• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki
Kuuntele

Ritva Heikkilä kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1968. Kesällä 2018 hänen luokkansa kokoontui Raaheen viettämään riemuylioppilasjuhlaa. Kuva: Kirsti Vähäkangas

Sukunimi:
Heikkilä

Etunimi:
Ritva

Syntymävuosi:
1949-

Synnyinpaikka:
Pyhäjoki

Ritva Heikkilä (o.s. Miilukangas) merkittiin kirkonkirjoihin Pyhäjoella vuonna 1949. Hän vietti lapsuutensa Saloisten Kertunkankaalla, joka vuoden 1973 kuntaliitoksen jälkeen on kuulunut Raahen kaupunkiin. Ritva kertoo, että hänen lapsuuskotinsa oli vaatimaton.

– Isäni kuoli ennen syntymääni ja perheemme elämän pelasti alkuvaiheessa isän kuoleman jälkeen isoveljeni Erkki, joka ilmoitti – ollessaan silloin 13-vuotias – että hoida sinä äiti kuusi lasta, lehmät ja kotiaskareet, ja hän tekee metsä- ja peltotyöt koulutyön ohella.

Erkki-veli oli ihmeyksilö jo lapsena. Hän piti lupauksensa ja imi monenlaista tietoa tehden erilaisia töitä, käyden kirjekursseja ja päätyen lopulta yrittäjäksi.

– Äiti ei olisi selvinnyt ilman Erkkiä! Isäpuoleni Veikko Koivusaari oli myös älykäs, mutta hän oli näkövammainen sukuperinnön takia, mikä vaikeutti paljon hänen tekemisiään, Ritva taustoittaa.

Koulun käynti oli mieluista

Kansakoulusta Ritva halusi ehdottomasti päästä oppikouluun. Tuohon aikaan oppikouluun meno ei ollut itsestään selvä asia. Kouluun päästäkseen oli selvittävä kaksi päivää kestäneistä pääsykokeista. Koulu ei myöskään ollut ilmaista, joten vanhempien sitoutuminen tyttären koulutukseen oli välttämätöntä. Ritva kertoo äitinsä korostaneen, että tulevaisuus on parempi kun opiskelee. Veikko ymmärsi myös koulutuksen tärkeyden ja kannusti opiskelemaan. Hän oli kuitenkin Ritvalle tietyllä tavalla etäinen. Varhaislapsuudessa Ritva oli jossain määrin onneton ja surullinen orpoutensa takia.

– Olin hyvin tunnollinen oppilas ja nautin siitä, kun sain oppia niin paljon uusia asioita verrattuna kansakouluun, hän muistelee.

Koulumatka oli noin 4,5 kilometriä eikä Saloisten Kertunkankaalta ollut linja-autoyhteyttä Raaheen. Matka taittui pyöräillen. Talvella hän palellutti useita kertoja reitensä, kun vaatteet olivat aika kehnoja lämpöominaisuuksiltaan 1960-luvun alussa.

– Tykkäsin lähes kaikista kouluaineista, mutta suosikkeja olivat biologia, kielet, historia, kotitalous ja käsityöt, Ritva muistelee. Kouluvuosinaan hän harrasti hiihtoa ja muuta liikuntaa sekä kävi työväenopiston kursseilla.

– Koulutyö oli aivan erilaista kuin nykyään. Opettajat olivat ehdottomia auktoriteetteja, me oppilaat olimme pääsääntöisesti hyvin nöyriä ja kuuliaisia, hän muistelee. Vuorovaikutusta oppilaiden ja opettajien välillä ei juuri ollut. Oppilaat kuuntelivat ja vastasivat kysymyksiin, mutta keskustelu oli hyvin vähäistä.

Lukioluokilla opiskelu oli sikäli erilaista, että etenkin historian opettaja Antti Saarimäki aktivoi oppilaita keskusteluun ja he kokivat, että heidänkin mielipiteillään oli merkitystä. Kielten opiskelu oli nykyiseen verrattuna kielioppisidonnaista eikä puhumiseen ja käytännön kielitaidon edistämiseen juuri panostettu.

Ritva osallistui teinikunnan touhuihin lukioaikana ja oli muun muassa pääemäntänä eli kantoi vastuun koulun juhlien tarjoiluista. Mukana oli myös apuemäntiä, ja yhdessä he keittivät joulupuuron joulujuhlaan ja paistoivat munkit ja valmistivat siman kevätjuhlaan.

