Maria von Pfaler - Pohjolan lottapiirin puheenjohtaja ja Muurolan parantolan taustavaikuttaja

Maria (Mascha) von Pfaler (o.s. Mitrofanoff) syntyi Laihialla 28.9.1877. Marian isä oli Vienan Karjalassa Uhtuan pitäjän Enonsuussa syntynyt kauppias Ivan Ivaninpoika Mitrofanoff (1837-1896) ja äiti Maria o.s. Hukka (1848-?). Marian isä oli entinen laukkukauppias, menestynyt liikemies, jolla oli kauppaliikkeitä ympäri Pohjoismaita. Eikä hän ollut ainoa liikemies suvussaan. Nimittäin Maria von Pfalerin isoisän isä oli rikkaudestaan kuuluisa Enonsuun Dmitrei ja veli, Aleksei Mitro (1871-1952), oli kauppaneuvos ja tehtailija.

Avioliitto ja monet asuinpaikkakunnat

Maria Mitrofanoff pääsi ylioppilaaksi yksityisestä Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1897. Hän kirjoittautui joulukuussa 1987 Keisarillisen Suomen Aleksanderin-Yliopistoon (tiedekunta Hf) ja hänen nimensä löytyy vielä 1899 kevään Pohjalaisen osakunnan luettelosta. 

Maria avioitui Loviisassa syntyneen lääketieteen lisensiaatin Johannes Mikael von Pfalerin (1869-1941) kanssa vuonna 1900. Mikael oli syntynyt pappisperheeseen, hänen isänsä oli rovasti Henrik Johan Pfaler. Marian ja Mikaelin perheeseen syntyi viisi tytärtä: Greta (1901-1974), Ebba (1902-1976), Karin (1905-1976), Dora (1910-1999) ja Ruth-Ingrid (1915-?).

Aviopari muutti Rantasalmelle, jossa Mikael toimi kunnanlääkärinä vuodet 1900-1902, siellä syntyi tytär Greta. Sitten perhe muutti Jalasjärvelle 1902, jolloin tyttäret Ebba ja Karin syntyivät. 

Perheen seuraava muutto suuntautui Oulaisiin, jossa kunnanlääkäri Mikael von Pfaler oli osaltaan perustamassa ja aloitteentekijänä Oulun läänin ensimmäisen parantolan Oulaisten tuberkuloosisairaalan saamiseksi alueelle ja vuonna 1914 parantola aloitti toimintansa. Mikael von Pfaler toimi Oulaisten ympäryskuntien tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana 1913-1916. 

Muutamien vuosien ja eri asuinpaikkojen jälkeen oli vuorossa muutto Kemiin, jossa von Pfaler toimi kaupunginlääkärinä vuosina 1919-1922 ja Tornion piirin piirilääkärinä vuodet 1922-1932. Kemissä pariskunta osallistui aktiivisesti tuberkuloosisairaalan saamiseksi Lappiin. Mikael von Pfaler oli Perä-Pohjolan tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen puheenjohtaja vuodet 1923-1932 ja vaimonsa Maria yhdistyksen sihteeri. Myös Kemin Lotta Svärd -yhdistys sai Mariasta ansiokkaan tukijan ja puheenjohtajan.

Kemin vuodet

Paikallisista lehdistä saa lukea, että Kemin vuosina Maria aktivoituu ja alkaa osallistua luottamustehtäviin. Isänmaallisuus on perheessä tärkeässä asemassa. Tohtorinna Maria von Pfaler lausuu runoja yleisötilaisuuksissa, pitää esitelmiä ja Kemin yhteiskoulun johtokuntaan hänet valitaan vuonna 1923 uudelleen. Kemin Lotta Svärd -yhdistyksessä, perustettu 1919, Maria toimi puheenjohtajana vuodet 1920-1927 ja Pohjolan piirin Lotta Svärd piirijohtokunnan puheenjohtajana vuosina 1921-1931. Myös perheen tyttäret Dora ja Greta äitinsä Marian lisäksi kuuluivat jäseninä Pohjois-Suomen Länsi-Pohjan piirin lottiin. Mikael von Pfaler toimi Pohjolan suojeluskuntapiirin lääkärinä 1919-1932.

