun, joten Maijaa tarvittiin myös navettatöissä.

Seuraava kevätlukukausi kului Karhumäen kansanopistossa. Siltä ajalta kertyi Maijalle paljon käsitöitä, koska hän oli ahkera kutoja. Viikonloputkin kuluivat opistolla, kun kotiin oli liian hankala matka. Kudontatöitä syntyi silloinkin.

Seuraava kesä meni taas kotona töissä. Isä herätteli kattoon koputtelemalla jo kello viisi lypsylle. Tulevaisuuskin mietitytti. ”Mä en tienny yhtään, mikä musta nyt sitten tulis isona. Olin niin huoleton heppula.”

Suunta ammattiin löytyy

Kun koulua syksyllä oli käyty jo kaksi tai kolme viikkoa, Maija ilmoitti kotona yhtäkkiä, että meneekin kuudennelle luokalle oppikouluun. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän haki sairaanhoitajaopistoon Seinäjoelle. Koulu kesti kolme vuotta. Ensiksi oli kolmen kuukauden opinnot Helsingissä ja sen jälkeen oppilaat tulivat lääninsairaalaan. Oppilaat olivat paljolti työvoimaa. Kokonainen kuukausi valvottiin öisin, sitten oli kaksi yötä vapaata ja taas päivätöihin, muisteli Maija. Hän valmistui sairaanhoitajaksi viimeinen päivä joulukuuta 1939.

Vaihtelevia työkomennuksia

Maija Niemistö sai kuukauden komennuksen Joulumerkkikotiin Tampereelle. Se oli paikka pienille lapsille, joiden äiti sairasti tuberkuloosia. Tartuntavaaran takia vauvat tuotiin joulumerkkikotiin heti syntymän jälkeen. Nimi tuli siitä, että varoja kodeille kerättiin myymällä joulumerkkejä.

Tampereelta käsky kävi Pitkäniemen piirisairaalaan Nokialle. Maija Niemistö toimi insuliiniosaston hoitajana. Tuohon aikaan yhtenä hoitomuotona psyykkisesti sairaille oli insuliinishokin antaminen. Potilaat saivat insuliinipistoksen, jonka jälkeen hoitajan oli seurattava, että shokki ei mene liian syväksi. Potilaat herätettiin sitten shokista nenämahaletkun kautta annetulla sokerivedellä. ”Se oli aika jännää hommaa!”

Sota-ajan sairaanhoitajan työt

Maija Niemistö oli vastavalmistuneena Seinäjoella sotasairaalassa haavoittuneiden osastolla. Paikkoja oli sata, mutta hoitajia vain neljä, joskin parikymmentä lottaa oli apuna. Jatkosodan alkaessa hän sai komennuksen vastaavana hoitajana valmistelemaan lepokotia Seinäjoen Törnävälle. Ajan tavan mukaan hoitajat asuivat talon yläkerrassa.

Maija Niemistö anoi kahden nuoren hoitajan kanssa töihin sotatoimialueelle. Hän sai määräyksen ensin Kotkatjärven sairasmajalle ja sitten Aunuksen satapaikkaista sairaalaa laittamaan. Hänestä tuli sairaalan ylihoitaja. Yhdessä pommituksessa menivät kaikki sairaalan ikkunat rikki. Mutta siitäkin selvittiin.

Sota-ajan suuri suru ja suuri ilo

Maija Niemistön äiti kuoli tammikuussa 1940 talvisodan aikaan munuaistautiin 57-vuotiaana. ”Se oli aikamoinen shokki! Sitä ei ollut koskaan edes uskonut, vaikka hänellä oli reumakin ja hän oli hoitolaitoksessa paljon.” Onneksi Maija sai olla viimeiset päivät sairaalassa äidin luona, hoitaa häntä ja laittaa kuoleman jälkeen arkkuun.

Kotkatjärvellä ollessaan Maija Niemistö tapasi tulevan miehensä. Väinö Mertalahti oli siellä Itä-Karjalan sotilashallinnon palveluksessa maanjakotehtävissä. Vapunpäivänä 1942 miehillä oli erikoinen ampumakilpailu. Voittaja sai oikeuden ruveta tekemään tuttavuutta sairasmajalle tulleeseen nuoreen hoitajaan. Koska Väinö tiedettiin hyväksi ampujaksi, hänelle oli annettu vanha, ruostunut kivääri, jolla osumat eivät menneet lähellekään maalia. Juttu oli kuitenkin niin, että Maija ja Väinö olivat jo tavanneet Tyyne-kätilön tarjoamalla iltateellä. ”En tiedä, oliko se rakkautta ensi vai toisella silmäyksellä, mutta hyvin mukavaltahan se Väinö tuntui.” Väinö puolestaan kertoi muistelmissaan: ”Sanoisin, että se oli minun puoleltani rakkautta ensi silmäyksellä.”