– Ylioppilaskirjoitusten aikaan sain kovan päänsäryn parin kokeen jälkeen, joten viimeisten kokeiden suoritus oli aika raskasta vahvojen särkylääkkeiden kera, Ritva kertoo. Hän sai painaa valkolakin päähänsä keväällä 1968.

Lukion jälkeen genetiikan pariin

Ritva kiinnostui lukioaikana biologiasta.

– Kiinnostukseni biologiaan syntyi erinomaisen opettajamme Kaarina Valkealahden ansiosta, hän sanoo ja kertoo, että haki opiskelemaan matemaattisluonnontieteelliseen tiedekuntaan pääaineena genetiikka sekä maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan pääaineena ravintokemia. Hän pääsi molempiin ja valitsi genetiikan. Aineyhdistelmään kuului myös mikrobiologia, josta tulikin vähitellen hänen lempiaineensa.

– Sain laboraattorin paikan kesätyöni myötä ennen valmistumistani. Olin onnekas, koska kolmen lapsen äitinä sain työskennellä aluksi puolipäiväisesti ja vähitellen lisäsin työaikaani kokoaikaiseksi, Ritva kertoo. Hän pätevöityi työssä sairaalamikrobiologiksi kolmen vuoden lisäkoulutuksella. Ensimmäinen vakinainen työpaikka oli hänelle erinomainen oppimisympäristö niin diagnostisten menetelmien kuin henkilöstö- ja taloushallinnon käytäntöihin perehtymisen suhteen. 1980-luvulla hän toimi normaalityön ohella laboratorioalan kouluissa luento-opettajana.

– Tämäkin vaihe toi uuden ulottuvuuden elämään, koska työ innokkaiden opiskelijoiden kanssa oli hyvin antoisaa ja palkitsevaa, hän sanoo.

Ritva on toiminut sairaalamikrobiologina ja konsulttina ja hankkinut lisäksi pätevyyden tekniseksi arvioijaksi Finasissa.

– Teknisen arvioijan töitä olen tehnyt näihin päiviin saakka eli työurani jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun.

– Parasta työhistoriassani on ollut se, että olen koko ajan saanut oppia uutta niin itse työn kautta, kuin koulutustapahtumien, kongressien, opetustehtävien ja konsulttitehtävien myötä. En ole kokenut mitään työelämäni vaihetta kohokohtana, vaan olen nauttinut monipuolisen, koko ajan kehittyvän tieteenalan tuomista haasteista sekä mahdollisuudesta käyttää taitojani hyvin erilaisissa ympäristöissä taitavien työkaverien ja kannustavien esimiesten kanssa, hän tiivistää työuraansa.

Raahe on edelleen tärkeä

Elämä kuljetti Ritvan Espooseen. Ritvalla ja Sakarilla on kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta, jotka kaikki asuvat Espoossa.

Kotikonnuillaan Espoossa hän harrastaa liikunta (hiihtoa, patikointia, pyöräilyä, jumppaa, puutarhan hoitoa), toimii kansainvälisessä zontatoiminnassa, SPR-ystävätoiminnassa, tapailee ystäviä ja matkailee sekä miehen että lastenlasten kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Ritvan tuo Raaheen sukulaisten lisäksi pieni 100 vuotta vanha talo pihapiireineen, jossa Heikkilät viettävät kesäkuukausina paljon aikaa. Syyskaudella hän lähes asuu mustikka- tai puolukkasanko kädessä Mattilanperän metsiköissä.

 Alkuperäinen teksti on julkaistu kaupunkilehti Raahelaisessa 30.6.2018. Tekstiä on laajennettu 23.10.2018 Naisten Ääni -sivustoa varten.

Kirjoittaja

Kirsti Vähäkangas

Lähteet

Ritva Heikkilän haastattelu

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : Naiselämää maaseudulla, Naisten Ääni, Raahen seudun naisia, Sivistystä ja tiedettä, Työelämä

Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 A 11
00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni – artikkelitietokannan rekisteripitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Artikkelien lainauksissa pitää olla näkyvissä kirjoittajan nimi ja Naisten Ääni!

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT