Tyyne Wideman nousi sodan aikana TUL:n hiihtotähdeksi voitettuaan puolustusvoimien hiihtomestaruuskilpailut. Hän oli Suomen parhaita 10 kilometrin hiihdossa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. Vuoden 1951 talvikauden hiihtokuningatar oli Tyyne Wideman. Hän voitti talven kaikki suurhiihdot. Hän edusti TUL:n alaista Mäntän Valoa. Loistava ura päättyi keuhkokuumeen jättämään keuhkovikaan vuonna 1951.

Perhe

Tyyne Wideman syntyi Vilppulassa 17.5.1920. Hänen isänsä oli nimeltään Santeri (Aleksander) Wideman (1882-1959), paikkakunnalla tunnettu hiihtäjä, ja äiti Hilda Josefiina Wideman o.s. Pöytämäki (1886-1941). Perheessä oli  kymmenen lasta, joista nuorimmaiset olivat Tyyne (lempinimi Typy) ja Lydia (lempinimi Lypy).

Isä oli maanviljelijä ja puuseppä. Perhe muutti tehdaspaikkakunnalle Mänttään, jossa oli hyvät mahdollisuudet kilpailuun ja urheiluun. Suuret tehtaat järjestivät työntekijöilleen ja heidän perheilleen puulaakihiihtoja ja yleisurheilukilpailuja. Isän pitkillä koivusuksilla sisarukset opettelivat hiihtämään.

Isä Santeri kannusti lapsiaan urheilemaan ja hiihtämään. He myös luistelivat, uivat, pelasivat pesäpalloa ja harrastivat yleisurheilua. Lydia ja Tyyne Wideman saivat hyvän lähdön urheilu-uriinsa. 1940-luvulle tultaessa Widemanin sisaruksia pidettiin naisten hiihdon suurlupauksina. Oikeassa olivat ennustajat. Tyyne oli vuoden 1951 hiihtokuningatar ja Tyynen identtinen kaksoissisar Lydia (1920-2019) voitti hiihdossa olympiakultaa Oslossa vuonna 1952.

Sisarukset kuuluivat pikkulottina Lotta Svärdiin. Tyynen sanoin: ”Eikä me lotissa muuten oltu, mutta me hiihdettiin [siellä].”  No, joka tapauksessa sisarukset olivat järjestön hiihtokilpailujen voittajahiihtäjiä. Lottiin kuuluva Tyyne joutui talvisodan aikana ilmavalvontaan ja jatkosodan aikana komennukselle Äänisjärvelle, Klimetskin saareen, joka sijaitsi neuvostojoukkojen tuntumassa. Siellä Tyyne harjoitteli ampumista tosissaan ja voitti saaressa pidetyt ampumakilpailut. Tyyne Wideman oli lottana koko sodan ajan.

Aktiivisen urheilu-uran jälkeen Tyyne solmi vuonna 1952 avioliiton TUL:n hiihtovalmentajan Gunnar Emil Elovaaran (1911-1993) kanssa. Elovaara oli ammatiltaan valmentamisen lisäksi hienopuuseppä ja taitava käsistään. Heille syntyi vuonna 1953 tytär Tuija.

Ensin perhe asui pienessä mökissä Tapanilassa. Vuonna 1957 he rakensivat pienen omakotitalon Koillis-Helsinkiin Töyrynummelle Suutarilan kaupunginosaan.

Tyyneä ei urheilu elättänyt. Hän meni heti nuorena kirjapaino-oppiin Valkeakosken paperitehtaalle ja jatkoi painoalalla eläkeikään saakka. Hän oli mm. vuosina 1955-1965 Tapanilassa Sanduddin tapettitehtaalla.

Ei kiinnostus urheiluun sairastamisen jälkeen suinkaan jäänyt. Tyyne veti naisten jumppaa Siltamäen Sovussa ja toimi neljä vuotta aktiivisesti puheenjohtajana Pohjois-Helsingin yhteiskoulun naistoimikunnassa, jonka toimesta koululle hankittiin mm. elokuvaprojektori ja kirjastoon hankittiin lisää lukemista.

Tyyne Elovaara o.s. Wideman lepää Malmin Hautausmaalla perhehaudassa, johon myös puoliso Gunnar Emil Elovaara on haudattu.

Lyhyt hiihtoura 

Sodan aikana vuosina 1942-1944 Tyyne voitti puolustusvoimien hiihtomestaruudet ja kerran merivoimien mestaruuden. Vuonna 1946 alkoi tehokas harjoittelu ja tuloksia alkoi tulla.

Tyyne Widemanin nousu hiihdon huipulle oli nopea. Vuonna 1946 tapahtui hiihtoseuran vaihto. Tyyne siirtyi Mäntän Urheilijoista Mäntän Valoon, joka oli TUL:n alainen seura. Kaksoissisar Lydia, joka oli myös erinomainen hiihtäjä, jäi Hiihtoliittoon. Ensimmäisen TUL:n piirimestaruuden Tyyne voitti vuonna 1947 ja TUL:n mestaruudet vuosina 1948, 1950 ja 1951.

Hiihdon SM-kilpailussa 10 kilometrillä tuli kultaa vuosina 1949, 1950 ja 1951 ja 1948 pronssia. Kultaa tuli myös viestissä vuonna 1951 nimittäin 3 x 5 kilometrillä Valkeakosken Koskenpoikien joukkueessa. Salpausselän Kisoissa tuli myös menestystä: 1. sija 1951, 2. sija 1949, 3. sija 1948 ja 3. sija 1950. Ruotsin hiihtokisoissakin tuli voitto 1951, 2. sija 1949 ja 1950. Kokkolan hiihtokisoissa kultaa myös menestysvuonna 1951, samoin samana vuonna naisten Pohjoismaiden mestaruus ja Helsingin Eläintarhan naisten hiihdon mestaruus. Talvella vuonna 1951 Tyyne Wideman voitti kaikki suurhiihdot.

Hiihdon talviolympialaiset Oslossa vuonna 1952 oli Tyynen seuraava haaste. Mutta kohtalo päätti toisin.

Keuhkokuume mursi uran

Tyyne Wideman oli vuonna 1950 hiihtomatkalla Moskovassa. Hän oli ainoa Suomea edustanut naishiihtäjä. Ansioitunut hiihtäjä ja moninkertainen Suomen mestari Kerttu Pehkonen (1928-2018), joka edusti Suomen Hiihtoliittoa, ei saanut liitolta lupaa lähteä.

Ohjelmassa oli valmennusleiri ja Moskovan mestaruuskilpailut, joista Tyyne selvisi (ulkopuolinen osallistuja) voittajana 5 ja 10 kilometrin matkoilla. Matkan johtajana toimi TUL:n päävalmentaja Gunnar Elovaara, Tyynen tuleva puoliso. Kohtalo puuttui peliin. Menomatkalla olivat junan lämmityslaitteet rikki, vaunut jääkylmät ja Tyyne vilustui. Hän sai keuhkokuumeen ja keuhkoihin jäi pysyvä vika. Ura mestarihiihtäjänä oli ohitse. Syksyllä 1951 vakava keuhkosairaus katkaisi kilpauran.

Sisar Lydia voitti Holmenkollenilta ensimmäisen naishiihdon olympiakullan vuonna 1952. Suomen naiset saivat peräti kolmoisvoiton.

Kotiinjäänti oli katkera pala Tyynelle. ”- – mähän itkin kauheasti, kun ne lähtivät sinne olympialaisiin.”

Kultamitalisti Lydia lohdutti sisartaan ja antoi lahjoitetuista kerrastoista toisen sisarelleen.

Edusti Työväen Urheiluliittoa

Tyyne edusti ensin Mäntän Urheilijoita, joka kuului keskusjärjestö Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon (SVUL). Hän siirtyi kuitenkin TUL:n alaiseen Mäntän Valoon vuonna 1946. Siitä ei taas pidetty Suomen Hiihtoliitossa (SUL), hiihtolajien kattojärjestössä. Tyyne sai kokea ihan konkreettisestikin kiusantekoa kilpailutilanteissa. Mielipahaahan se aiheutti.

Suomessa oli tuolloin kaksi eri keskusjärjestöä SVUL ja TUL. TUL perustettiin tammikuussa vuonna 1919 sisällissodan jälkimainingeissa, koska SVUL oli erottanut jäsenyydestään kaikki punaisten puolella olleet seurat ja urheilijat.