Seurustelu johti siihen, että Sortavalasta 28.12.1942 ostettiin sormukset. Kihlasormuksiin tuli päivänmäärä 22.12.1942 ja vihkisormuksiin 3.1.1943. Tällöin heidät vihittiin Nurmossa Niemistön olohuoneessa. Morsian oli 28- vuotias ja sulhanen 31 vuotta.

Perhe-elämän alku

Esikoistytär syntyi lokakuussa 1943. Maija Mertalahti asui lapsen kanssa kotitalonsa yläkerrassa Nurmossa. Toinen tyttö syntyi siellä jo seuraavan vuoden joulukuussa. Väinö joutui jatkosodan jälkeen Lapin sotaan. Sotilaspukunsa hän luovutti 30.11.1944 ja pääsi perheensä luo lapsen syntymää todistamaan.

Alavudesta tuli pysyvä kotipaikka

Väinö sai sodan jälkeen asutusneuvojan työn Sulkavalta. Kaksilapsinen perhe muutti sinne Nurmosta. Vuoden 1945 lopulla Väinö sai paikan Alavudelta, joka oli lähempänä Maijan sukua. Samana syksynä Maijan isä kuoli sidekudossyöpään.

Alavudella oman talon rakentaminen Väinön piirustusten pohjalta alkoi pian. Rakennustarvikkeista oli pulaa, mutta aina jotakin kautta tarvikkeet saatiin ostettua. Maijan kotoa saatiin lehmä, possu ja taisi olla kanojakin. Tähän omaan taloon ja omassa talossa syntyivät sitten nuoremmat tyttäret.

Kolmas tytär syntyi, kun isommat tytöt olivat 3- ja 4-vuotiaita. Kuopus, tyttö hänkin, syntyi taas kolmen vuoden päästä. Seitsemän vuoden sisälle mahtuivat siis kaikki neljä lasta.

Kuopuksen synnytykseen liittyy tarina, jota usein perheessä kerrottiin. Vauvan synnyttyä kätilö, Finken Hilja, oli kauhistellut: ”Voi kauheeta!” Maija kysyi pelästyneenä: ”Mitä nyt? Eikö se ole terve?” ”on terve, mutta kun se on taas tyttö!” Väinölle tyttökatras ei näyttänyt olevan mikään ongelma. ”Kyllä tytöillä aina poikai saa”, hän saattoi vastata pojan puutetta surkuttelevalle. 

Työura kotiäitivuosien jälkeen

Nuorimman tyttären ollessa vuoden vanha Maija Mertalahti meni sairaanhoitajaksi Alavuden kunnansairaalaan. Siihen aikaan Alavudella tehtiin vaativiakin toimenpiteitä, muun muassa leikattiin. Hoitajat olivat siinä assisteeraamassa ja eetterikopallakin nukuttamassa. Maija oli myös välillä laboratoriossa. Hän ehti työskennellä niin vanhassa kuin uudessa sairaalassa. Eläkkeelle hän jäi poliklinikan osastonhoitajan virasta. Vielä eläkkeellä hän jonkin verran teki sairaanhoitajan lomituksia.

Maija Mertalahdelle sairaanhoitajan työ oli aina tärkeää ja antoisaa.

Huolehtiva äiti

Maija Mertalahden mentyä töihin perheessä oli vaihteleva määrä kotiapulaisia. Mistään kunnallisesta hoidosta kukaan ei 1950-luvulla osannut edes unta nähdä.

Lapsia kannustettiin monenlaisiin harrastuksiin. Maija Mertalahti vaatetti lapset kauniisti. Osaksi hän ompeli ja kutoi heille itse. Monena jouluna tytöt saivat samanlaiset, usein kuitenkin eriväriset yöpaidat. Joulu- ja kevätjuhliin kaikille tytöille ompelutettiin aina uudet mekot. Monet olivat ne nuket, jotka Maija lapsille teki pukin konttiin. Missä ajassa ja milloin hän ehti, sitä en tiedä. Työviikkokin kun oli vuoteen 1965 asti 47 tuntia sisältävä.

