Kaarina Terhon (Kaarina Marja-Liisa Mäkinen) tuotannon muodostavat kolme 1980-luvulla ilmestynyttä historiallista naistenromaania ja yksi dekkari sekä nimellä Mertsi K. Mäkinen julkaistu dekkari. Hän syntyi 13.2.1945 Mäntsälässä. Hän on tutkija ja seurakuntapastori.

Pattijokinen Kaarina Terho

Kun Kaarina Terhon esikoisromaani Marjetta, patruunantytär ilmestyi vuonna 1984, Raahen Seutu uutisoi: ”Pattijokinen uusi kirjailija Kaarina Terho teki rakkausromaanin Raahesta.” Tarina sijoittuu Raahen maineikkaalle purjelaivakaudelle.

Raahen Seudun haastattelussa Kaarina määrittelee itsensä kotonaan työtä tekeväksi ihmiseksi, joka on kiinnostunut historiasta, joka opiskelee ikään kuin vaihtelun vuoksi Oulun yliopistossa matematiikkaa. Hän kertoo kirjoittavansa, koska nauttii kirjoittamisesta. Hän kirjoittaa päivittäin tiiviisti. ”Itse kirjoittaminen ei ole suuritöisintä, vaan materiaalin etsiminen, tutkiminen.”

Kirjailija kertoo haastattelussa, miten hän on oppinut pieniä tärkeitä asioita historiankirjojen parissa. Hän tietää, millä vuosisadalla tulitikut tulivat käyttöön tai miten paljon meri merkitsi kaikille raahelaisille.

Marjetta, patruunantytär on kirjoitettu hiljaisuudessa

”Raahelainen ei voi olla lämpenemättä lukiessaan kirjaa, jossa päähenkilöt sekä lukuisat rönsyilevät sivuhenkilöt liikkuvat Brahen-, Corten- tai Rantakadulla tai Härkätorilla.” (Kallio 1984)

Kirjailija kertoo haastattelussa, että kirja on oman työn tulos. Se syntyi kaikessa hiljaisuudessa.

Muualta Raaheen tulleena Kaarina kertoo kokeneensa yllätyksen kuinka värikylläinen ja loistokas historia Raahella on. Hän käy ahkerasti kirjastossa eikä hänestä olisi tullut kirjailijaa ilman kirjastoa. Sieltä hän löysi tietoja Raahen purjelaivakaudesta. Hän kertoo häikäistyneensä laivanrakentamisesta ja ihmettelee haastattelussa miten Raahen suurta laivastoa ei koskaan mainita missään.

”Kirjan nimihenkilö Marjetta on itsenäisesti ajatteleva rikkaan patruunan tytär, jonka ajan ajattelutavan mukaan sopimaton käytös johdattaa – lukijan iloksi – tutustumaan myös satamakaupungin laitapuolen asukkaisiin.” (Kolu 1999)

”Hän pestautuu pahamaineisen Vantinhovin tarjoilijaksi saadakseen selville kaupungin miesten kaksinaismoraalin. Kirjan ansiona voidaan pitää asiantuntevaa ja värikästä kuvausta Varvista, laivanlyönnistä ja -lykkäjäisistä.” (Virtanen 2000)

Historiallinen romaani on Terholle luonteenomaisinta, koska silloin hän voi omien sanojensa mukaan käyttää mielikuvitusta toisella tavoin kuin kirjoittaessa nykypäivästä.

Historiaa ja nykyaikaa

Terho on julkaissut myös muinaisuuteen sijoittuvat romaanit Uhripolku vuonna 1985 ja Muuttolintu vuonna 1986. ”Terhon mielenkiinto Uhripolussa ja Muuttolinnussa on enemmän aikakaudesta riippumattomien viha – rakkaus -asteikolla liikkuvien tunteiden ja ihmissuhteiden kuukeroissa kuin aikakauden kuvauksessa.” (Kolu 1999)  

Terho siirtyi neljännessä teoksessaan Kosto elää (1990) rikosromaaniin, joka sijoittuu nykypäivän Helsinkiin.

Nimellä Mertsi K. Mäkinen hän julkaisi jännityskirjan Kohtalokas sähköisku vuonna 1987. ”Mertsi K. Mäkinen on joustava kirjoittaja. Hän ei halua rakennella pilvilinnoja, hän osoittaa miten jokapäiväinen suomalainen todellisuus voi antaa lujat ainekset jännittävään dekkariin.” (Kirjasampo)