Vuoden 1921 Pohjolan Sanomien Lähetettyjä kirjoituksia -palstalla otsikolla Kemin naiset! Maria patisti naisia ja varsinkin perheenemäntiä osallistumaan yhteisen hyvän vuoksi:

”Suojeluskuntien naisjärjestöinä toimivat, kuten tiedämme, Lotta Svärd yhdistykset. Sellainen on täälläkin työskennellyt vuoden ajan, mutta osanotto on ollut varsin vähäinen. Niinpä on yhdistyksessä ollut ainoastaan 34 jäsentä, joista ainoastaan kaksi – sanoo kaksi – perheen emäntää. Miksi he juuri katsovat olevansa vapautettuja kaikesta suoranaisesta työstä yhteiskunnan ja isänmaan hyväksi?…Ajan puute ei saa olla esteenä, jokainen jolla halua on, voi epäilemättä uhrata jonkun puolituntisen kallista aikaansa yhteisen työn hyväksi. Ken voi saapua joka viikkoisiin kokouksiin, hän voi kotonaan valmistaa jonkun vaatekappaleen, kääriä jonkun siteen t.m.s. suojeluskunnan varastoihin.”

Valtakunnalliseen Lotta Svärd toimintaan ja edustustehtäviin Maria osallistui usein Pohjolan piirin edustajana. Hänet kutsuttiin vuonna 1939 Pohjolan lottapiirin kunniajäseneksi.

Muurolan keuhkotautiparantolan alkutaival

Pohjoissuomalaisten yleisin kuolinsyy 1900-luvun alussa oli tuberkuloosi. Maria von Pfaler työskenteli miehensä Mikaelin rinnalla tuberkuloosin poistamiseksi Oulaisissa ja Peräpohjolassa. Oulun läänin ensimmäisen keuhkotautiparantolan perustamisessa oli Mikael von Pfaler aloitteentekijänä. Perheen asuessa Kemissä molemmat aviopuolisoista toimivat vapaaehtoistyössä hyvinkin ansiokkaasti. Perä-Pohjolan tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana Mikael von Pfaler toimi vuodet 1923-1932 ja vaimonsa Maria oli yhdistyksen sihteeri. 

Mutta miten Muurolan keuhkotautiparantola sai alkunsa?Kansalaistoiminnan piiristä Torniosta, kuuluu vastaus. Suomalaisen Naisliiton Alatornion osaston puheenjohtaja Elise Keisaari (1882-1960) kutsui vuonna 1922 koolle kokouksen, jossa hän päättäväisesti kertoi keuhkotautiparantolan tarpeellisuudesta Peräpohjolassa ja sen toteuttamiseen pitää saada lisää toimijoita. Jo 1900-luvun alussa oli osasto pannut toimeen keräyksiä parantolan perustamista varten. Alatornion osasto oli siis parantolahankkeen aloitteentekijä. 

Vuonna 1922 osasto päätti järjestää valtakunnalliset arpajaiset kartuttaakseen parantolarahastoa. Arpoja painettiin 100 000 kpl, pääpalkintona oli lehmä. Helsingin Sanomat kehui Alatornion osastoa ja nimesi yhdistyksen ”pohjoisimman Suomen pirteimmäksi toimivaksi naisjärjestöksi”. Palkintoja haalittiin, arpoja postitettiin ympäri Suomea ja juhlallinen loppuarvonta suoritettiin Kemissä 1924. Puhdas voitto oli 62 324 markkaa.

Peräpohjolan tuberkuloosin vastustamisyhdistys

Parantolahankkeesta tuli valtakunnallinen. Kansanedustaja ja kunnallisneuvos Antti Junes (1874-1963) jätti aloitteen keuhkotautiparantolan saamiseksi Peräpohjolaan ja esitti vuonna 1922 vähintään 500 000 markan määrärahaa seuraavan vuoden valtion talousarvioon. Perä-Pohjolan Maanviljelysseura järjesti tammikuussa 1923 maakuntapäivät Kemissä. Ryhdyttiin pikaisesti toimeen. Perustettiin toimikunta vuonna 1923 ja jäseniksi valittiin tunnettuja, lappilaisia vaikuttajia. Toimikuntaan ei valittu ainoatakaan naista, ei edes aloitteentekijöiltä! 