Äidin käsityöharrastus tarttui osaksi meihin tyttäriinkin, vaikka yhtä ahkeria ja taitavia tekijöitä meistä ei tullutkaan. Mieluisia muistoja lapsuusajaltani ovat illat, jolloin äiti ja me tyttäret istuimme yhdessä tekemässä käsitöitä samalla kuunnellen radiosta kuunnelmaa.

Maija Mertalahti oli aikaansa edellä siinä, että hän piti tärkeänä lapsille lukemista. Kun oma aika ansiotyön ja kotitöiden takia oli tiukalla, hän palkkasi koulutytön lukemaan satuja lapsille. Jokaisesta tytöstä tuli ahkera kirjojen kuluttaja. Parhaat joululahjat olivat kirjoja, joita sai joulupäivänä sängyssä lukea. Lieneekö tällä lukemiseen kannustamisella ollut oma merkityksensä siihen, että esikoisesta tuli äidinkielen opettaja.

Rakastettu mummi

Lapsenlapsia Maija sai yksitoista, neljä poikaa ja seitsemän tyttöä. Heille mummila oli paras paikka maailmassa. Heidän kanssaan mummi jaksoi kovasti touhuta ja valmistaa herkkuruokia niin kotona kuin mökillä. Näin esimerkiksi muistelivat lapsenlapset: ”Mummi teki ropsua, johon nousi mahtavan isoja ilmakuplia sekä raparperikiisseliä, jonka klönteistä taistelimme serkun kanssa!” 

”Mummo kutoi tai virkkasi tai hääräsi kesäisin puutarhassa. Mummi myös lauloi, varsinkin autossa, Mörrimöykkyä ja Kaksipa poikaa Kurikasta. Mummin kanssa istuin monet illat sohvalla ja yritin opetella sukan kantapäätä.”

Eteiskaapissa oli koppa, jossa aina oli runsaasti mummin kutomia sukkia ja tumppuja. Sieltä sai jokainen lapsi ja lapsenlapsi aina valita halutessaan.

Yhteiskunnallinen toiminta

Maija Mertalahti toimi aktiivisesti Punaisessa Ristissä. Hän oli myöskin sosiaalilautakunnan jäsen ja kokoomuksen kunnanvaltuutettu yhden kauden.

Antoisa eläkeaika

Maija ja Väinö Mertalahti muuttivat vielä työaikana omakotitalosta ensin kerrostaloon ja myöhemmin rivitaloon. Eläkkeellä ollessaan he hoitivat tarvittaessa lapsenlapsia ja kävivät erilaisissa harrastuspiireissä. Myös matkustelulle oli nyt aikaa. Pyöräilystä tuli heille yhteinen harrastus ja rivitalon piha ja mökki vaativat oman huolehtimisensa.

Elämän viime vuosikymmen

Väinön kunnon huononnettua Maija hoiti häntä. Viimeiset kolme viikkoa elämästään Väinö oli sairaalassa. Maija nukkui ja valvoi joka yön siellä hänen kanssaan. Muusta vaihtoehdosta ei voinut edes puhua.

Väinö Mertalahti kuoli 6.1.1994. Viidenkymmenenyhden vuoden rakkausliitto tuli päätökseen.

Maija Mertalahti eli vielä kymmenen vuotta miehensä jälkeen. Miehen hoitoväsymyksestä toipumisen meni oma aikansa. Tähän vuosikymmeneen mahtui kuitenkin vielä monia hyviä ja aktiivisia vuosia. Kunto huononi kuitenkin vähitellen. Elämän viimeiset kolme vuotta Maija asui vanhainkodissa. Hän kuoli 23.12.2004 keuhkokuumeeseen 90-vuoden ja yhden päivän ikäisenä.

Kirjoittaja

Anja Pohjanvirta-Hietanen, os. Mertalahti

Lähteet

Maijan ja Väinön tarina. Tampereen yliopistopaino 2014. (suorat lainaukset ovat tästä muistelmakirjasta)
Kirjoittajan ja sisarusten omat muistot.

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : Kirjoituksia äideistä, Naisten Ääni, Politiikka, Sodat, Työelämä, Yhdistyksissä luodaan hyvinvointia

Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 A 11
00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni – artikkelitietokannan rekisteripitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Artikkelien lainauksissa pitää olla näkyvissä kirjoittajan nimi ja Naisten Ääni!

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT