Suomalaisen Naisliiton huhtikuisessa Minna Canth -seminaarissa Helsingissä rovasti-kirkolliskokousedustaja-toimittaja-äitipuoliso-uusperheen jäsen Hilkka Olkinuora puhui aiheesta ”Perhe ja totuudet”.
Esimerkkiperheeksi Hilkka Olkinuora oli valinnut perinteisen viisihenkisen perheen, joka halusi kasvattaa lapsistaan säädyllisiä, kunnon kansalaisia. Isä oli ankara periaatteen mies, joka piti itsestään selvyytenä, että hänen totuutensa olivat koko perheen totuuksia. Lasten aikuistuessa heille tuli oman elämän painotuksia ja arvoja. Kun mielipiteinä hyväksyttiin vain isän totuudet, kaikki kolme lasta lähtivät lyhyen ajan sisällä omille teilleen.
Perhe auttaa yksilöä
Perhe on tarkoitettu yksilön suojaksi, auttamaan tätä. Se on kaiken elämän ytimessä. Perhe on ollut olemassa aina, kun on ollut ihmisiä. Sanonta ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan”, kertoo sääty-yhteiskunnan tavoitteista karsia turhat luulot ja pitää ihmiset omiensa parissa.
Häpeä on tehnyt tuloaan suomalaiseen yhteiskuntaan, ettei totuus paljastuisi. Kodin ulkopuolella ei puhuta perheen rahavaroista, ei isän alkoholisoitumisesta, eikä siitä, että lapsia ei saada kuriin. Nuoret sanovat, että totuus on sitä, mitä minä koen. Sinun on oltava selviytyjä. Vanhassa ei ole vara parempi. Sinun on elettävä omine totuuksinesi. Yhteiskunnan sisällä on erilaisia totuuksia. Esimerkiksi Tampereella keskustellaan islamistien vaatimuksesta poistaa alakoululaisten opetusmateriaalista ihmisten kuvat, koska koraani kieltää ihmisten esittämisen kuvin.
Miehen itsekäs rahan käyttö
Miehen totuus on usein taloudellinen totuus, naisen taas tunnetotuus. Esimerkkiperheen isä oli päätynyt ratkaisuun, että nyt on perheen yhteiset varat käytetty, ja alkoi käyttää palkkaansa vain omien arvojensa ja tarpeidensa mukaan. Vanhimman tyttären piti keskeyttää kallis koulunsa ja pojan alkaa puurtaa isän painotusten mukaisessa työssä.
Äiti puolusti lastensa oikeuksia, mutta joutui perääntymään. Kun poika sanoi, että ei voi alistua elämään vaaditulla tavalla, isä suuttui ja sanoi: ”Et ole enää poikani”. Nuori mies ja vanhin tytär muuttivat pois. Nuorin tytär jäi vielä kotiin, mutta hänkään ei pitemmän päälle kestänyt, vaan lähti. Vasta nyt isä säikähti ja lähti äidin kanssa etsimään lapsia. ”Mistä on oikein kysymys?”, tuli vain kovin myöhään. Kun on paljon pelkoa, emme etsi totuutta, vaan puolustaudumme. Eräs Ruotsin piispoista on sanonut: ”Minä en omista totuutta, minä vain sanon sen.”
Suomalaiset elävät työlleen
Omaelämäkerrat sisältävät valheen muuttamista totuuksiksi. Suomalainen perhe selittää tärkeimmiksi arvoikseen perheen, ystävät ja työn, vaikka elää työlleen. Naisyrittäjät uskovat ergonomiseen kasvuun periaatteella, että kasvulla on aikansa ja tahtinsa. Sen sijaan kukaan mies ei piirrä heinää kuvatessaan menestystä, vaan viestii kasvusta erektiivisillä käyrillä.
Esimerkkiperhe joutui elämän kovassa koulussa muuttamaan totuuksiaan. Se otti kriisissä uusiksi arvoiksi rakkauden ja vapauden. Vihaa ei suvaittu, sillä se synnyttää vihaa. Todettiin ison kirjan sanoin: ”Suurinta on rakkaus”. Vasta sen sisäistettyä osataan antaa tilaa keskinäiselle vapaudelle. Niin kuin dekkarissa, luennoija paljasti vasta lopussa esimerkkiperheeksi Minna Canthin Papin perheen.
Toimittajasta teologiksi
Hilkka Olkinuora (o.s. Kunnas) on suomalainen pappi, tietokirjailija ja toimittaja. Hän teki pitkän uran taloustoimittajana 1970- ja 1980-luvuilla kunnes ryhtyi opiskelemaan teologiaa ja vihittiin papiksi 1990-luvun puolivälissä.
Hilkka Olkinuora on toiminut muun muassa vt. kirkkoherrana Tampereella sekä kolumnistina muun muassa Aamulehdessä, Gloriassa, Kotimaa-lehdessä ja Hufvudstadsbladetissa.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 66-vuotias Hilkka Olkinuora oli Ruotsalaisen kansanpuolueen listan sitoutumattomana ehdokkaana Helsingissä, mutta jäi valitsematta.
Vuonna 2012 Olkinuora sai Fredrika Runebergin stipendin.
Hilkka Olkinuora oli naimisissa Kauppalehden päätoimittaja Hannu Olkinuoran kanssa, joka menehtyi vakavaan sairauteen vuonna 2012.
Kirjoittaja
Terttu Välikangas
Lisätietoja
Hilkka Olkinuoran esitelmän Naisliiton seminaarissa huhtikuussa 2009 taltioi Terttu Välikangas Minna-lehteen 1/2009. Kirjoitusta on täydennetty Wikipediasta saaduilla henkilötiedoilla viimeisessä kappaleessa.
Lähteet
Minna 2009-1
Wikipedia
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.