Mutta toimikunta ei rakennuttanut parantolaa, vaan sen teki Peräpohjolan Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys, joka oli perustettu juuri parantolan perustamista varten. Jäseniksi liittyi kuntia, yhteisöjä ja suurimmat puutavarayhtiöt. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin tohtori Mikael von Pfaler ja sihteeriksi hänen vaimonsa Maria von Pfaler. Heillä oli karttunut kokemusta jo Oulaisista. Suunniteltu kustannusarvio oli 6,4 miljoonaa markkaa. 

Yhdistys päätti kesäkuun 1925 kokouksessa rakennustöiden toteuttamisen helsinkiläiselle Sementtirakennus Oy:lle. Marraskuussa 1926 nelikerroksinen päärakennus ja kuusi muuta pienempää rakennusta luovutettiin ja lopputarkastettiin. Samoin maalaus-, vesijohto- ym. sisustustyöt oli eri toiminimet toteuttaneet. 70-paikkaisessa parantolassa tarvittavat liinavaatteet olivat Peräpohjolan naisten valmistamia.

Suomen pohjoisin parantola, Muurolan keuhkotautiparantola, vihittiin käyttöönsä tammikuun 30. päivänä vuonna 1927, josta laajasti lehdistössä uutisoitiin. Ei voi muuta kuin todeta, että urakka oli varmasti ollut työläs von Pfalerin pariskunnalle. 

Isännöitsijä Eenokki Piippola kiitti von Pfalereita Muurolan parantolan vihkiäisjuhlissa 30.1.1927, joista Tuberkuloosilehti uutisoi seuraavasti: 

”Ennen muita meidän on mainittava pari nimeä, nimittäin johtokunnan puheenjohtaja, toht. Mikael v. Pfaler ja sihteeri, rva Maria v. Pfaler, joita ilman me tuskin nyt olisimme tätä parantolaa vihkimässä. He ovat ottaneet asian sydämelleen ja ajaneet sitä kuin omaa, rakkainta asiaa konsanaan. Peräpohjolan väestö saa olla ylpeä, että sen keskuudessa on näin uhrautuvia henkilöitä. Kaikissa parantola-asiaa koskevissa kysymyksissä näkyy heidän käsialansa jälkiä.”

Peräpohjolan Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunnan kokous pidettiin vuonna 1932 toukokuussa Muurolassa. Lopuksi Muurolan parantolan lääkäri, tri Rita Grepenberg kiitti johtokunnan monivuotista puheenjohtajaa, piirilääkäri Mikael von Pfaleria ja sihteeriä, rouva Maria von Pfaleria heidän tuberkuloosin vastustamistyön sekä Muurolan parantolan hyväksi suorittamastaan työstä. Samalla jätti tri Gripenberg tohtori ja rva Pfalerille, jotka kohdakkoin muuttavat maakunnastamme Etelä-Suomeen, parantolan muistolahjana kauniin hopeisen maljakon.”

Peräpohjolan Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys lahjoitti ja luovutti Muurolan parantolan sekä yhdistyksen omaisuuden Muurolan parantolan kuntainliitolle toukokuussa 1944. 

Muutto Kemistä Loviisan

Von Pfalerit muuttivat Loviisaan 1932, josta Mikael oli saanut nimityksen Loviisan piirilääkäriksi ja siinä toimessa hän oli aina vuoteen 1932. Artjärven kunnan koululääkärinä hän oli vuonna 1936. Maria toimi vielä sota-aikana Lottajärjestön Artjärven paikallisosaston sihteerinä ja varusosaston puheenjohtajana. Mikael von Pfalerin elämän taival päättyy vuonna 1941. 

Maria von Pfaler asui viimeiset vuotensa Tuusulassa Nuppulinnassa. Hän menehtyi 17.6.1948 ja häntä jäivät kaipaamaan tyttäret perheineen, veli ja sisar. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle puolisonsa viereen. Samaan hautaan on haudattuna myös tyttäret Dora ja Greta.