Miksi Tyyne Wideman vaihtoa liittoa? Leena Laineen kirjoittamassa teoksessa Työväen urheiluliikkeen naiset mainitaan kaksi syytä. Ensimmäinen syy oli henkilökohtainen. Lydia ja Tyyne olivat identtiset kaksoset ja hyvin läheisiä, mutta luonteeltaan erilaisia. Tyyne halusi omaa tilaa, hän halusi itsenäistyä.  Sitä hän ei voinut tehdä voimakasluontoisen ja temperamenttisen Lydian rinnalla, joka edusti Mäntän Urheilijoita.

Toinen syy oli poliittinen ja TUL:n hyvin toimiva valmennus.  TUL:n hiihtovalmentaja oli nimeltään Gunnar Elovaara (1911-1993). Norjalaiset ja neuvostoliittolaiset seurasivat Elovaaran työskentelyä ihaillen. Neuvostoliitto halusi hänestä jopa oman valmentajansa.

Näin kertoo Tyyne Elovaaran valmennusmenetelmistä Laineen kirjassa:

”Kyllä me kuntoa ylläpidettiin. Elovaara oli niin tarkka – – me tehtiin pyöräretkiä ja syksyllä piti olla kunnossa, kun mentiin leirille. Minä juoksin aika paljon. Mähän juoksin pitkin soita. Ja nyt sanoo Myllylä, kuinka se juoksee soilla. Minä juoksi jo silloin.” Jopa Siiri Rantanenkin on hämmästellyt valmentaja Elovaaran huolenpitoa omista urheilijoista.

Elovaara oli valmentaja, joka oli hiihtäjien kanssa maastossa mukana, koulutti hiihtäjiä, tarkkaili ja opetti hiihtämään taloudellisesti.

TUL:n naisten hiihtovalmennus oli 1940-luvulla monessa mielessä paremmin hoidettu kuin SVUL:in. Kun SVUL:n naishiihtäjät saivat kilpailumatkoillaan nukkua olkien päällä koulujen lattioilla, TUL:in hiihtäjille rahat riittivät hotellihuoneisiin.

Hiihtovälineet oli naishiihtäjien itse hankittava. Tyyne oli hyvissä väleissä hiihtovälineyrityksen omistavan Esko Järvisen (1907-1976) kanssa ja sai puusukset ja jopa kaksi kertaa vuodessa ruskean kirjekuorenkin Järviseltä.

Suomen Hiihtoliitto ehdotti vuonna 1946 kansainväliselle liitolle, että olympiakisojen ja maailmanmestaruuskilpailujen lajiksi otettaisiin naisten 10 kilometrin hiihto. Kansainvälisen liiton naisvaliokunta kiinnostui esityksestä ja seuraava vuonna järjestettiinkin lajin ensimmäiset kansainväliset naisten kilpailut näytöskiertueena Keski-Euroopassa. Osallistujat olivat Ruotsista, Tšekkoslovakiasta ja Suomea edusti Kerttu Pehkonen Hiihtoliitosta ja Tyyne Wideman TUL:sta. Kiertueen perimmäisenä tarkoituksena oli, että naiset saatiin mukaan hiihdon MM-kilpailujen ja olympiakisojen ohjelmaan ensimmäisen kerran vuodesta 1952 alkaen.

Kovin vaatimattomin varustein lähti sodan köyhyttämästä Suomesta kaksi edustajaa. Vaatetuksesta muistelee Tyyne seuraavasti: ”Kertulle osti joku Hiihtoliiton mies oikein huonon usterin. Minä sain Tullilta [TUL] kyllä kaikki rahat ja löysin sitten talvitakin ja – – tommonen kamala hattukin, mitä nyt sain siellä maalla.”

Tyyne Widemanin jälkeen TUL:n naisten hiihdon kansainväliset mestarit ovat olleet harvassa. Vuonna 1992 TUL:in hiihtäjä Marjut Rolig (Lukkarinen) voitti hiihdon olympiakullan 5 kilometrin matkalla ja sijoittui hopealle 15 kilometrillä.